28.7.2011 klo 15 GFS-mallin ennuste. Ylärivi vasemmalla: Värein 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg).  Ylärivi oikealla: Värisävyin mean-layer CAPE(J/kg), punaisin viivoin 0-6 km tuuliväänne (m/s). Alarivi vasemmalla: 300 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin. Alarivi oikealla: 850 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin.

Jokioisten luotaus 28.7.2011 klo 15.

 Ei tällä kertaa tarkempaa tarinaa. Kuvat ja videot kertokoon olennaisen.

28.7.2011 klo 12.33 Hyvinkää

Ukkoskuuroalue lähestyy hitaasti etelästä edessään vaatimaton vyörypilvi.

28.7.2011 klo 15.12 Hollola

Etelästä saapuneeseen ukkoskuuroalueeseen liittyy erillinen (länteen liikkuva) ukkoskuuro. Kohtaaminen saa taivaan kiehumaan.

28.7.2011 klo 15.14 Hollola

Alueen itäreunaan kehittyy vyörypilvi, joka alkaa puskea vauhdilla itään.

28.7.2011 klo 15.21 Hollola

Positiivinen maasalama parin kilometrin etäisyydellä. Vyörypilven perässä liikkuu stratus-riekaleita todella nopealla vauhdilla merkkinä heikosta(?) syöksyvirtauksesta (kuvan vasemmassa alalaidassa).

 28.7.2011 klo 19.34 Porvoo

Viron voimakkaat ukkoset lähettävät Suomenlahden yli ulosvirtauksen, joka laukaisee uuden lyhytikäiseksi jääneen ukkoskuuroaallon etelärannikolla. Alueen etuosassa on hetken nähtävillä varsin näyttävä vyörypilvi.

28.7.2011 Vyörypilvi saapuu Hyvinkäälle etelästä (25-kertainen nopeutus, 18Mb)

28.7.2011 Vinhaa pyörimistä alapilvissä Hollolassa. Kyseessä mahdollisesti puuskarintamapyörre (5-kertainen nopeutus, 29 Mb)

9.7.2011 klo 18 GFS-mallin ennuste. Ylärivi vasemmalla: Värein 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg).  Ylärivi oikealla: Värisävyin mean-layer CAPE(J/kg), punaisin viivoin 0-6 km tuuliväänne (m/s). Alarivi vasemmalla: 300 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin. Alarivi oikealla: 850 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin.

Säätutka-animaatio 9.7.2011 klo 14.00-21.00 (jahtaajan sijainti merkitty valkoisella pallolla).

Lauantain jahdin alkuasetelmat olivat jälleen kerran haastavat. Läntisen Suomen ylle oli asettumassa kapeahko kostean ilman vyöhyke, kun samalla tuuliväänteet olivat melko säälittäviä eikä ilmamassan lämpimyyskään ounastellut yläinversion kestävän kovin pitkään. Hienohilaiset mallit ennustelivatkin ukkospilvien tulvahdusta taivaalle jo keskipäivän tienoilla ja aktiviteetin vähittäistä siirtymistä kohti itää ja koillista. Päivä lähti lähes käsikirjoituksen mukaisessa aikataulussa käyntiin. Suunnitelmana oli siirtyä ukkospilvien tahdittamana hiljalleen Etelä-Pohjanmaalta kohti koillista.

Päivän ensimmäinen lupaava ukkospilvien ryhmittymä muodostui maan lounaisosaan. Se otti vähitellen nauhamaisen muodon ja alkoi vääjäämättä rynniä kohti suunniteltua päämäärää. Ongelmaksi muodostui kuitenkin heti alkuunsa orastava ”kuplinta” Pohjanmaan suunnalla. Suuntasin tästä huolimatta korkeutta nopeasti ottavien kumpupilvien alta Jalasjärven suuntaan. Matkalla säätutka alkoi antaa viitteitä, että lounaasta lähestyvän kuuronauhan ulosvirtaus oli harppaamassa pois sateen reunasta. Samaan aikaan myös idästä oli liukumassa paikalle heikko, toisen sadekuuroalueen ulosvirtaus.

Lyhyen tuumaustauon jälkeen ulosvirtausten kohtaamisalue alkoi vähitellen hahmottua. Ajelin Jalasjärveltä etelään Koskueen kylään. Auton lämpömittari näytti, että yksikään ukkoskuuro ei ollut vielä ehtinyt paikalle ruokailemaan. Peltoteillä suhailemisen jälkeen löytyi viimein näkymä yli peltojen ympäröimän pienen järven. Taivas oli jo melko runsaassa pilvessä ja lännen suunnan horisontista alkoi pilkistää vaatimatonta vyörypilven aihiota. Selän takana idässä olevat sadekuurot muuttuivat hiljalleen murahteleviksi. Synkkenevä taivas ja seisova ilma yhdessä pian yhteen ”kolahtavien” ulosvirtausten kanssa loivat tunnelman, että kohta on pakko tapahtua jotain.

Lännestä saapuva vyörypilvi alkoi vähitellen ottaa parempaa muotoa ja päätin laittaa videokameran ikuistamaan tilannetta. Taivaalla alkoi jo näkyä muutamia välähdyksiä, mutta tovin päästä vyörypilvi haihtui eteläpäästään surkean näköisiksi alapilviriekaleiksi. Samalla luoteinen taivas kumahteli ja synkkeni lupaavasti. Ulosvirtausten kohtaamisen seuraukset alkoivat vähitellen konkretisoitua. Jyrähdysten houkuttamana ajelin pari kilometriä kolmostietä pohjoiseen. Tässä vaiheessa näyttävät negatiiviset maasalamat halkoivat jo uhkaavasti peltomaisemaa. Laitoin auton nopeasti parkkiin ja aloin hämmästellä komeaa (tai pitäisikö sanoa komiaa) salamointia sekä uutta vyörypilven tynkää. Hetken kruunasi alapilvien muodostama feikkitrombi pohjoisessa horisontissa. Salamadata näytti, että Kurikka oli joutumassa melkoisen salamapommituksen kohteeksi (salamointitiheys oli itse asiassa tässä solussa koko maassa päivän suurin). Myös säätutka tuki havaintojani ja osoitti, että kirein dBZ-gradientti nökötti juuri nenäni edessä.

Ukkoskuurorypäs alkoi kuitenkin vähitellen menettää voimiaan, mistä seurasi ankara pohdinta, kuinka päästä Seinäjoen ohi saamatta minkäänlaista kontaktia meneillään oleviin Tangomarkkinoihin. Koska idän puolella olevat ukkoskuurotkin näyttivät voimistuvan, päätin ajaa tuloreittiä takaisin. Koukkaus osoittautui onnistuneeksi, koska ukkoskuurorypäs ajautui lopulta pohjoisessa olevien konvektiosolujen taakse ja heikkeni. Matka itään oli siis alkanut, tavoitteena päästä itäisten ukkoskuurojen etupuolelle. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä pirstaleisen ”ukkoskuurokentän” muodostama epämääräisellä tavalla yhtenäinen ulosvirtaus ajoi parhaan aktiivisuuden aluetta melko nopeasti koilliseen.

Matka jatkui Kuortaneen, Lehtimäen ja Soinen kautta kohti Karstulaa. Hieman ennen Karstulaa sattui jahdin miellyttävin yllätys. Etelästä hiipinyt melko pienikokoinen ukkoskuurorypäs oli kyhännyt eteensä näyttävän vyörypilven. Pilvikieleke kurkkasi täysin yllättäen pienen metsäaukion kohdalla puiden lomasta. Huomattuani tämän ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti keskisuomalaiselle chase-helvetille ominainen puuränni. En siis todennäköisesti saisi pilvikaunokaisesta yhtään kunnollista kuvaa. Aikaa meni kuitenkin korkeintaan minuutti, kun juuri oikeassa suunnassa avautui järvimaisema. Eikä siinä vielä kaikki – oikealle kääntyi tie, joka vei parkkipaikalle, josta puolestaan pääsi järvenrantaan. Tilanteen kruunasi rannassa ollut laituri ja näköala juuri oikeaan suuntaan. Tätä seurasi pari minuuttia ankaraa kuvaamista ja jyhkeän vyörypilven ihailua. Muutaman minuutin päästä tuulensuhina järvenselän suunnasta alkoi voimistua ja kielekepilvi rantautui havaintopaikalle.

Järvirantastopin jälkeen ukkoskuuroalueen etureunan jahtaaminen jatkui. Tieverkko ei kuitenkaan tällä kertaa ollut jahtaajan puolella. Matka jatkui hiekkateitä ja mutkaisia asfalttiteitä pitkin. Kiivain salamointi oli luisunut jo Kivijärven ja Kinnulan välimaastoon ja näytti selvältä, että tämän eteen ei ollut muuta reittiä kuin coren kautta. Ytimen reuna tuli vastaan Kivijärvellä ja ropsautti välittömästi reissun ainoat rakeet konepellille. Kinnulan lähestyessä sade yltyi ja salamat alkoivat vähitellen paukahdella kilometrin-parin etäisyydellä.

Kinnulan jälkeenkin tieverkko haittasi etureunan tavoittamista, kun matka jatkui suoraan rankimmassa sateessa. Näkyvyys huononi huononemistaan ja rungot puurännin reunamilla alkoivat huojua pahaenteisesti. Pian vesi tulikin melkoisina ryöppyinä vaakasuoraan ja maisema harmaantui entisestään. Tunnelma alkoi muistuttaa etäisesti viime kesän rajuilmoista talteen saatua videomateriaalia. Vähitellen huomio alkoi kiinnittyä tien vasempaan reunaan, josta puut voisivat kaatua tielle. Läppärin datayhteys oli mennyt poikki, mutta pikapäivitys kännykän kautta osoitti, että matka eteni pienimuotoisen kaarikaiun alla.

Viimein Lestijärven jälkeen pitkä hivutustaistelu kaarikaikua vastaan alkoi kääntyä voitoksi, kun paksuin pilvimassa jäi taakse. Matka eteni Toholammille eikä tieverkko edelleenkään antanut nopeaa mahdollisuutta päästä parhaille näköalapaikoille. Matalalla roikkuva alapilvimassa vilkkui kuitenkin houkuttelevasti puunlatvojen yläpuolella. Toholammin ja Sievin välinen tieosuus oli viimeinen mahdollisuus päästä vähitellen hiipuvan kaarikaiun eteen. Edessä oli kuitenkin toivotonta puuränniä - kunnes juuri sopivalla kohdalla avautui näkymä yli turvesuon. Kaiken lisäksi suon laitaan pääsi nopeasti autolla.

Puunlatvojen yltä hahmottui juuri ja juuri harmaa rullapilven reuna. Suon laidassa oli kymmenisen metriä korkea turvekasa, jonka päälle lähdin kameran kanssa katsomaan tarkemmin tilannetta. Kasan päältä eteen nousikin varsin näyttävä vaalean harmaa rullapilvi. Salamointi oli melko laiskaa, mutta tätä kompensoi lähes oppikirjamainen esimerkki rullapilvestä. Pilvimakkara vyöryi melko nopeasti kohdalle, ja paikalle marssiva ulosvirtaus ilmaisi jälleen itsensä lähestyvänä puiden suhinana. Otsaan napsahtelevat suuret sadepisarat ajoivat pian alas turvekasan päältä. Paikalta lähtöä hidastivat hieman kuivaa turvetta täynnä olevat kengät. (On muuten aika vänkä tunne, kun paljas jalka muhii vähän aikaa kuivassa turpeessa)

Rullapilvi näytti nopeasti etääntyvän emopilvestä, mikä merkitsi jahdin päättymistä ainakin toistaiseksi. Ainoat voimissaan olevat ukkoskuurot olivat reilun matkan päässä koillisessa ja niinpä päätin jättää ne rauhaan. Ajelin vielä Nivalaan toviksi kyttäilemään tilannetta. Sähköinen kuusituntinen oli takana, ja coretuksen jälkeinen kylmä hiki oli vasta kuivumassa. Pyrin yleensä valokuvauksellisiin paikkoihin ja pois rankasta sateesta, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etteikö joskus asian ytimestäkin olisi mukava hakea kiksejä. No, enpä silti ottaisi ainakaan autolla-ajokokemuksena tämänkertaista ytimen puhkaisua ihan heti uudelleen.

9.7.2011 klo 14.12 Töysä

Kumpupilvien olemus kertoo, että jotain on kohta tapahtumassa.

 9.7.2011 klo 16.06 Jalasjärvi, 3-tie

Idän ja lännen ulosvirtaukset kohtaavat ja syntyy päivän kovin salamoija. Horisontissa näyttävä feikkitrombi.

 9.7.2011 klo 16.10 Jalasjärvi, 3-tie

Tiukimpaan dBz-gradienttiin muodostuu pieni ja sievä vyörypilvi.

9.7.2011 klo 18.14 Hankajärvi, Soini

Päivän näyttävin kielekepilvi muodostui pienen ukkoskuuroryppään etureunaan.

 9.7.2011 klo 20.50 Sievi

Heikkenevän kaarikaiun etureunassa matkasi pitkä ja melko näyttävä rullapilvi.

9.7.2011 Vyörypilvi lähestyy lännestä, Koskuen kylä (25-kertainen nopeutus, 33 Mb)

9.7.2011 Rullapilvi saapuu turvesuolle, Sievi (10-kertainen nopeutus, 11 Mb)

13.5.2010 klo 15:24 Iitti Perheniementie

Yksi näyttävimmistä näkemistäni kotimaisista mantelipilvimaisemista.

7.7.2010 klo 00:07 Ähtäri, Mäkikylä

Vaisuksi ja hajanaiseksi jääneen yöukkosnäytelmän komein maapaukku.

7.7.2010 klo 12:41 Keuruu, Vilppulantie

Heikkenemässä olevan monisolu-ukkosen vyörypilvi.

15.7.2010 klo 17:58 Mäntsälä, Lahdentie

Vyörypilven tynkää heikohkon ukkospilvirykelmän etureunassa. Vyöryn jälkeen seurasi noin 15 m/s puuska.

8.8.2010 klo 02:45 Auton lämpömittarikin todisti kesän 2010 lukuisia trooppisia öitä.

-
4.5h / 222 km A-J Punkka Ennuste kohdealueelle Merkittävimmät havainnot MUCAPE ~500 J/kg, Etelästä lähestyvä kapea ukkosherkän alueen sektori. Ilmavirtaukset erittäin heikkoja ja konvektiosolujen liike hidasta. Laiskahkoa, mutta melko näyttävää alkuyön salamointia. Salamoita 1-2 minuutin välein.

18.8.2010 klo 00 GFS-mallin alimman 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg)

18.8.2010 klo 00 GFS-mallin MUCAPE värisävyin (J/kg) sekä 0-6 km tuuliväänne punaisin viivoin (m/s)

 17.8.2010 klo 23.00 säätutkakuva

17.8.2010 klo 22.57 Mäntsälä, Mattilantie

Syheröinen pilvisalama kurkkaa alapilvien lomasta.

17.8.2010 klo 23.02 Mäntsälä, Mattilantie

Kiharaisia pilvisalamoita välähtelee minuutin-parin välein.

17.8.2010 klo 23.04 Mäntsälä, Mattilantie

Näyttävästä pilvisalamasta mahtui kameran näkymään harmillisesti vain pieni osa.

17.8.2010 klo 23.08 Mäntsälä, Mattilantie

Pilvisalamasession näyttävin otus. Jotenkin luulisi, että tuolla harhailun määrällä yksi haara erehtyisi myös maahan.

17.8.2010 klo 23.13 Mäntsälä, Mattilantie

Havaintopaikan päällä iskenyt pilvisalama, jonka etäisimmät lonkerot yltävät kuvaan.

17.8.2010 klo 23.15 Mäntsälä, Mattilantie

Näytöksen laaja-alaisin pilvipurkaus. Koko 16 millimetrin laajakulman täydeltä sähköä.

17.8.2010 klo 23.16 Mäntsälä, Mattilantie

Ainoa hieman lähempänä maihin lävähtänyt isku - sekin aivan ruudun reunaan.

Erittäin näyttävä vyörypilvi ja noin 20 m/s puuskat kolmeen kertaan. Melko tiheää pilvisalamointia ja muutamia näyttäviä “alasinryömiäisiä”. Valokuvattu sähkölinjoista lähtevän valokaaren välähdys.

Säädata

9.8.2010 klo 00 GFS-mallin ennuste. Ylärivi vasemmalla: Värein 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg).  Ylärivi oikealla: Värisävyin mean-layer CAPE(J/kg), punaisin viivoin 0-6 km tuuliväänne (m/s). Alarivi vasemmalla: 300 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin. Alarivi oikealla: 850 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin.

Jokioisten luotaukset 8.8.2010 klo 03 (punainen) ja 15 (musta).

Säätutka-animaatio 8.8.2010 klo 21.10-23.30 (jahtaajan sijainti merkitty valkoisella pallolla).

Joitain vuosia sitten mietin, minkälaisia kesäpäiviä Suomessa on ollut lähihistorian kuumimmissa ilmamassoissa. ”Kasipuolikkaan” lämpötilat (lämpötila reilussa kilometrissä) kohoavat yleensä päivänä-parina vuodessa +15 asteen tuntumaan ja muutaman kesän välein tämän yläpuolelle. Näistä lukemista 30 asteen ylitys maanpinnan tuntumassa on mahdollista. Tämä kesä oli kuitenkin jotain aivan muuta – raja murskattiin useana päivänä, ja pariin otteeseen päästiin ”kasipuolikkaassa” uusiin ennätyslukemiinkin, noin +20 asteeseen. Ensimmäinen näistä puserruksista päättyi Asta-rajuilmaan ja toinen näytti tuovan sunnuntaiksi 8. elokuuta jotain nähtävää myös Uudellemaalle. Kuuman ilmamassan reuna oli edennyt varsin pitkälle länteen ja pohjoiseen, missä myös pääosa ukkosien tarvitsemasta kosteudesta piti majaansa. Sunnuntaiksi kylmä rintama oli kuitenkin vyöryttämässä kosteaa vyöhykettä etelästä Suomeen.

Jahdin suunnittelu alkoi jo edellisenä päivänä massiivisen Lahja-rajuilman mellastamista hämmästellen. Suunnittelun vaikeutena oli Suomen oloihin suorastaan käsittämätön rajakerroksen paksuus ja kuumuus, mikä muodosti iltapäiviksi vahvan ukkospilvikehitystä estävän ”lämpötulpan”. Jo aiemmat päivät olivat osoittaneet, että rytinä saattaa alkaa vasta illalla ja rajautua kehäksi kosteimman ilmamassan alueelle. Edeltävänä iltana mallit ounastelivat, että ukkospilvikehitys purskahtaisi käyntiin Viron länsiosassa, josta pilvet saapuisivat Helsingin ja Turun välille myöhään illalla. Vaikutti, että aikaisemmin voisi olla jotain tiedossa vielä lännempänä, mutta päätin keskittyä etelästä mahdollisesti nousevan ”mörön” kyttäämiseen.

Jahtipäivän edetessä iltapäivän puolelle Satakunnan ja Pirkanmaan rajamaille putkahti varsin nopeasti äkäisen oloisia konvektiosoluja. Tutkadatassa nämä näyttivät melkoisilta hirviöiltä ja enteilivät jääsadetta Tampereen länsipuolelle. Hieman tämän jälkeen myös Baltian puolella alkoi kuplia, mutta ehkä odotettua hieman idempänä. Soittelin työvuorossa olleelle Paavolle, joka ennusteli Baltian möhkäleen osumista jopa pääkaupunkiseudulle. Päätinkin ottaa tämän jälkeen aseman itäisen ja läntisen vaihtoehdon välimaastosta ja suunnata Forssaan. Matkalla pirauttelin Uudenmaan chasemoottorimarssin omalle meteorologille Paulille, jolla olikin jo uutisia Sastamalan rakeista.

Stoppasin lopulta Forssaan ja ihmettelin Pirkanmaan jättipilviä – metsäpalosavut ja kostean ilman autereisuus leikkasivat näkyvyyttä niin rajusti, ettei pilvistä näkynyt kuin huipuista kalpeita haamuja. Samaan aikaan Baltian monsteri alkoi olla jo hyvin Suomen tutkien näkymässä. Suomen puolelle oli jyräämässä puhdasverinen ja siististi organisoitunut ukkospilvijärjestelmä (MCS). Säätutkalla katsottuna siinä näytti olevan tuulisia piirteitä. Salamadatassa näkymä ei ollut kovin erikoinen – itse asiassa salamointi oli järjestelmässä pikemminkin hyytymässä. Oli aika tehdä korjaava liike kurssiin ja lähteä asettautumaan MCS:n reitille.

Karkkilan kohdilla läppärin vilkaisu kertoi, että MCS oli saavuttanut Viron rannikon. Samalla kuin taikaiskusta salamointi suorastaan räjähti uudelleen käyntiin. Nyt kartalta piti ruveta hakemaan sopivia peltoaukeita jo aivan tosissaan. Monsterin liikerata näytti siltä, että Tampereen tai Lahden motari voisi tarjota mahdollisuuden pysyä vähän aikaa mukana kyydissä. Suomenlahdelle päästyään MCS:n etureuna alkoi uhkaavasti pullistua ja jo ennestään hengästyttävä liikenopeus kasvaa entisestään. Lopulta havaintopaikan valinta osui Hyvinkäälle, mahdollisimman lähelle moottorien liittymää. Pienen hakemisen jälkeen etelään avautui mukava peltomaisema, jonka yllä taivas jo lupaavasti tummui – sillä kellonlyömällä ”täydellinen myrsky” oli saapunut Helsinkiin noin 90 kilometrin tuntivauhdilla.

Näkymä peltoaukealla oli jokseenkin hämmentävä. Pohjoinen taivas hohti metsäpalosavujen värittämänä hehkuvan punaisena ja eteläinen taivas mustui jokseenkin piirteettömänä seinämänä. Näiden välillä näkyi pilvien lomasta häivähdys oppikirjamaista ”accasta”. Alueen etureunan puhkuttua vasta 20 kilometrin etäisyydelle alkoi synkeästä seinämästä kuulua murinaa ja näkyä etäisiä välähdyksiä. Kamerat olivat olleet jo tovin valmiina, mutta pienehköstä etäisyydestä huolimatta taivas ei juurikaan tarjonnut kuvattavaa. Vasta noin kymmenen kilometrin etäisyydeltä tummuvalle taivaalle alkoi piirtyä kielekepilven hahmo. Vähitellen myös salamoiden tuike ja valoisuuden väheneminen sallivat aloittaa salamoiden kaappausyritykset kameralla. Muutamassa minuutissa kävi ilmi, ettei tällä kertaa ollut kyse mistään epämääräisestä b-luokan pilvimakkarasta, vaan a-luokan kielekepilvestä. MCS:n etureunaa kehystävä ”aura” puski eteenpäin valtavalla nopeudella yllään kokonaisuuden kruunaavat ”laminaariset” renkaat. Salamoiden välke tapahtui kuitenkin harmillisen paljon pilvien sisällä ja maahan eksyneitä haaroja näkyi vain muutamia minuutissa.

Vyörypilven tullessa päälle etelän suunnalta alkoi kuulua uhkaavaa suhinaa – puuskarintama antoi ensimerkin saapumisestaan. Rauhallinen ja tyyni ilta vaihtui hetkessä voimakkaisiin 10-15 m/s tuulenpuuskiin, joita kesti pari minuuttia ennen ensimmäisiä saderipsuja. Sateen alkaessa tuuli voimistui entisestään ja alkoi vetää pellonreunakoivuja kunnolla luokille. Tässä vaiheessa päätin suojata itseni ja kuvausvälineet. Auto sattui kuitenkin olemaan poikittain tuuleen nähden ja saatoin kuvata suojanpuolen ikkunasta tuulessa tempoilevia koivuja. Tuuli vavisutti autoa ja piiskasi kullankeltaiselta viljapellolta hiekkaa(?) auton kylkiin ja lopulta myös avonaisesta ikkunasta sisään. Tässä vaiheessa tuuli oli hetkittäin arviolta 20 m/s.

Voimakkaamman sateen alkaessa oli aika suunnata moottoritielle. Ensin oli kuitenkin otettava riski ja ajattava huojuvan koivukujan läpi asfalttitielle. Kuja oli täynnä roskaa ja irronneita oksia, mutta ei onneksi mitään matkanteon katkaisevaa. Parissa minuutissa auto oli motarilla nokka kohti Tamperetta. Edessä näkyi näyttävää valaankitaa ja tien reunoilla syöksyvirtaus riipi edelleen puiden oksia. Välillä tuuli tarttui myös autoon puskien sitä voimakkaasti sivuun. Ilmeisesti motarit ovat suhteellisen runkoturvallisia, mutta en osannut ajatella oksaturvallisuutta. Riihimäen paikkeilla sain tästä muistutuksen ison oksan kolahtaessa auton keulaan. Ohituskaistalla maannut käkkyrä oli kuitenkin vielä isompi ja olisi saattanut tehdä autoon vahinkojakin.

Kovan ratista rypistämisen jälkeen vyörypilvi alkoi olla jälleen pään päällä. Jotta tuulen ja vyöryn voisi kokea uudelleen, etäisyyttä oli kuitenkin saatava lisää. Lisäksi oli toistamiseen löydettävä sopiva pysähdyspaikka motarin läheltä. Lopulta sellainen löytyi Janakkalan liittymän läheisyydestä - nopeasti auto parkkiin ja kameran suljin uudelleen laulamaan. Salamat tuikkivat edelleen harmillisen paljon pilvissä. Jo parin minuutin kuluttua pysähdyksestä tuuli alkoi voimistua ja ryntäsi tovi myöhemmin paikalle vähintään samalla voimalla kuin Hyvinkäällä. Taivasta vasten juuri ja juuri näkyneistä puiden silhueteista näki, kuinka rungot joutuivat nyökkäilemään rajusti ukkospuuskan voiman edessä. Läheinen liikennemerkki vapisi edestakaisin ja välillä metsästä kuului teräviä risahduksia. Heti pysähdyksen jälkeen huomio kiinnittyi outoihin, vain hieman puiden latvojen yläpuolella näkyneisiin valon tuikahduksiin. Parin tuikun jälkeen tajusin, että valo on peräisin sähkölinjoille putoavista oksista ja linjoille kaatuvista puista. Vasta kotona kuvasaalista peratessa huomasin, että yksi välähdyksistä oli tarttunut kameran kennolle (kuva alla). Lieneekö ensimmäinen laatuaan oleva kuva Suomessa?

Tuulen voima pakotti nojautumaan eteenpäin, ja puhuri puhalsi ajoittain niin, että usean sadan kilometrin ajosta ryvettynyt bongari ei malttanut olla hihkumatta. Tämä oli ehkä rajuin ukkospuuska, missä olin ollut vuodesta 2003 alkaneiden reissujen aikana. Siksi ei ollut kovinkaan raastava päätös lähteä jatkamaan matkaa motarille ja kohti Tamperetta – tätä oli pakko saada lisää. Nopea vilkaisu dataan kuitenkin osoitti, että salamoinnin painopiste alkoi Hämeenlinnan tienoilla erkaantua länteen kaartuvalta motarilta. Päätin silti yrittää bow echon kylkeen asettautumista. Lopulta sateen eteen pääseminen vaati porhaltamista aina Valkeakosken liittymään asti, mistä oli mukavan lyhyt matka Sääksmäen silloille.

Silloilta avautui järvinäköala juuri oikeaan suuntaan. Salamoiden välke ja muutamat pitkään valotetut ruudut paljastivat nopeasti, että myös bow echon kyljessä oli näyttävä vyörypilvi. Tuikahduksia näkyi edelleen useita minuutissa ja kerran-pari minuuttiin maasalama kurkkasi esiin vyöryn alta. Tälläkään katselupaikalla ei tarvinnut kovin montaa minuuttia olla, kun korviin alkoi kantautua etäinen tuulen suhina. Puuskarintama oli saapumassa kohdalle kolmatta kertaa kahden tunnin aikana. Tuuli sai nopeasti järven pinnan ”kiehumaan” ja pakotti pitämään tiukasti kiinni kameran jalustasta. Matkalla etelärannikolta Pirkanmaalle tuulen voima ei ollut kovin paljon hyytynyt, vaan jakaus kääntyi jälleen selkäpuolelle arviolta 15-20 m/s puuskissa. Vähittäinen sateen voimistuminen pakotti lopulta suojautumaan autoon. Samalla salamointi tuntui etääntyvän itäpuolitse kohti pohjoista.

Nopea läppärin ja kartan vilkaisu kertoivat, että jahti oli päättymässä ukkosalueen nopean etenemisen ja jahtiin sopimattoman tieverkon vuoksi. Valkeakoskella harhaillessa puhelin pirahti ja paikallinen ”chase-veteraani” Haukkovaara oli kenties aavistanut sijaintini. Olli oli vähän matkan päässä peltoaukiolla ottamassa maasalamoista lähes suoria osumia. Jahti päättyikin peltoaukiolle MCS:n tasaisen sateen alueen ”alasinmatosia” Ollin kanssa ihmetellessä. Paluumatka kotiin kulki sammuneiden katuvalojen alta oksia ja kaatuneita puita väistellen. Olihan melkoinen kolmetuntinen – adrenaliiniryöppy yritti pitää nukkumatin loitolla vielä seuraavana päivänäkin.

8.8.2010 klo 21.38 Hyvinkää

MCS:n vyörypilvi oli yksi komeimmista (ellei komein) tähän mennessä näkemistäni. Vyöry tuli näkyviin kunnolla vasta alle 10 km etäisyydeltä. Kuvien aikaleimat kertovat, että tästä pään päälle vyöryllä kesti vain 2 minuuttia.

8.8.2010 klo 21.40 Hyvinkää

Maasalamoita oli vähän ja tämä oli lyhyen kuvaussession komeinta antia. Tämä maapaukku näkyy myös ao. videon loppupuolella. Illan hämy tarjosi mahdollisuuden jo noin 10-20 sekunnin valotuksiin.

8.8.2010 klo 21.41 Hyvinkää

Pian tämän kuvan jälkeen sade ja tuuli ajoivat auton suojiin, ja etureunan jahti alkoi motaria pohjoiseen.

8.8.2010 klo 22.13 Janakkala

Sylvi puhaltaa toistamiseen päin näköä reilun puolen tunnin ajon jälkeen. Havaintopaikan pimeys paljasti useita sähkölinjojen katkeamisesta aiheutuneita valon välähdyksiä. Onko tämä ensimmäinen valokuvattu välähdys Suomessa?

8.8.2010 klo 22.16 Janakkala

Yksi harvoista maasalamoista valaisi komeasti pilvenpohjan. Tässä vaiheessa tuuli alkoi olla ylimmillään ja reipotti lähimetsää kunnolla.

8.8.2010 klo 22.43 Sääksmäen sillat

Jälleen puolisen tuntia vauhdikasta ajoa motarilla ja Sylvi tervehtii jahtaajaansa kolmannen kerran. Vyörypilvi pysyi hienosti kasassa koko matkan, joskin tässä vaiheessa sitä ei enää paljaalla silmällä erottanut kuin hetkittäin salamoiden valaistessa pilviä.

8.8.2010 klo 22.49 Sääksmäen sillat

Puuskat rypyttävät Vanajaveden pintaa.  Ukkospuuska vetää jakauksen taakse kolmatta kertaa. Salamoinnin painopiste lipuu nopeasti havaintopaikan itäpuolitse pohjoiseen. Jahti on päättymässä Sylvin raivoisan vauhdin ja tieverkon asettamien rajoitteiden vuoksi.

 8.8.2010 klo 21.30-21.45 Kooste Sylvin saapumisesta Hyvinkäälle (55 Mb)

27.8.2009 klo 00 GFS-mallin 500 hPa korkeus (mustat viivat), lämpötila (värit) ja tuulet

27.8.2009 klo 00 GFS-mallin alimman 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg)

27.8.2009 klo 00 GFS-mallin MLCAPE värisävyin (J/kg) sekä 0-6 km tuuliväänne punaisin viivoin (m/s)

26.-27.8.2009 klo 22.30-01.40 säätutkakuva sekä sijainti (merkitty valkoisella ympyrällä)

26.8.2009 klo 22.42 Tie 1102 Fagernäs

Pilvisalama kurkkaa alapilvien lomasta.

26.8.2009 klo 22.43 Tie 1102 Fagernäs

Pilvisalama kurkkaa alapilvien lomasta.  Sade lähestyy nopeasti lännestä…

26.8.2009 klo 22.45 Tie 1102 Fagernäs

Maasalama välähtää maiseman oikeassa laidassa puiden takana. Sade alkaa rummuttaa parin sadan metrin päässä olevan ladon peltikattoa.

 27.8.2009 klo 00.39 Tie 146 Järvenpää - Uhkaava vyörypilvi lähestyy lännestä. Pari minuuttia kuvan ottamisen jälkeen alle kilometrin säteelle iskee lyhyessä ajassa noin 5 maasalamaa.

29.6.2009 klo 16.25 säätutkakuva. Kuvauspaikka merkitty rastilla.

29.6.2009 klo 14.30-17 säätutka-animaatio.  Animaation alussa näkyy konvektiosolun jakautuminen Lahden eteläpuolella. Tämän jälkeen on nähtävissä kuvauskohteena olleen solun voimakas liike oikealle.

 29.6.2009 klo 16.30 Sikilä

Näkymä oikealle liikkuvasta konvektiosolusta. Pilvenpohjassa oli kovasti seinäpilveä ja “häntäpilveä” muistuttava ulkomuoto, mutta kyseessä oli todennäköisesti vyörypilvi, koska alapilvimassassa ei ollut nähtävissä pyörimisliikettä. Kuvauspaikalla sadetta tuli alasimesta vain tipoittain.

29.6.2009 klo 16.30 Sikilä

Pilven alaosaa hieman tarkemmin. Kuvauspaikka on merkitty yllä olevaan tutkakuvaan. Kuvaussuunta on luoteeseen.

 29.6.2009 klo 16.46 Ilola

Samainen solu alkaa vähitellen menettää muotojaan. (Kuvauspaikka muuten täsmälleen sama kuin 1.8.2008 chasella)

 Oikealle liikkuvan konvektiosolun elämää 25-kertaisella nopeutuksella (8.8 Mb)

14.6.2009 klo 00 GFS-mallin 850 hPa:n lämpötila ja korkeus

14.6.2009 klo 00 GFS-mallin 0-500m keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde ja sen advektio

 14.6.2009 klo 00 GFS-mallin CAPE, 0-1 km ja 0-6 km bulk shear

13.6.2009 klo 21.20 säätutkakuva. Vyörypilvikuvan ottopaikka merkitty mustalla rastilla.

13.6.2009 klo 21.23 - Nummela

Matalalla roikkuva vyörypilvi lähestyy Vihtiä

13.6.2009 klo 21.37 - Vihti

Vyörypilvi alkaa menettää muotoaan

13.6.2009 klo 22.22 - Karkkila

Aurinko laskee lähestyvien ukkospilvien edellä

13.6.2009 klo 22.27 - Vaskijärvi

Hattivatteja ilta-auringossa

Vyörypilvi alkaa menettää muotoaan (wmv)

1.8.2008 klo 18 GFS-mallin ennuste

 1.8.2008 klo 03 ja 15 Jokioisen luotaukset

Tässä harrastuksessa jokaisen hiljaisen ukkoskauden jälkeen ajattelee, ettei tämän hissumpaa kesää voi aivan heti vastaan tulla. Yleensä tämä luulo on osoittautunut virheelliseksi odottamattoman pian. Heinä-elokuun vaihteessa 2008 chasekilometrejä oli kertynyt ennätyksellisen vähän – vain reilut 30, vaikka oikea jalka oli ollut kesäkuusta lähtien polkimella. Osasyynä tähän on varmaan se, että ”vanhaa” eivät hehtojoulet enää liikuta – isot pojat kun leikkivät vain kilojoulejen kanssa.

Alkukesän kuivien korkeapaineiden ja sitä seuranneiden lounaisten laimeasti sähköisten mössösateiden jälkeen heinäkuun loppupuoli tarjosi jälleen lännestä maamme päälle kaatuvan kuivahkon korkeapaineen. Sadekausi ja keskikesän aurinko kerryttivät kuitenkin vähitellen rajakerrokseen mukavasti kosteutta, joka aiheutti troposfääriin syvää kuplintaa useina päivinä Suomen länsipuolella.

Jo päiviä ennen elokuun ensimmäistä numeeriset mallit alkoivat oireilla tuttuun tapaan korkeapaineen itäreunan murenemista ja raikasta jäämerellistä tuulahdusta pohjoisesta. Tällä kertaa helleilmamassa ei näyttänyt kuitenkaan poistuvan sähköistymättä Suomesta, vaan edessä oli kolmipäiväinen pohjoisesta etelään etenevä ukkosmarssi. Heinäkuun viimeinen Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa antoi etelän asukeille esimakua ja odotuksia elokuun ensimmäisestä. Terävän kylmän rintaman eteen oli aluksi kiilautunut Suomen länsipuolella kostunutta ilmaa, jossa oli mukana Skandien kohtalaiset keskitroposfäärin lämpötilavähetteet. Pisteenä iin päälle rintaman eteen maan eteläosaan tulvahti lisää kosteutta Ruotsista, mikä lopulta nosti elokuun ensimmäisen kilojoulesarjaan.

Mallien järkähtämätön näkemys tilanteen aikataulusta oli hämmentävä ja pakotti ajattelemaan, että nyt olisi sauma suunnitella jahti suurella huolella. Torstai-iltana laadittu ennuste ja perjantaiaamun tilannepäivitys vakuuttivat, että nyt tarjottimella olisi jotain Suomen oloihin varsin komeaa nähtävää. Sää- ja tiekarttashakin tuloksena ensimmäiseksi tukikohdaksi valikoitui Porvoon ja Liljendalin välimaasto. Aamupäivä kuluikin seesteisesti parkissa alapilviverhon aukenemista ja auringonpimennystä ihmetellessä. Pikkuhiljaa repaleiset sumupilvet muovautuivat kumpiaisiksi ja siitä edelleen ukkosen tuloa henkiviksi hattivattiluokan kumpupilviksi. Jokkiksen ylimääräinen luotaus paljasti, että läsnä oli kohtalainen ”käppi”, joka antaisi periksi vasta noin 25 asteen lämpötiloissa. Päivän ensimmäinen oikea cb pomppasi vihdoin ylös Lahden länsipuolella ja alkoi purkaa varausta Päijät-Hämeen maastoon kohtalaisella voimalla. Tämä yksinäinen torni näkyi mainiosti myös tukikohdan peltoaukealla.

Reilun paussin aikana taivas kuitenkin täyttyi melko uhkaavasti alapilvistä ja säätutka näytti säälimättä lähiympäristöön ukkospilvikehityksen ”paukkumaissistarttia”. Syntyneet ytimet olivat kuitenkin kauden 2008 asteikolla kohtalaisen lupaavia. Lyhyen päänraavinnan tuloksena seuraavaksi kohteeksi valikoitui eräs Liljendalin peltoaukio tarkoituksena puikata kehittyvien solujen väliin jääneeseen aukkoon. Veto oli onnistunut, sillä tovi myöhemmin joka suuntaan aukeava peltoalue tarjosi nähtävää kaikkiin ilmansuuntiin. Lännessä näkyi kovien tornien takaa kultaisena hohtavia pilvisäteitä ja etelässä rannikon tuntumaan rajusti nousevia kukkakaaliröykkiöitä. Pohjoisen taivas oli synkin ja enteili lähialueen voimakkaimman ukkossolun lähestymistä Myrskylän suunnalta. Vähitellen pohjoisesta alkoi hahmottua laatikkomainen alenema ukkospilven pohjassa (näytti aivan seinäpilveltä). Samalla horisontista hiipi esiin orastavan vyörypilven haamu. Tumma seinämä vyöryi yhä lähemmäksi ja vähitellen peltoaukealla viuhui Suomen oloihin varsin raju sisäänvirtaus. Kielekepilven torahampaiden vyöryessä lähes zeniittiin ja lopulta kylmän ulosvirtaushenkäyksen pyyhkäistessä peltoaukion yli tukikohdan vaihto oli väistämätöntä.

Kissa-hiirileikki vyörypilven ja rankkasateen kanssa päätyi Pernajaan, jossa kielekepilvi työntyi lopullisesti irti emopilvestään. Tämän jälkeen seurasi lyhyt tuumaustauko, koska Pernajan itäpuolen voimakas salamointi oli tavoittamattomissa ja toisaalta sisämaassa oli havaittavissa orastavaa uusien konvektiosolujen kehitystä. Suunta kääntyikin Pyhtään pohjoispuolelle, jossa oli tutkakuvien mukaan tapahtumassa kahden ulosvirtauksen törmäys Vastilan tienoilla. Lopputuloksena oli melko vaisu ukkospilvirypäs, jolle raivasi tietä yllättävän kuvauksellinen kielekepilvi.

Reissun toisen kielekepilven jälkeen huomio siirtyi takaisin Uudellemaalle, jonne oli nousemassa useita voimakkaita ukkoskuuroja. Lyhyen strategiatuokion jälkeen alkoi nopea siirtyminen tuoreiden kukkakaalimuodostelmien kupeeseen Porvoon tienoille. Porvoon motarilla horisontti muuttui todella synkäksi ja tutkakuvat vilisivät laajoja violetteja laikkuja kertoen hälyttävän suurista rakeiden todennäköisyyksistä. Emäsalon liittymän kohdalla ohuen hopeisen muovikuoren alla asuvat voimat puuttuivat peliin ja jumittivat läppärin täysin. Tätä seurasi noin vartin elvytysoperaatio, jonka aikana tuli tieto, että Askolassa oli tullut taivaan täydeltä ”isoa jäätä”.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana taivaan ilmiöiden tekeleet ovat vetäneet miehen kolmesti hiljaiseksi. Ensimmäinen kerta oli Unto-rajuilman puunkaadot 2002 ja toinen Kontiolahden trombin tukkimetsään tekemä 300-400 metriä leveä ”ränni” 2004. Nyt kolmannella kerralla paksu 1-4 senttimetrin kokoisista rakeista muodostunut pari sataa metriä leveä usvaa ja hyytävää kylmyyttä hohkaava jääpatja veti sanattomaksi.”Ison jään” alle joutuminen oli nyt lähempänä kuin koskaan. Entä jos läppäri ei olisi tiltannutkaan ja matka olisi jatkunut suoraan jääsateen alle Emäsaloon tai Askolaan? Tai entä jos nämä pilvijättiläiset olisivat syntyneet pari kymmentä kilometriä lännempänä kylväen lopulta kaiken jäänsä maamme suurimpaan väestökeskittymään?

 1.8.2008 klo 13.09 - Sikilä

Sumupilvet muuntuivat nopeasti kumpupilviksi

1.8.2008 klo 13.51 - Sikilä

Reilussa puolessa tunnissa matalat kumpilvet ottivat hattivattimaisen olemuksen.

1.8.2008 klo 14.32 - Sikilä

Puolisen tuntia edellisestä kuvasta ensimmäinen ukkospilvi alkoi kehittyä Lahden lounaispuolelle.

1.8.2008 klo 15.38 - Liljendal, Rumpila

Pilvitornit nousivat valtavalla voimalla ylöspäin.

1.8.2008 klo 15.45 - Liljendal, Rumpila

Ukkospilviä Pernajan ja Porvoon suunnalla.

1.8.2008 klo 15.59 - Liljendal, Rumpila

Näyttävät pilvisäteet läntiseen taivaan ukkospilvivallin takaa.

1.8.2008 klo 16.14 - Liljendal, Rumpila

Rumpila jää ukkospilvien saartamaksi joka suunnalta. Myrskylästä lähestyy pilvi, jonka pohjassa oli pientä pyörteilyä sekä seinäpilven yritystä.

 1.8.2008 klo 16.19 - Liljendal, Rumpila

 Viidessä minuutissa muotoutuu pohjoiselle taivaalle hyökkäävä vyörypilvi.

 1.8.2008 klo 16.21 - Liljendal, Rumpila

Lopulta vyörypilvi pakottaa jättämään hyvän havaintopaikan taakseen.

 1.8.2008 klo 17.56 - Vastila

Toinen vyörypilvi Ruotsinpyhtään pohjoispuolella.

 1.8.2008 klo 20.05 - Monninkylä

Taivaallinen jääpalakone nakkasi Askolaan jopa 4 cm kokoisia rakeita. Tämän sotkun siivoamiseen tarvittiin lopulta aura-auto.

1.8.2008 klo 20.05 - Monninkylä

Muutama näyte isoimmista murikoista.

1.8.2008 klo 20.11 - Monninkylä

 Kesärenkailla liikkuminen oli melkoisen haastavaa.

 Kumpupilvi kasvaa nopeasti korkeutta Liljendalissa (25-kertainen nopeutus, 46 Mb)

 Vyörypilvi jyrää Myrskylästä Liljendaliin (25-kertainen nopeutus, 62 Mb)

15.8.2007 klo 00 GFS-mallin ennuste.

14.8.2007 klo 09 (pun), klo 18 (musta) - Jyväskylän luotaukset

14.8.2007 klo 21 - Maanpintahavainnot

14.-15.8.2007 klo 23-01 - Maasalamoiden sijainti

Yksi viimeisimpien vuosikymmenten aneemisimmista ukkoskesien alkupuolista oli takana, kunnes elokuun puolivälissä etelästä luiskahti Suomeen annos varsin kosteaa ja ukkosherkkää ilmamassaa. Jäsen A-J oli lomansa ”lusinut” ja oli päiväaikaan kirjaimellisesti säässä kiinni. Työpäivän ratoksi jo aamupäivällä pieni, mutta sisukas MCS jyräsi Suomenlahdelta suoraan pääkaupunkiseudulle. Etelän ihmettä tervehti työpaikan kattotasanteella monipäinen joukko ilmatieteilijöitä. Salamointi oli vuorokaudenaikaan nähden varsin intensiivistä. Samainen kuuroröykkiö pesi uuvahtaneet kasvonsa Päijät-Hämeessä ja rynnisti Savoon nakellen jopa 5-senttisiä rakeita ja kaataen metsää.

Pitkähköksi venyneen työpäivän päätteeksi reissuun lähtemisen kynnys oli vähintään korkealla. Iltapalan jämät toisessa poskessa tehty tutkakuvien tsekkaus sai kuitenkin mielen muuttumaan. Pieni kuuronauhantynkä oli muodostumassa parin kymmenen kilometrin päässä jäsen A-J:n tukikohtaa. Pikapyrähdys Kärkölään palkitsi pienellä rullapilven yritelmällä ja kohtalaisen pirteällä salamoinnilla. Välkkeen painopiste alkoi kuitenkin siirtyä yhä pohjoisemmaksi. Muuan bongariporukka oli kuvaillut samaista otusta paremmista asemista ja houkutteli myös jäsen A-J:n jatkamaan pikapyrähdystään kohti Hollolaa ja Lahtea. Matkalla alkoi vaikuttaa, että salamointi pohjoisessa oli nopeasti kiihtymässä. Moottoritien rampin alussa piti kuitenkin vielä arpoa ja laskeskella pari minuuttia – ollaankohan tässä jo myöhässä. Moottoritien tarjoama mahdollisuus hyvään matkavauhtiin ja salamoinnin keskittyminen pieneen nippuun saivat kuitenkin kaasujalan oikenemaan.

Tuikut luoteishorisontissa kirkastuivat kerta toisensa jälkeen ja radio rasahteli todella lupaavaan tahtiin. Käännös Jyväskylän tielle nosti toiveita entisestään - kunnon apajille oli enää vajaan puolen tunnin matka. Päijänteen itärannalla kokoa kasvava MCS äityi hämmästyttävään menoon. Etuoikealla tuikahteli 1-2 sekunnin välein. Lopulta Hartolassa yhden hengen autokunta saapui kuvausetäisyydelle. Hämmästyttävää kyllä peltoaukio löytyi keskeltä suomalaista chasehelvettiä varsin kivuttomasti. Autonoven aukaisu lähes salpasi hengityksen. Läntiseltä taivaalta kuului lakkaamatonta kumua ja pilvisalamavoittoinen tuikahtelu piirsi toistuvasti verkkokalvoille peltomaiseman silhuetin. Kameran suljin raksahteli, ja videokamera ikuisti luontoäidin strobovaloshowta.

Kuvaussession jälkeen matka jatkui vielä edellistäkin parempiin asemiin. Hartolan ohituksen jälkeen jäsen A-J hämmästytti rahtarikansaa pystyttämällä kuvauspisteen nelostien penkalle. Maasalamat kynsivät Hartolan maaperä vain parin kilometrin päässä ja saivat lopulta aikaan kuvauskaluston hätäisen pakkaamisen autoon. Välähtely jatkui edelleen hämmentävän kiivaana.

Pikainen datapäivitys osoitti, että salamointikeskus kulki chasekaravaanin rinnalla aivan nelostien länsipuolella. Tiekartan vilkaisu nosti toiveita, että nyt olisi mahdollisuus päästä keskuksen etupuolelle. Nelostieltä poikkeaminen vei kuitenkin chasemobiilin suoraan sudensuuhun. Sade yltyi eikä edes käännös takaisin pohjoiseen tuntunut kuljettavan pois sateen alta. Maasalamat ”räjähtelivät” taustapeileissä useita kertoja noin kilometrin etäisyydellä, ja ajonopeus piti välillä laskea viiteen kymppiin. Leivonmäellä radio alkoi ensimmäistä kertaa oireilla, että salamailottelu olisi hyytymässä. Lisäksi säätutka kertoi, että salamointikeskus oli joutunut tasaisen sateen ympäröimäksi joka suunnalta. Niinpä chasekaravaani jäi ottamaan iskuja vastaan Leivonmäen ja Toivakan välimaastossa. Sade jatkui tasaisena ropinana ja salamointikeskuksen jälkeen alasinpilven pohjaa kyntivät kauniisti haaroittuvat alasinmönkijäiset (anvil crawler). Siitä oli pitkä aika, kun näitä ”otuksia” oli viimeksi nähnyt.

Lopullinen päätös paluumatkalle käännähtämisestä syntyi Toivakassa. MCS:n salamaintensiteetti oli yhä kohtalainen, joskin jo kalpeneva haamu reilun tunnin takaisesta. Paluumatkalla eri puolilla eteläistä ja kaakkoista horisonttia olleet pienet kuuroryppäät piristivät tuikahduksillaan. Kotimaisemissa vielä eteläisin rypäs intoutui salamoimaan harvakseltaan lähietäisyydellä.

Kotipihassa oli aika summata yön saldo. Pikapyrähdyksestä oli tullut pituudeltaan lähes 500 km ja kestoltaan 7 tuntia. Jokainen kilometri ja minuutti olivat silti vaivan arvoisia. Pian tuli myös mieleen vertailla tapahtunutta kesien 2001 ja 2003 välkkyviin öihin. Intensiteetin suhteen ei jääty varmasti jälkeen. Salamointi oli niin fokusoitunutta, että tahti saattoi olla jopa hieman takavuosien kuuluisia tapauksia kovempi. Kuvaamisen kannalta vanhat klassikot veivät silti voiton – sateen alta oli vaikea päästä pois, eikä kukaan bongari varmasti vapaaehtoisesti mene keskisuomalaiseen chasehorisonttiin hankkimaan itselleen putkinäköä. Yhtä kaikki, paras yökeikka neljään vuoteen ja selvää ainesta kiikkustuolimuisteloihin

14.8.2007 klo 10:45 - Kumpula, Helsinki

Pieni, mutta intensiivinen konvektiojärjestelmä saapuu Suomenlahdelta.

14.8.2007 klo 22:08 - Kärkölä

Yön jättiläinen keräilee voimiaan Päijänteen eteläpuolella.

14.8.2007 klo 23:43 - Hartola

Konvektiivinen järjestelmä voimistuu nopeasti Päijänteen eteläosassa. Pilvisalamointi on runsasta.

14.8.2007 klo 23:44 - Hartola

Salamat leiskahtelevat 1-3 sekunnin välein.

15.8.2007 klo 00:05 - Hartola

Maasalama seivästää Hartolan maaperää parin kilometrin päässä.