28.7.2003 – Lähipommitusta

Ajankohta Reitti Kesto Osallistujat
Maanantai 28.7.2003 klo 13:45-04:30 Vantaa – Lempäälä – Valkeakoski – Toijala – Vantaa – Karjaa – Kemiö – Paimio – Vantaa 14,5 h, 665 km Ari Laakso,
A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle Merkittävimmät havainnot
Iltapäiväksi etelästä läntiseen Suomeen nouseva 850 hPa:n EPL-selänne ja supersolukehitystä tukeva tuuliprofiili (0-6 km shear 25 m/s). CAPE_max noin 1000 J/kg ja LI -1…-3. Illaksi ja yöksi lännestä lähestyvä rintamavyöhyke, jonka edessä EPL-maksimi, mutta heikkenevä tuulenshear. Rankkasade Lempäälässä, näyttävää yösalamointia noin 3 tuntia (maksimi 10-15 iskua/min), kymmenkunta iskua alle kilometriin.

Säädata

28.7.2003 klo 21:00 - Lifted Index -ennuste

28.7.2003 klo 21:00 – Lifted Index -ennuste

28.7.2003 klo 15:00 - Jokioisten luotaus

28.7.2003 klo 15:00 – Jokioisten luotaus

29.7.2003 klo 03:00 - Jokioisten luotaus

29.7.2003 klo 03:00 – Jokioisten luotaus

28.7.2003 klo 23:20 - Satelliittikuvaa Lounais-Suomesta

28.7.2003 klo 23:20 – Satelliittikuvaa Lounais-Suomesta

28-29.7.2003 klo 18-06 - Sadekertymä

28-29.7.2003 klo 18-06 – Sadekertymä

29.7.2003 klo 00:00 - Tutkakuvaa Lounais-Suomesta

29.7.2003 klo 00:00 – Tutkakuvaa Lounais-Suomesta

29.7.2003 klo 00:40 - Salamat Lounais-Suomessa

29.7.2003 klo 00:40 – Salamat Lounais-Suomessa

Tarina

Pitkän nollashear- ja popcorn-kauden jälkeen tunnelmat olivat korkealla, kun lännestä Suomea lähestynyt yläsola voimisti etelävirtausta. Jo edellisenä päivänä tuuliset ukkoset olivat kaataneet metsää Keski-Suomessa ja Savossa. Maanantaille virtaukset olivat vielä voimakkaampia ja etelästä lähestyi lisäksi mehevännäköinen EPL-selänne. Kaiken kukkuraksi myös yöukkoset näyttivät pitkästä aikaa mahdollisilta.

Lähdimme matkaan iltapäivällä ajellen Tampereen motaria pohjoiseen. Lähtöhetkellä lounaiseen Suomeen oli saapunut vaisuhko, nopeasti liikkuva kuurorypäs (ilmeisesti edellisen yön Itämeren MCS:n jäänteet EPL-selänteen nokassa). Kanta-Hämeen paikkeilla länsitaivas alkoi lupaavasti synkentyä ja pian Paavo soittelikin actionin alkaneen Tampereen eteläpuolella. Tilanteen tarkistaminen Kalvolassa kertoi, että länsipuolellemme oli syntynyt lyhyt, mutta melko voimakas kuuronauha. Moottoritienopeudesta huolimatta epäilemme, ettemme aivan ehdi nauhan eteen.

Ajelimme Lempäälän kohdalle, jossa päätimme vastaanottaa nauhan itäpäädyn sekä jonkinmoisia supersolupiirteitä vilauttaneen yksittäisen konvektiosolun. Jyrähtelyä kuului harvakseltaan ja solujen etupuolella saapui mielenkiintoisia, mutta pyörimättömiä alapilvirakenteita. Lopulta vettä ryöppysi taivaalta todella rankasti, mutta ukkostelu oli harmillisen vaisua. Myöskään ihmeempiä puuskia ei esiintynyt vaikka iltapäivän perustuuli oli luonteeltaan varsin hyökkäilevä. Sade laantui melko pian ja nauhanpätkä eteni vauhdilla Pirkanmaan pohjoisosaan. Jäimme odottelemaan uusien solujen syntyä, mutta taivas alkoi uhkaavasti tyhjentyä. Kilautimme Eklundin Tomille ja käväisimme Toijalassa kahvilla paremman tekemisen puutteessa. Lopulta taivas aukesi lähes pilvettömäksi ja päätimme bustola-mielin ajella takaisin etelään.

Pieni toivon kipinä oli kuitenkin jäänyt iltapäivällä itämään, kun tarkkailimme kehitystä Itämerellä ja Baltiassa. Alkuillasta chase team oli jo aikeissa hajaantua, mutta tuoreimpien tutkakuvien tarkistaminen roihautti iltapäivän kipinän isoon liekkiin. Keskellä Itämertä näkyi voimakasta uusien solujen kehitystä ja orastavaa salamointia. Kurniva nälkä kuitattiin ravitsevalla mikroaterialla ja pian chase team hyppäsi jälleen autoon. Pitkän keskustelun jälkeen päätimme ottaa suunnaksi Hangon, vaikka kiihtyvä salamointi oli suuntaamassa kohti Turkua. Ajatuksena oli, että rintamavyöhyke työntyisi hiljalleen idemmäksi ja solut tulisivat todennäköisimmin “ruokailemaan” itäpuoleista ilmamassastaan. Karjaan kohdalla läppäri kertoi, että salamoinnin itään työntyminen oli hyvin hidasta ja että Hangon pussinperällä voisimme jälleen joutua bustolan uhriksi. Niinpä Astran keula käännettiin kohti Kemiönsaarta.

Kemiöön johtavalla tiellä hämärä alkoi vihdoin laskeutua ja länsitaivas synkentyä vauhdilla. Pian Kemiöön päästyämme ensimmäiset leimahdukset nousivat horisontin takaa esiin – intensiteetti vaikutti erittäin lupaavalta. Adrenaliininuppi vääntyi välittömästi kaakkoon ja aloimme pohtia ensimmäisen pysähdyksen tekemistä. Ennen Dragsfjärdin taajaman valoja totesimme, että etäisyys salamointiin oli kuvaamisen kannalta sopiva. Pysähdyimme pellon laitaan ja saimme heti iloksemme pari todella näyttävää maasalamaa. Juuri kun kameroiden jalustat oli saatu ulos autosta, alkoi läheisestä metsästä kuulua kohinaa – sade oli tulossa. Jalustat takaisin autoon ja sadetta karkuun. Sade levittäytyi kuitenkin harmillisen nopeasti itään ja totesimme, että saaren vähäiset reittivaihtoehdot eivät anna mahdollisuutta näytelmän sateettomaan tarkkailuun. Karautimme Kemiöstä pohjoiseen vievälle tielle ja pysäytimme auton pellonlaitaan heti Kemiönsaaren pohjoispuolella. Etelästä oli lähestymässä uusia salamointikeskuksia samalla, kun pohjoiset solut leiskuivat vielä komeasti – koko läntinen taivas oli siis tulessa.

Muutama heikkosateinen minuutti antoi mahdollisuuden kuvata auton sisältä salamoita, mutta lähes koko loppuajan vettä tuli enemmän tai vähemmän rankasti. Eteläisten solujen lähestyessä salamointitiheys voimistui entisestään ja parhaimmillaan se ylsi 10-15 iskuun minuutissa. Solujen vyöryessä suoraan niskaamme varauduimme close calliin, joka tuli hyvin pian – kirkas välähdys länsipuolellamme ja välittömästi voimakas pamaus. Etäisyys iskupaikkaan, viereiseen peltoon oli arviolta 100 metriä. Kaiken kaikkiaan alle kilometriin läimäytti kymmenkunta salamaa ja suurin osa salamoista välähteli pilvissä.

Chase oli kestänyt jo lähes kellon ympäri ja bustola-tunnelmat olivat vaihtuneet onnistumiseen ja ehkä kauneimpaan näytelmään, mitä Luontoäiti voi tarjota. Salamointinäytös kääntyi jo kolmannelle tunnille, mutta tyytyväisyydestä mykät ukkosmetsästäjät tahtoivat lisää. Koska etelästä ei enää noussut bongattavaa, lähdimme ajalemaan sisämaahan suuntavien solujen perään. Niiden intensiteetti oli koko ajan hiipumassa, mutta ajomatka kohti ykköstietä tarjosi vielä komeaa nähtävää. Ykköstielle päästyämme totesimme intensiteetin sen verran heikoksi, että päätimme ajella aamuksi takaisin Helsinkiin. Matkan varrella ukkosalueen rippeet tarjosivat satunnaista katseltavaa ja pari lyhyttä stoppia.

Iltapäivän pettymyksistä huolimatta yöukkonen oli ehdottomasti koko kesän paras spektaakkeli – yli kolme tuntia kestänyt unohtumaton valoshow. Varsinais-Suomesta kuuluikin jälkikäteen huhuja, että monet alueen asukkaat olivat pitäneet tapahtunutta kaikkien aikojen kovimpana yöukkosena.

Valokuvat

3

28.7.2003 15:15 – Lempäälä

Rankkasadetta kuuroalueesta, joka kaatoi pohjoisempana puita.

 

28.7.2003 klo 23:58 – Kemiö

Sopivalla ajoituksella kuvaan voi salaman lisäksi saada ohi ajavan auton valot. Pisarainen tuulilasi ja suhtkoht hutera kojelauta tekivät kuvauksesta melko haasteellista.

Kuva: Ari Laakso

4

29.7.2003 01:15 – Kemiö

Tuplaisku maahan muutaman kilometrin päässä.

5

29.7.2003 02:02 – Kemiö

Neljän maasalaman voimannäytös. Tämän jälkeen salamointi kiihtyi selvästi ja lähin isku osui vain noin 100 metrin päähän autosta.

29.7.2003 klo 02:50 - Salo

29.7.2003 klo 02:50 – Salo

Vielä Salon itäpuolella taivaanrannassa näkyi salamointia, jota pysähdyimme hetkeksi kuvaamaan.

Kuva: Ari Laakso

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *