Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
Perjantai 18.7.2003 klo 11:30-17:30	Kerimäki – Punkaharju – Pohja-Lankila – Saari – Punkaharju	6 h, 250 km	Ari Laakso, H. Heinonen
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
–		Selkeä alapilvimassan pyöriminen, paljon kirkkaita maasalamoita, huomattavan kovaa rankkasadetta.

Säädata

18.7.2003 klo 09:00 – Jyväskylän luotaus

18.7.2003 klo 14:10 – Satelliittikuvaa Kaakkois-Suomesta

18.7.2003 klo 16:00 – Tutkakuvaa Kaakkois-Suomesta

18.7.2003 klo 13:55 – Salamat Etelä-Savossa

18.7.2003 klo 17:00 – Salamat Etelä-Savossa

Tarina

Edellisen päivän 790 km hukkareissu Kajaanin ja Iisalmen pilvien perässä painoi vielä mieltä, kun jo aamusta Kerimäen länsipuolta valui lähes suoraan päälle päivän ensimmäinen ukkospilvi. Etureunaan muodostui lenticularismainen muuri, jonka takaa pilvi ripotteli salamoita n. 1/min. Solu kiersi kuitenkin hiukan idästä ohi, lähimmät salamat iskivät n. 1500 metrin päähän.

 

Nähdystä tyytyväisenä perinteiseen tyyliin kiirehdin heti irkkiin kertomaan kokemuksista, mutta samaan aikaan sekä sade- että salamatutkat näyttivät soluryppäiden vain voimistuvan ja kasaantuvan itä-länsisuuntaiseksi nauhaksi. Jyrinäkin kuului tasaisesti vielä n. 10 kilometrin päästä. Parikymmentä minuuttia tuhlattuani päätin lähteä nauhan perään kaakkoon, Parikkalan suuntaan.

 

Matkalla edessä kulkenut solu tarjosi komeita maasalamoita, kuitenkin parhaimmillaan vain n. 2/min. Punkaharjun keskustan jälkeen sade oli jo todella voimakasta, ja osa autoilijoista olikin päättänyt odotella sateen rauhoittumista tien varressa. Kultakiven jälkeen käännyin Särkisalmelle päin, koska matkalla saisin mukaani kaverin, jonka jälkeen tutkakuvien selailu matkan taittuessa olisi huomattavasti helpompaa.

 

15 kilometriä sateen alla ajettuamme pääsimme nauhan etupuolelle jonkin verran Särkilahden jälkeen, mutta samaan aikaan nauhan itäosassa olleet solut olivat jo hiipumassa. Pienen epäröinnin jälkeen päätimme luovuttaa ja lähteä Joensuun eteläpuolelle kehittyneen voimakkaita kaikuja antavan ryppään perään, joka osoittautui pitkästä aikaa nappiin menneeksi päätökseksi.

 

Ajoimme 6-tietä pohjoiseen, ja vaikka Parikkalan kohdilla salamatutkat kertoivat möykyn jo hiipuvan, päätimme jatkaa matkaa pohjoiseen. Jonkun matkaa ajettuamme horisontti muuttuikin synkän tummaksi, ja tummaa taustaa vasten erottui selvästi rintaman ensimmäiset salamat. Löysimme hyvän katselupaikan metsän laidasta, jossa seurasimme hetken etureunan lähestymistä. Puuskarintaman ensimmäisten tuulahdusten jälkeen arvioimme kuitenkin paikan olevan liian riskialtista autolle sekä meille itsellemme, paras katselupaikka kun oli sopivasti aukean reunassa parin korkean männyn takana.

 

Lähes yhtä hyvä paikka löytyi pienen matkan päästä, jossa ihmettelimme pilven reunalle syntyneen pyörteen oloisen muodostelman kehittymistä. Muodostelman etureuna kiersi syklonaalisesti pilven muiden osien kanssa eri suuntaan, mutta menetti kuitenkin muotonsa muutaman minuutin kuluttua. Harmittavan nopeasti salamointikin väheni, ja sateen alettua päätimme jättää paikan. Liikkeelle päästyämme pilvi antoi pitkän tauon jälkeen vielä yhden iloisasti räsähtävän salaman läheiseen metsikköön, n. 300-500 m päähän.

 

Solujen vaisuhkoista intensiteeteistä huolimatta päivä oli selkeästi kesän salamarikkain, ja mukava piristys, jonka avulla edellisen päivän bustola-keikka unohtui helposti.

 

Valokuvat

18.7.2003 klo 11:59 – Anttola, Kerimäki

Päivän ensimmäisen kuuropilven etureunaan muodostui jännää lenticularis-muuria, jonka alapuolelle syntyi hiukan vyörypilveä muistuttavaa muodostelmaa. Salamointia pilvi tarjosi muutaman kerran minuutissa.

Kuva: Ari Laakso

18.7.2003 klo 12:59 – Anttola, Kerimäki

Noin puoli tuntia ensimmäisen solun mentyä takaa nousi vielä lupaava alasimeksi muotoutunut pilvi, mikä houkutteli hetken aikaa, mutta päätös piti kuitenkin, ja lähdin ensimmäisen solun perään.

Kuva: Ari Laakso

18.7.2003 klo 16:06 – Kirjavala

Itä-rajalla Parikkalasta pohjoiseen näkyi taas joka puolella lenticularismaisia muotoja. Näkymää voisi kuvailla myös turbulentiksi taivaaksi.

Kuva: Ari Laakso

18.7.2003 klo 16:09 – Rajavaara

Tutkakuvat kertoivat edessä näkyvän monisolukuuron jo heikentyvän, kun se yllätykseksi väläyttikin ensimmäisen salaman. Tässä vaiheessa tunnelma nousi huomattavasti.

Kuva: Ari Laakso

18.7.2003 klo 16:16 – Niukkala, Uukuniemi

Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme avaran paikan, mistä hetken aikaa katselimme välkehtimistä.

Kuva: Ari Laakso

18.7.2003 klo 16:17 – Niukkala, Uukuniemi

Muuta osaa taivasta peitti lenticularismainen kerros, joka muuttui osittain turbulentiksi.

Kuva: Ari Laakso

18.7.2003 klo 16:18 – Niukkala, Uukuniemi

Uhmakkaan näköinen etureuna sekä ensimmäiset ulosvirtauksesta syntyneet puuskat saivat meidät siirtymään hiukan turvallisempaan paikkaan.

Kuva: Ari Laakso

18.7.2003 klo 16:26 – Niukkala, Uukuniemi

Siirtyessämme parempaan paikkaan huomasimme alapilvimassassa selvän syklonaalisesti pyörivän muodostelman. Pyörre kehittyi hetken aikaa, mutta ei jaksanut kuitenkaan synnyttää mitään erikoisen harvinaista nähtävää.

Kuva: Ari Laakso