Ajankohta	Reitti	Kesto
Maanantai 14.7.2003 klo 10:20-23:05	Helsinki – Juva – Rantasalmi – Sulkava – Puumala – Mikkeli – Helsinki	13 h, 746 km / 8,5 h, 310 km
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
CAPE 2000-3000, LI -2…-5, shear 0-6 alle 10 m/s. Vahvistuva korkeapaine ja GFS:n yliarvioima pinnanläheinen kosteus lisäsivät epäonnistumisen mahdollisuutta. Heikon shearin vuoksi lyhytikäiseksi jäävät solut vaikeita jahdata.		Korostuneet sadejuovat, salama sinisen taivaan poikki, pyörre pilvenpohjassa, kapea suppilo, syöksyvirtaus Sulkavalla.

Säädata

14.7.2003 klo 18:00 – GFS:n CAPE-ennuste

13.7.2003 klo 15:00 – Jokioisten luotaus

14.7.2003 – Satelliittikuvaa

14.7.2003 klo 14:00-17:30 – Säätutkakuvaa

14.7.2003 klo 18:00 – Salamat Kaakkois-Suomessa

Tarina

Tien päälle lähdettiin hieman epävarmoin tunnelmin. Vaikka GFS näytti iltapäivällä itäiseen Suomeen CAPEn arvoja 2000-3000, oli tullut selväksi, että malli yliarvioi maanpinnanläheistä kastepistettä. Myös virtaukset koko troposfäärissä olivat luvattoman heikot ja samalla yläselänne Suomen päällä oli vahvistumassa. Toiveet satsattiin siis myöhäiseen iltapäivään, jolloin ukkostava konvektio pääsisi ehkä kunnolla käyntiin.

 

Helsingistä Mikkeliin matka taittui sinisen taivaan alla surkeita cumuluksen raatoja katsellen. Mikkelissä lyhyellä tauolla todettiin, että action oli alkanut Joensuun suunnalla sekä mahdollisesti merituulirintamassa Kotkan paikkeilla. Mikkelistä käännettiin nokka kohti Varkauden suunnalta lähestyvää orastavaa kuuroaluetta.

 

Rantasalmella tornit olivat kohonneet jo sataviksi ja etsimme sopivan peltoaukean, josta pystyi tarkkailemaan kukkakaali-showta. Kuuroalueen itäreunan torni kohosi silmissä ja muutaman minuutin odottelun jälkeen solusta alkoi putoilla salamoita. Samalla vanhempien solujen ulosvirtaus saapui havaintopaikallemme ja pelkäsimme sen tuhoavan tuoreen tornin sisäänvirtauksen. Salamoita tippui kuitenkin tasaiseen tahtiin ja loppuvaiheessa solun kyljestä roikkui vaaleita sadejuovia (rakeita?). Pisteenä i:n päälle solu läimäytti nopean pilvisalaman parin kilometrin päässä olevan toisen tornin kylkeen halki sinisen taivaan.

 

Itätaivas alkoi nopeasti synkentyä ja päätimme karauttaa kohti Savonlinnaa. Suunnitelma muuttui nopeasti, kun huomasimme uuden solurykelmän jyräävän pohjoisesta suoraan reitillemme – siispä Kallislahdessa lyhyt pysähdys ja kiihtyvän salamoinnin ihailua. Satuimme paikalle juuri ennen kuin ulosvirtaus tavoitti havaintopaikkamme. Pian lähimmän solun pohjan riekaleisiin kehittyi selvä syklonaalinen pyörre, joka oli muutaman minuutin nähtävissä. Suppiloa ei kuitenkaan muodostunut. Kuuroalueen sadeseinämä lähestyi nopeasti ja otimme suunnan etelään kohti Sulkavaa.

 

Pysähdyimme ennen Sulkavaa vielä Pihlajalahden paikkeilla ihailemassa järvenselän oli näkyvää monsteria. Sadeseinämä verhosi koko horisontin sisäänsä ja kumahtelua kuului vähän väliä. Kuuroalue eteni yllättävän vauhdikkaasti ja joutuessamme sateen alle arvelimme etureunan jo karanneen. Tovin päästä Vekaransalmen lauttaa lähestyessä tiellä alkoi olla käpyjä, oksia ja muuta irtoroskaa. Edempänä käpyjä oli yhä enemmän ja oksat isompia. Lopulta Vilkaharjulla mutkan takaa näkyivät paloauton vilkut – tie poikki. Harjuraitin liikenteen oli katkaissut noin kymmenen isoa honkaa, jotka tarkkailemamme solu oli kellistänyt. Lehtitietojen mukaan kaatuneita puita oli kuitenkin kaikkiaan noin sata. Ilman Pihlajalahden stoppia olisimme todennäköisesti olleet lähellä joutua syöksyvirtauksen ruoaksi.

 

Teimme täyskäännöksen takaisin Sulkavalle ja päätimme ajaa kohti Puumalaa – seutua jota rankat kuurot eivät vielä olleet turmelleet. Puumalaan tullessa havaitsimme pullistelevan kumpiaisen pohjassa arviolta 100 metriä pitkän ja hyvin kapean suppilon. Ilmestys ei kuitenkaan kestänyt pysähdyspaikalle asti vaan hajosi juuri, kun saimme kamerat esille.

 

Totesimme lopuksi tilanteen hyytyneen itäisessä Suomessa ja haikailimme Etelä-Suomen rankan ukkostelun perään. Jälkiviisastelun tulos – Sulkavalta olisi pitänyt välittömästi suunnata kohti lounasta ja Salpausselän ukkosalueita. Joka tapauksessa, kesän tähän asti vaiherikkain chase tarjosi runsaasti bongattavaa ja monipuolisia tapahtumia. Reissun viimeisteli Uudellamaalla näkynyt upea auringonlasku – alasinpilvien ylle piirtyviä punaisia pilvisäteitä ja kultareunaisia kumpupilviä.

 

Valokuvat

14.7.2003 klo 15:09 – Tie 14, lähellä Juvaa

Lähdimme Juvalta kohti itää, ja ei aikaakaan, kun Rantasalmen suunnalla kohosi korkeuksiin komea alasin.

Kuva: Ari Laakso

14.7.2003 – Rantasalmi

14.7.2003 klo 15:45 – Rantasalmi

Paavo ja Ari katselevat eteemme nousevaa uutta, ukkostamaan alkavaa solua.

14.7.2003 – Rantasalmi

14.7.2003 klo 16:50 – Ennen Kallislahtea

Pohjoisesta lähestyvän kuuroalueen edessä mielenkiintoista alapilvimuodostelmaa.

14.7.2003 klo 16:57 – Kallislahti

Kallislahdessa pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan lähestyvää salamointia, kun rintaman etureunassa alkoi näkyä pyörteen muotoja.

Kuva: Ari Laakso

14.7.2003 klo 16:08 – Rantasalmi

Lähes suoraan katselupaikkamme eteen syntyi toinen solu, jonka elinkaaren seurasimme kokonaan. Pilvi näytti mm. hienon salaman sinisen taivaan yli toiseen pilveen, sekä hienot vaaleat sadejuovat pilven yläosista aivan maahan asti.

Kuva: Ari Laakso

14.7.2003 klo 16:58 – Kallislahti

Toinen kuva pyörteestä, jossa syklonaalinen liike oli hidasta, mutta selvästi näkyvissä.

14.7.2003 klo 17:01 – Kallislahti

Pyörteen takaosan muodot hävisivät melko nopeasti, mutta etuosaan kehittyi vielä alaspäin työntyvä pyörivä uloke.

Kuva: Ari Laakso

14.7.2003 klo 17:26 – Sulkava, Pihlajalahti

Pihlajanlahdelta kuvattu suoraan etelään päin, sadeseinämän taakse jää Vilkaharju, josta seuraava kuva on otettu hetkeä myöhemmin.

Kuva: Ari Laakso

14.7.2003 klo 17:55 – Sulkava, Vilkaharju

Tarkoituksenamme oli ajaa Sulkavalta Vilkaharjun kautta Imatralle päin, mutta matka meni heti alkuunsa kirjaimellisesti päin mäntyä.

14.7.2003 klo 18:17 – Sulkava, Vilkaharju

Syöksyvirtaus oli hetkeä aikaisemmin puhaltanut tielle kymmenkunta mäntyä. Lehtitietojen mukaan puita oli mennyt poikki n. 100.

Kuva: Ari Laakso

14.7.2003 klo 22:35 – Järvenpää

Aurinko laski kuolevan kuuropilvivallin taakse – pimenevän illan sävyt olivat lähes käsittämättömän kauniit.