13.7.2003 – Sienipilvi horisontissa

Ajankohta Reitti Kesto
Sunnuntai 13.07.2003 klo 10:30-22:30 Kerimäki-Joensuu-Koli-Paihola-Kerimäki 10 h, 556 km
Ennuste kohdealueelle Merkittävimmät havainnot
CAPE 1000-1900, LI -2…-5, shear 0-6 km max 10 m/s. Valokuvauksellinen monisolukuuro, kaksi kirkasta maasalamaa 7-8 km korkeudesta pilven ulkopuolella.

Säädata

13.07.2003 klo 20:00 - Tutkakuvaa Pohjois-Karjalasta

13.07.2003 klo 20:00 – Tutkakuvaa Pohjois-Karjalasta

13.07.2003 klo 21:00 - Salamat, Pohjois-Karjala

13.07.2003 klo 21:00 – Salamat, Pohjois-Karjala

Tarina

Indeksit lupailivat Pohjois-Karjalaan hyvää, joten Savonlinnasta piti lähteä Joensuun suuntaan jo klo 10:30. Vielä klo 13:00 tilanne näytti tutkakuvissa kovin rauhalliselta, ja sama todettiin katselemalla taivaalle. Koska alun perin todennäköinen tapahtuma-alue rajattiin välille Joensuu-Nurmes-Lieksa-Ilomantsi, päätimme lähteä Joensuusta pohjoiseen, ja ensimmäiseksi suuntasimme kohti Kolia.

 

Kolin huipulta näkymät näyttivät yhtä synkiltä kuin alempaakin, eli sinisellä taivaalla muutama cumulus mediocris, joista ei iloa ollut. Tutkakuvista näkyi parhaiden alueiden jäävän Venäjän puolelle, sekä itäiseen Lappiin. Päätimme pitää ruokatauon ajan tappamiseksi.

 

Iltapäivän päätteeksi tilanne näytti jo huomattavasti paremmalta, Joensuuta oli lähestymässä kaakosta muutama aktiivinen solu, jota vastaan lähdimme tulemaan pohjoisesta. Ylhäältä jo huolestuttavan pehmeäksi levinneet alasimet näkyivät edessä, ja horisontissa havaitsimme päivän ensimmäisen salaman. Joensuun lähiympäristöön päästyämme pohjoisemman reitin ottanut solu oli jo hyytynyt, mutta etelämpänä Pyhäselkää kohti matkanneessa solussa näytti olevan sen verran elinvoimaa, että päätimme lähteä sitä vastaan Pyhäselkä-järven luoteispuolelle. Tämä osoittautui kuitenkin turhaksi, pilvi ei koskaan sinne asti jaksanut.

 

Illansuussa ehdimme jo todeta reissun epäonnistuneeksi, kun Ilomantsin takana tutkakuvissa näkyi kehittyvän monisolukuuro, jonka liikesuunta oli sopivasti Joensuuhun, missä vielä odottelimme. Pitkän pohdinnan jälkeen uskoimme, että rypäs todella jaksaa kehittää uusia soluja iästään huolimatta, ja lähdimme sitä vastaan Enon suuntaan.

 

Muutaman yrityksen jälkeen löysimme hyvän katselupaikan Joensuusta n. 10 km koilliseen. Suuren alaisimen sisuksista kuului kumeita murahduksia, ja alasimen alle kehittyi vielä muutama muhkea torni, mutta niihin pilven puhti loppuikin. Illan kruunasi kuitenkin kaksi pilven yläosista lähtenyttä kirkasta maasalamaa.

 

Kokonaisuutena reissu lähes vastasi odotuksia, illan viimeinen solurypäs oli kesän siihen mennessä komein, vaikka sen syntyhetket jäivätkin näkemättä.

 

Valokuvat

13.07.2003 klo 14:24 - Koli

13.07.2003 klo 14:24 – Koli

Ensimmäiseksi tilanteen tarkastelupaikaksi valitsimme Kolin, josta on kivat näkymät eri suuntiin. Mutta eipä ollut paljon katseltavaa taivaalla.

Kuva: Ari Laakso

13.07.2003 klo 17:59 - Joensuu

13.07.2003 klo 17:59 – Joensuu

Kaukana horisontissa tornien kohotessa kehittyi myös pileusta. Kuva on otettu ikkunan läpi n. 60-70 km etäisyydeltä, mikä selittää osaltaan kuvan heikkoo laatua..

Kuva: Ari Laakso

13.07.2003 klo 20:22 - Paihola, Joensuu

13.07.2003 klo 20:22 – Paihola, Joensuu

Tässä vaiheessa systeemi näytti vielä todella lupaavalta, uutta solua kupli leveällä rintamalla. Lähdimme lähemmäs lupaavimmalta näyttävää oikeaa reunaa, mikä osoittautui kuitenkin hiukan vääräksi ratkaisuksi, paras kehitys jäi kuitenkin vasemmalle puolelle.

Kuva: Ari Laakso

13.07.2003 klo 20:52 - Paihola, Joensuu

13.07.2003 klo 20:52 – Paihola, Joensuu

Kun lopulta pääsimme hyvälle kuvauspaikalle, rakennelman parhaat hetket olivat jo takanapäin, yrityksistä huolimatta eteen syntyneet tatit eivät jaksaneet kasvaa tarpeeksi korkeiksi. Näimme kuitenkin vielä muutaman komean maasalaman korkealta pilven yläosista, jotka iskivät maahan pilven ulkoreunoja hipoen.

Kuva: Ari Laakso

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *