Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
10.7.2006 klo 10.20-1.50	Mäntsälä-Mäntyharju-Ristiina-Mikkeli-Kalvitsa- Kaitainen-Varkaus-Pieksämäki-Varkaus-Mäntsälä	14,5h / 725 km	A-J Punkka (Paavo Korpela Turussa)
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MLCAPE 500…1000+, LI -1…-4, 0-6 km shear 15-30 m/s. Supersolutyyppistä kehitystä lämpimässä sektorissa, yläsolaan liittyvää nauhamaista konvektiota.		Pari vyörypilveä, puuskat ~15 m/s, kohtalaista salamointia (viimeiset iskut alkuyöstä), mammatukset.

 

Säädata

10.7.2006 klo 18 – 0-1 km shear (m/s) ja most unstable CAPE

10.7.2006 klo 18 – 0-6 km shear (m/s) ja mean layer CAPE (J/kg)

10.7.2006 klo 18 – 0-3 km suht. helicity (m^2/s^2) ja pintapaine

10.7.2006 klo 21 – Jyväskylän luotaus

10.7.2006 klo 18 – NOAA-satelliittikuva

10.7.2006 klo 20.45 – Yhdistelmätutkakuva (violetti 50 dBZ)

Tarina

Kuten niin monena edellisenä kesänäkin, myös kesän 2006 chasekauden avaus antoi odottaa hyvin pitkään itseään. Helteisistä säistä huolimatta lounaasta maahamme pyörähtänyt korkeapaine ei antanut pariin viikkoon toiveita kunnon jahtikeleistä. Heinäkuun alussa numeeriset mallit ennakoivat useaan otteeseen hulppeita ukkospäiviä, mutta ennusteet romahtivat pieleen menneisiin kosteusennusteisiin. Vihdoin kuun toisen viikonlopun kuluessa mallit alkoivat heijastella varsin raflaavan säätilanteen kehittymistä alkuviikolle. Helteinen ja kosteutta etelästä saava ilmamassa tulisi heilahtamaan vauhdilla Venäjän puolelle terhakan yläsolan kiskaisemana.

 

Jäsen A-J päätti jo sunnuntaina, että tällä kertaa harvinainen shearin ja CAPEn kohtaaminen seurattaisiin alusta alkaen läpi. Tiedossa oli siis koko päivän turnee, mutta valitettavasti soolona – jäsen A ja P tarkkailivat tilannetta omilta asemapaikoiltaan. Yhden hengen tiimi polkaisi auton vauhtiin jo ennen keskipäivää suuntana Etelä-Savo. Lähellä lännen puolella ollut rintama nosti taivaalle jo aamupäivällä muutamia ukkoskuuroja, joita jäsen A-J päätti tarkkailla tovin Lahdessa. Taivaalla näkyi ukkosalueen edellä mielenkiintoisia aaltomaisia pilvirakenteita ja rullapilven aihio – muutama kumahduskin kantautui vaimeasti havaintopaikalle. Tämän jälkeen ukkosalue sammahti ja jäsen A-J päätti poiketa lounaalle Heinolaan.

 

Matka jatkui pian lähelle Mäntyharjua, jossa seurasi pitkä huoltsikkapaussi auringon paahtaessa siniseltä taivaalta. Melko pian Suomenlahdelle pomppasi muutama ärhäkkä ukkoskuuro, jotka näyttivät suuntaavan sisämaahan. Suomenlahden ukkossolujen inspiroimana karavaani jatkoi matkaansa itään, mutta melko pian solut antoivat maistiaiset tulevasta ja alkoivat kaartaa supersolumaisesti oikealle. Lopulta sompailtuaan Ristiinaan jäsen A-J joutui vaikean valinnan eteen – etelään vai pohjoiseen? Samalla Mikkelin pohjoispuolelle tulvahti kuitenkin nopeasti erittäin voimakkaiden ukkoskuurojen rypäs. Chasefiilis painui jyrkkään alamäkeen, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan juuri tuolloin asemapaikka olisi ollut hyvin lähellä tuoreita ukkoskuuroja.

 

Tovi myöhemmin Mikkelin länsipuolen taivas heräsi. Voimistuva kuurorypäle toi helpotusta päätöksen tekoon – auton keula kääntyi nopeasti kohti pohjoista. Mikkelissä jäsen A-J koki karvaasti soolochasen haittapuolet, kun puolihuolimaton kartan- ja säädatanluku vei väärälle tielle. Mikkelin lentokentän kupeessa luoteisella taivaalla näkyi masentavan piirteetöntä pilvimössöä ja varsin verkkaista salamointia. Huolimatta soluja eteenpäin piiskaavasta hurjasta ohjaavasta virtauksesta, jäsen A-J päätti haastaa solut kilpa-ajoon. 72-tiellä Kalvitsassa karavaani tavoitti vihdoin ukkoskuuroalueen reunan. Näkymät paranivat hiukan Mikkelin mössöstä, kun kuvausasemat löytänyt yhden hengen tiimi kohtasi kohtalaisen kuvauksellisen vyörypilven. Pilvimakkara vyöryi kuitenkin nopeasti kohdalle ja samalla puuskat taivuttivat uhkaavasti pellonreunakoivuja ja riipivät lehtiä puista.

 

Pikaisen kuvaussession jälkeen matka jatkui ukkoskuurojen rinnalla kohti itää. Kovasta, mutta nopeusrajoituksia kunnioittavasta yrityksestä huolimatta jäsen A-J ei onnistunut enää kaartamaan salamointikeskuksen eteen. Joroisten kohdalla oli aika luovuttaa ja ajella rauhassa seuraavaan teiden solmukohtaan Varkauteen. Hieman ennen määränpäätä jäsen A-J päätti kuitenkin tehdä pikaisen säädatapäivityksen. Adrenaliinitulva oli melkoinen, kun läppärin ruutuun ryömi parhaillaan Keski-Suomea kurittava täysverinen nauhamainen konvektiojärjestelmä usealla bow echolla koristettuna. Autossa oli hetki hiljaista, kun uupunut soolojahtaaja mietti, miten kykenikään unohtamaan lännestä lähestyvän yläsolan vauhdittaman ukkosalueen. Hetki katkesi kuitenkin nopeasti puolipaniikkiin ja hätäisen toimintasuunnitelman tekoon. Tarkoitus oli tulla kuuronauhaa vastaan ja ajella sitten sen edellä niin kauan kuin mahdollista.

 

Varkauden ja Pieksämäen välisellä tieosuudella eteen avautui reissun ensimmäinen ensiluokkaisen valokuvauksellinen näkymä. Pohjoisessa siinsivät supersolujen punertavat huiput ja lännessä kuuronauhan jylhät ilta-auringon kultaamat pilvitornit. Matkan oli kuitenkin jatkuttava kohti pilvitorneja.

 

Pieksämäellä jäsen A-J joutui lopulta toteamaan pilviseinämän erittäin nopean liikkeen ja oli pakotettu aloittamaan pakituksen samaa reittiä takaisin. Tämän lisäksi vihreän kullan reunustama valtatie aiheutti kuvaushorisonttipaniikin nousemisen huippuunsa, kun taustapeilistä vilkkui todella hyökkäävän näköinen vyörypilvi. Usean minuutin ajosta huolimatta jäsen A-J:ta kiusasi edelleen suomalaisen chasehorisontin aiheuttama putkinäkö. Vihdoin summittaisen päätieltä poikkeamisen ansiosta vastaan tuli pienen maatalon pieni peltotilkku. Huolimatta horisontin rajallisuudesta taivaalta tervehti yhden hengen yleisöään mahtava vyörypilvi ja sitäkin dramaattisempi alapilvishow. Vyöryn jälkeinen alapilvikeitos pyörteili todella näyttävästi ja uhkaavasti. Pian tämän jälkeen pellonreunan metsä alkoi huojua voimakkaasti. Jäsen A-J päätti suojautua autoon ja kohta puuskat alkoivat ravistaa myös autoa.

 

Vyöry näytti kuitenkin harmillisesti etääntyvän emopilvestään ja lopulta se näkyi kuuronauhan heikkenemisenä ja muuttumisena yhä piirteettömämmäksi möhkäleeksi. Varkaudessa Heinäveden- Outokummun rae- ja “trombi”uutiset tavoittivat jäsen A-J:n. Tätä seurasi taas lyhyt analysointituokio – olisiko ollut oikeasti elämyksellistä lähteä ajelemaan Mikkelistä koilliseen voimakkaan ukkosryppään perässä ja käyttää autoa kuulapäävasarakäsittelyssä? Nämä ilmiöt kuuluvat ehdottomasti tähän harrastukseen, mutta onneksi useimmiten voi vain nauttia näyttävästä salamoinnista ilman pelkoa puita niittävästä tuulesta tai lapsen nyrkin kokoisista rakeista.

 

Iltahämärän hiipiessä ylle alkoi chasepäivä tuntua jo päätetyltä. Väsynyt läppärin avaus kertoi kuitenkin toista – kuuronauhan laahaavasta eteläpäädystä saattaisi kehkeytyä nähtävää paluumatkalle. Juvan pohjoispuolella lounainen horisontti alkoikin tuikahdella. Nopea tilannepäivitys kertoi, että ukkosalueen kohtaaminen sattuisi suunnilleen Juvan keskustaan. Näin kävikin ja keskustan tuntumassa uupunut reissumies sai vielä ihailtavakseen näyttävää leiskahtelua alkuyön hämärässä. Parhaimmillaan välähtely yltyi 5-10 iskuun minuutissa ja lähimmät maasalamat jysähtivät kilometrin-kahden etäisyydelle. Kuten kaikki muukin päivän aikana, myös tämä näytelmä eteni nopeasti itäiselle taivaalle.

 

Viimeiset kuuronauhan aavemaiset hattivatti-pilvitornit välähtelivät vielä laiskahkosti Mikkelin tienoilla. Nauhan takaosan alasimeen pullahti myös melko näyttävä rykelmä mammatuksia, joita aurinko aavistuksen valaisi. Samalla selkenevällä läntisellä taivaalla aaltoili samettimainen yöpilvinäytelmä. Kausi 2006 oli korkattu melkoisella rytinällä ja ryskeellä. Pian “pölyn” laskeuduttua oli selvää, että 10.7.2006 oli ehdottomasti jäävä rajuilmojen historiaan yhtenä ankarimmista raekuuropäivistä, mitä Suomessa on koettu.

 

Valokuvat

10.7.2006 klo xx:xx – Turku

10.7.2006 klo xx:xx – Turku

10.7.2006 klo 18:46 – Kalvitsa

Maasalama päivän ensimmäisestä lähietäisyydelle saadusta ukkoskuuroalueesta. Vyörypilvi ja lehtiä puista repineet puuskat olivat juuri saapuneet kuvauspaikalle.

10.7.2006 klo 20:20 – Varkauden ja Pieksämäen välillä

Hellesektorin supersolu juurellaan kunnon kuplintaa vain hetkeä ennen kuuronauhan saapumista lännestä.

10.7.2006 klo 20:20 – Varkauden ja Pieksämäen välillä

Bow echoja pullautteleva kuuronauha lähestyy vauhdilla lännestä.

10.7.2006 klo 20:56 – Varkauden ja Pieksämäen välillä

Vyörypilvi on juuri ylittämässä kuvauspaikan (näkyy aivan kuvan yläreunassa) perässään rajusti möyrivä alapilvimassa.

10.7.2006 klo 20:57 – Varkauden ja Pieksämäen välillä

Vyörypilveä seurannutta alapilvimassaa. Katso oheinen video alapilvien liikkeestä. Pian kuvan ottamisen jälkeen metsänreunan puut alkoivat heilua rajusti tuulessa.

10.7.2006 klo 22:50 – Juva

Kiharainen pilvisalama kuuronauhan viimeisistä salamoivista konvektiosoluista. Salamointitiheys nousi parhaimmillaan reiluun 5 iskuun minuutissa.

11.7.2006 klo 00:04 – Mikkeli

Kuuronauhan takalaidan mammatuksia auringon himmeästi valaisemana.

10.7.2006 klo 00:23 – Mikkelin lounaispuolella 5-tiellä

Viimeisiä itään nopeasti etääntyviä hattivattipilvitorneja.