Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
7.-8.8.2013 klo 21.45-2.30		4.5h / 128 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MUCAPE 500 J/kg, 0-3 shear km noin 15 m/s, MIXR 10…12 g/kg		Yöllistä salamointia, parhaimmillaan muutama tuikku minuutissa. Helposti kuvattava solujen jonoutumisen vuoksi.

 

Säädata

8.8.2013 klo 00 GFS-mallin ennuste

 

7.8.2013 klo 23.00 – 8.8.2013 klo 2.30 säätutka-animaatio

 

Valokuvat

 

8.8.2013 klo 1.24 Sipoo, Hindsby

Rannikolla oleva ukkoskuuronauhan häntä alkaa nakkailla maasalamoita

8.8.2013 klo 1.26 Sipoo, Hindsby

Ukkoskuuro lipuu etelästä ohi. Zeniitissä näkyy tähtitaivasta samaan aikaan.

 

8.8.2013 klo 1.29 Sipoo, Hindsby

Maasalamoita putoilee tasaiseen tahtiin ja ne on helppo napata kameran kennolle. Kuvauspaikalla oli koko salamanäytöksen ajan sateentonta.

 

8.8.2013 klo 1.30 Sipoo, Hindsby

Illan ehdoton kuningasisku. Rajusti haaroittunut negatiivinen maasalamarypäs valaisee maiseman.

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
29.-30.7.2012 klo 21.45-04.15		6,5h / 416 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MUCAPE 1000+ J/kg, 0-3 km shear noin 15 m/s, MIXR500m 12-14 g/kg.		Erittäin näyttävä yöllinen kielekepilvi sekä etureunan vyömäinen pilvimuodostelma, komeimmat näkemäni anvil crawlerit, useita maasalamoiden lähi-iskuja, heikko syöksyvirtaus 15 m/s

Säädata

 

Jokioisten luotaus 29.7.2012 klo 15

 

Maasalamat 30.7.2012 klo 1.10-1.25. Havaintopaikka merkattu punaisella nuppineulalla.

 

Tarina

Kahden pirteähkön ukkoskauden jälkeen alkukesä 2012 tarjosi myrskybongareille todellista shokkihoitoa. Räiskyvimmilläänkin touko-heinäkuun aikana oli koettu korkeintaan muutaman tuhannen maasalaman päiviä. Keskimääräisestä kaudesta oltiin jäljessä kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna, ja luisu vuosien 2005-2009 salama-alhoon näytti väistämättömältä. Heinäkuun lopun lähestyessä alkoi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä. Kesän ukkosherkin ilmamassa oli pitkän odotuksen jälkeen työntymässä Baltiasta Suomeen. Keski-Euroopassa hautunut epävakaa ja kostea ilmamassa alkoi vyöryä kohti pohjoista ja tempasi mukaan annoksen lisäkosteutta kaakon suunnalta.

Ukkosepisodin prologi koettiin 28.-29.7. välisenä yönä, kun ensimmäinen kostean ja helteisen ilmamassan pulssi saapui Itämereltä maan lounaisosaan. Olin vastaanottamassa valoshowta Varsinais-Suomessa, ja tästä on kuvallinen dokumentointi tarjolla edellisessä blogimerkinnässä.

Edellisen yön unet olivat jääneet maakuntaturneen vuoksi noin viiteen tuntiin. Episodin lupaavalta vaikuttava jatko karisti kuitenkin unihiekat silmistä jo aamupäivän aikana. Ennustedatan penkominen paljasti, että tulevana yönä saapuisi etelästä uusi annos lämpöä ja kosteutta. Tällä kertaa Suomen lounaispuolelle syvenevä matalapaineen osakeskus tulisi tarjoamaan, lämmön ja kosteuden advektioita, voimistuvaa tuuliväännettä ja sitä kautta parempia edellytyksiä ukkospilvien järjestäytymiselle. Pitkin sunnuntai-iltapäivää jatkoin tilanteen kyttäilyä, ja kaikeksi onneksi Baltian puolen pilvet näyttivät pitävän ”mölyt mahassaan” pitkälle iltaan.

Ennustemallit olivat tämäntapaisille tilanteille uskollisesti melko eri mieltä siitä, mitä ja missä tulee tapahtumaan. Ennuste- ja havaintotiedon pohjalta haarukoin kuitenkin ensimmäiseksi tukikohdaksi Varsinais-Suomen kaakkoisen nurkan. Illan eteneminen nosti pilvitorneja yhä enemmän Baltian taivaalle. Salamointi voimistui ja alkoi siirtyä lupaavasti kohti Suomea. Olin saanut kaikki valmistelut tehtyä jo alkuillan aikana, ja chasemobiili oli näin lähtövalmiina. Kun viimein hyppäsin ratin taakse, ukkoskuurot olivat säätutkalla katsottuna koiranateriamaisessa muodostelmassa Viron länsirannikon edustalla. Johdanto oli kirjoitettu, ja se vaikutti harvinaisen lupaavalta.

”Kehävitosella” matka tuntui etenevän tuskallisen hitaasti. Salamointi voimistui ja fokusoitui tasaisesti suuntanaan Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajavyöhyke. Otus ei vaikuttanut tutkakuvissa vieläkään erityisen järjestäytyneeltä, mutta aito ukkospilvijärjestelmä siitä oli ilmiselvästi tulossa. Turun motarilla horisontissa alkoi näkyä etäisiä punertavia leimahduksia. Lisäksi taivaankansi oli kirjailtu näyttävillä vallinharjapilvillä sekä hattivatticumuluksilla. Tuntuma oli, että chase-verkkoon oli lipumassa kesän räiskähtelevin otus.

Halusin päästä pahimman salamapommituksen etupuolelle, ja niinpä päätin oikaista motarin rampista pois Paimion kohdalla. Yleensä tämäntapaisissa tilanteissa ukkospilvijärjestelmän trajektori kaartuu vähintään loivasti oikealle, joten en halunnut ajautua liian länteen. Ukkospilvialue tuntui myös hieman kiristävän vauhtiaan, joten sopivan peltoaukean haarukointi oli tehtävä nopeasti. Kartan perusteella Paimion ja Sauvon välinen tieosuus näytti tarjoavan hyvät näkymät. Niinpä jo muutaman kilometrin ajo avasi horisontin juuri oikeaan suuntaan. Auton oven aukaistuani leppeä lehmän henkäys tervehti saapujaa. Eteläinen taivaankansi oli synkkä ja välkehti 5-10 sekunnin välein. Matkaa salamointikeskukseen oli pari kymmentä kilometriä. Aikaa oli siis sopivasti viritellä kamerat raksuttamaan.

Tuikahtelu alkoi nopeaan tahtiin kiihtyä ja vähitellen horisontissa kurkki myös maasalamoita. Sydänyö oli sen verran lähellä, että pilvimuodostelmista ei saanut kovin hyvin paljaalla silmällä kiinni. Kameran aikavalotukset piirsivät kuitenkin kameran näytölle yli peltoaukean levittäytyvän pilvimakkaran. Ukkospilvijärjestelmä oli lopultakin hakemassa oppikirjamaisia piirteitä ja alkoi imeä kitaansa valtaisia määriä hellepäivän illan lämpöä ja kosteutta. Minuutti minuutilta vyörypilvi lähestyi ja alkoi tuoda esiin kahden vuoden takaa tuttuja piirteitä. Pilvimuodostelma oli lipumassa ohi läntiseltä taivaalta, ja hetken mielijohteesta päätin sujauttaa kuvausvälineet autoon ja ajaa palan matkaa länteen. Pääsin lopulta jotakuinkin pilvihirviön eteen. Massiivinen kielekepilvi ja sen yllä olevat ”laminaariset” pilvivyöt tulivat salamoiden välkkeessä toistuvasti näkyviin. Näyttävästi haaroittuneet maasalamat hakkasivat Paimion peltoja muutaman sekunnin välein. Lopulta sade saapui peltoaukion reunaan ja pakotti miettimään seuraavaa siirtoa.

Varsinais-Suomen tiheä, mutta syheröinen tieverkko ei juuri antanut mahdollisuuksia ryhtyä vyörypilvijahtiin. Niinpä päätin ajella Paimion halki pohjoiseen tavoitteena päästä sadealueen itälaitaan sateen etupuolelle. Tehtävä ei ollut helppo, sillä sateen heikentämä näkyvyys alkoi hidastaa matkantekoa. Hieman Paimion jälkeen sateen reuna jäi taakse ja antoi mahdollisuuden ihailla maanantaiyön salamaspektaakkelia. Pilvisalamoinnin määrä tuntui jatkuvasti kasvavan, ja strobovaloketjujen eteneminen kertoi pilvijärjestelmän tuottavan tiuhaan anvil crawlereita. Alapilvien runsas määrä ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta nähdä näistä ryömiäisistä kuin pieniä näytteitä pilvenraoista.

Tarvasjoen kohdalla kävi selväksi, että pilvijärjestelmän etureuna kiihdyttää entistä kovempaan vauhtiin. Ennen lopullista irtiottoa sain tuta elämäni toisen kunnollisen yöllisen ukkospuuskan. Poskituntumalla tuulta oli peltoaukiolla noin 15 m/s. Tämän jälkeen etenin vielä lyhyen matkan itään toiveissa päästä sateen reunalle. Sateettomat aukot järjestelmän itäreunassa alkoivat kasvaa umpeen, ja päätinkin lopulta jäädä passiin keskelle laajaa tarvasjokelaista peltoaukiota. Suurin salamatihentymä oli tavanomaisesta poiketen pilvijärjestelmän takareunassa ja otin seuraavaksi tavoitteeksi ”corettaa” tämän.

Hyvin pian peltoaukean lähiympäristöön alkoi putoilla maasalamoita. Ukkospilvialueen itälaita jatkoi umpeen kasvamistaan, ja olin joutumassa keskelle tuoreiden konvektiosolujen ensimmäisiä maaiskuja. Kirkkaat välähdykset sokeuttivat näön vähän väliä, ja välähdyksiä seurasi useita kertoja raastava jysäys. Lähimmät iskut osuivat arviolta muutaman sadan metrin päähän. Pian pahin räiske oli ohi, mutta varsinainen maasalamatihentymä oli vasta tulossa.

Välke oli lähes jatkuvaa. Olin jäänyt ukkospilvijärjestelmän uumeniin, ja verkkokalvoille tulvi valontuikahduksia joka suunnalta. En laskenut intensiteettiä, mutta vilkkaimmillaan välähdyksiä näkyi sekunnin-parin välein. Tilanne vaikutti kaikin puolin epätyypilliseltä kotimaiseksi ukkoseksi. Anvil crawlerit jäivät edelleen pilvimassan uumeniin, mutta ilmoittivat itsestään hienoina strobovaloketjuina, jotka etenivät taivaankannen poikki. Tovin kuluttua maasalamoiden osumat alkoivat jälleen lähestyä peltoaukiota. Adrenaliinia kuohui vereen sitä tahtia, että edellisen yön univeloista ei ollut enää mitään tietoa. Jahtien aikana ei yleensä osaa tai ehdi pelätä mitään, mutta muutaman lähi-iskun jälkeen auto avoimella paikalla alkoi tuntua varsin todennäköiseltä kohteelta. Onnekseni maasalamat eivät löytäneet tietään chasekulkineeseen, vaan varsinaissuomalaiseen maaperään lähimmilläänkin parin sadan metrin päähän.

Sateen takareuna vaikutti tutkakuvissa yllättävänkin terävältä. Tämä antoi toiveita päästä pian taas valokuvaamaan. Ajoin hieman pohjoisemmaksi parempiin valokuvausasemiin ja jäin odottamaan sateen taukoamista. Kuten olin takareunalta toivonut, anvil crawlerit alkoivat tulla aiempaa paremmin näkyviin. Sateen lakattua kirkkaita maasalamoita näkyi edelleen tiheästi, ja näitä säestivät yläpuolella kiemurrelleet crawlerit.

Tämän jälkeen ajoin vielä ukkosalueen perässä kohti Loimaata. Osuuden parasta antia olivat ehkä komeimmat näkemäni anvil crawlerit. Kun etäisyys ukkosalueeseen alkoi kasvaa, salamoinnin yhteispeli solujen välillä tuli näyttävästi esiin. Valontuikahdukset saattoivat alkaa alueen itälaidalta ja etenivät siitä askeltaen kohti länttä. Lopulta valoketju oli halkaissut koko koillisen horisontin.

Loimaan kohdalla jahdista oli lopulta pakko päästä irti. Päätöstä helpotti fakta, että maanantaita oli kulunut jo kaksi tuntia. Tämä tiesi myös sitä, että yöunet (jos adrenaliiniryöppy edes sellaiset mahdollistaisi) olivat jäämässä todella lyhyiksi. Kotipihassa kello neljä piti pysähtyä hetkeksi miettimään. Tuoretta kokemusta ja vanhoja tapauksia on vaikea verrata objektiivisesti. Silti päädyin tulokseen, että olin juuri nähnyt kirkkaasti elämäni top3:een sijoittuvan yöukkosen. Kertakaikkisen aneemisen kauden kruununa komeili lopulta ikimuistoinen ja salamoita pursuava heinäkuinen yö. Tätä herkkua jaksaa taas odottaa ensi vuoteen… tai ensi vuosikymmenelle.

Valokuvat

 

29.7.2012 klo 23.51 Paimio

Salama heijastavat taivaalle vyörypilven haamun.

29.7.2012 klo 23.57 Paimio

Vyörypilvi lähestyy. Pilvikielekkeen yllä alkaa hahmottua kapeita pilvivöitä.

30.7.2012 klo 00.05 Paimio

Ukkospilvijärjestelmä ahmaisee Paimion kitaansa. Salamoiden kajo tulee läpi vyörypilven päällä olevasta sisäänvirtausalueesta.

30.7.2012 klo 00.24 Tarvasjoki

“Laminaarista” pilvirakennetta ukkospilvialueen etureunassa.

30.7.2012 klo 01.37 Marttila

Tuplamaapaukku ukkospilvijärjestelmän takareunasta.

30.7.2012 klo 01.42 Marttila

Alapilviä ja sähköä kahdella tapaa.

30.7.2012 klo 01.44 Marttila

Alapilviä ja sähköä kahdella tapaa.

30.7.2012 klo 01.54 Marttila

Negatiiviset maasalamat osaavat haaroittumisen jalon taidon.

30.7.2012 klo 01.55 Marttila

Näyte ukkosalueen takareunan anvil crawlereista. Tämäkään ei mahtunut kokonaan ruutuun.

30.7.2012 klo 2.21 Loimaa

Ukkospilvijärjestelmä etääntyy, mutta anvil crawlerit kurottautuvat yhä kohti etelää.

Videot

 Salamakooste Marttilan peltoaukiolta (Windows Media File, noin 40 Mb)

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
28.-29.7.2012 klo 22.55-04.20		5,5h / 216 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MUCAPE 500…1000 J/kg, 0-6 km shear alle 15 m/s, MIXR500m 10-13 g/kg.		Näyttävää yöllistä salamointia, pitkästä aikaa kunnon anvil crawlereita.

Säädata

 

Tarina

 Ei tällä kertaa tarkempaa tarinaa. Kuvat kertokoon olennaisen.

 

Valokuvat

 

29.7.2012 klo 00.10 Lemu

Ukkoskuuroalue lähestyy mereltä. Näyttävät anvil crawlerit ryömivät pitkin pilvenpohjaa.

29.7.2012 klo 00.14 Lemu

Salamointi pilvissä oli aktiivista. Suuri osa salamoista näkyi vain valon välähdyksinä.

29.7.2012 klo 00.16 Lemu

Aika ajoin “alasinryömijät” tulivat näyttävästi esille.

29.7.2012 klo 00.23 Lemu

Maasalama lävistää alapilvimuodostelman.

29.7.2012 klo 00.24 Lemu

Neloisisku varsinaissuomalaiseen maaperään.

29.7.2012 klo 00.55 Mynämäki

Konvektiivinen järjestelmä eteni sisämaahan ja alkoi samalla heiketä. Näyttäviä pilvisalamoita näkyi kuitenkin melko tiheään.

29.7.2012 klo 01.24 Yläne

Järjestelmän takaosan viimeisiä näyttäviä välähdyksiä. Sade ehti harmillisesti kastella linssin.

29.7.2012 klo 03.29 Vahto

Yön viimeinen salamanäytös ukkospilvijärjestelmän perässä tulleesta pienestä kuuroryppäästä.

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
28.7.2011 klo 12-21		7h / 278 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MUCAPE ~1000 J/kg, 0-6 km shear alle 20 m/s, MIXR500m 10-13 g/kg.		Pari vyörypilveän yritelmää, intensiivistä maasalamointia, erittäin rankkaa sadetta, levotonta pilvenpohjaa ja mahdollinen puuskarintamapyörre.

Säädata

 

 

28.7.2011 klo 15 GFS-mallin ennuste. Ylärivi vasemmalla: Värein 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg).  Ylärivi oikealla: Värisävyin mean-layer CAPE(J/kg), punaisin viivoin 0-6 km tuuliväänne (m/s). Alarivi vasemmalla: 300 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin. Alarivi oikealla: 850 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin.

 

Jokioisten luotaus 28.7.2011 klo 15.

 

Tarina

 Ei tällä kertaa tarkempaa tarinaa. Kuvat ja videot kertokoon olennaisen.

 

Valokuvat

 

28.7.2011 klo 12.33 Hyvinkää

Ukkoskuuroalue lähestyy hitaasti etelästä edessään vaatimaton vyörypilvi.

28.7.2011 klo 15.12 Hollola

Etelästä saapuneeseen ukkoskuuroalueeseen liittyy erillinen (länteen liikkuva) ukkoskuuro. Kohtaaminen saa taivaan kiehumaan.

 

28.7.2011 klo 15.14 Hollola

Alueen itäreunaan kehittyy vyörypilvi, joka alkaa puskea vauhdilla itään.

28.7.2011 klo 15.21 Hollola

Positiivinen maasalama parin kilometrin etäisyydellä. Vyörypilven perässä liikkuu stratus-riekaleita todella nopealla vauhdilla merkkinä heikosta(?) syöksyvirtauksesta (kuvan vasemmassa alalaidassa).

 28.7.2011 klo 19.34 Porvoo

Viron voimakkaat ukkoset lähettävät Suomenlahden yli ulosvirtauksen, joka laukaisee uuden lyhytikäiseksi jääneen ukkoskuuroaallon etelärannikolla. Alueen etuosassa on hetken nähtävillä varsin näyttävä vyörypilvi.

Videot

28.7.2011 Vyörypilvi saapuu Hyvinkäälle etelästä (25-kertainen nopeutus, 18Mb)

28.7.2011 Vinhaa pyörimistä alapilvissä Hollolassa. Kyseessä mahdollisesti puuskarintamapyörre (5-kertainen nopeutus, 29 Mb)

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
9.-10.7.2011 klo 14-02		12h / 677 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MLCAPE 1000+ J/kg, 0-6 km shear alle 20 m/s, MIXR500m 10-13 g/kg. Heikohkosti järjestäytyneitä paikoin tuulisia ukkoskuuroja.		Neljä eri vyörypilveä, joista kaksi viimeistä melko näyttäviä. Rankkaa sadetta vaakasuoraan, 5-10 mm rakeita, kaarikaiun puhkaisu ja heikko syöksyvirtaus, näyttäviä moninkertaisia maasalamoita.

Säädata

 

 

9.7.2011 klo 18 GFS-mallin ennuste. Ylärivi vasemmalla: Värein 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg).  Ylärivi oikealla: Värisävyin mean-layer CAPE(J/kg), punaisin viivoin 0-6 km tuuliväänne (m/s). Alarivi vasemmalla: 300 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin. Alarivi oikealla: 850 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin.

 

Säätutka-animaatio 9.7.2011 klo 14.00-21.00 (jahtaajan sijainti merkitty valkoisella pallolla).

 

Tarin

 

Lauantain jahdin alkuasetelmat olivat jälleen kerran haastavat. Läntisen Suomen ylle oli asettumassa kapeahko kostean ilman vyöhyke, kun samalla tuuliväänteet olivat melko säälittäviä eikä ilmamassan lämpimyyskään ounastellut yläinversion kestävän kovin pitkään. Hienohilaiset mallit ennustelivatkin ukkospilvien tulvahdusta taivaalle jo keskipäivän tienoilla ja aktiviteetin vähittäistä siirtymistä kohti itää ja koillista. Päivä lähti lähes käsikirjoituksen mukaisessa aikataulussa käyntiin. Suunnitelmana oli siirtyä ukkospilvien tahdittamana hiljalleen Etelä-Pohjanmaalta kohti koillista.

 

Päivän ensimmäinen lupaava ukkospilvien ryhmittymä muodostui maan lounaisosaan. Se otti vähitellen nauhamaisen muodon ja alkoi vääjäämättä rynniä kohti suunniteltua päämäärää. Ongelmaksi muodostui kuitenkin heti alkuunsa orastava ”kuplinta” Pohjanmaan suunnalla. Suuntasin tästä huolimatta korkeutta nopeasti ottavien kumpupilvien alta Jalasjärven suuntaan. Matkalla säätutka alkoi antaa viitteitä, että lounaasta lähestyvän kuuronauhan ulosvirtaus oli harppaamassa pois sateen reunasta. Samaan aikaan myös idästä oli liukumassa paikalle heikko, toisen sadekuuroalueen ulosvirtaus.

 

Lyhyen tuumaustauon jälkeen ulosvirtausten kohtaamisalue alkoi vähitellen hahmottua. Ajelin Jalasjärveltä etelään Koskueen kylään. Auton lämpömittari näytti, että yksikään ukkoskuuro ei ollut vielä ehtinyt paikalle ruokailemaan. Peltoteillä suhailemisen jälkeen löytyi viimein näkymä yli peltojen ympäröimän pienen järven. Taivas oli jo melko runsaassa pilvessä ja lännen suunnan horisontista alkoi pilkistää vaatimatonta vyörypilven aihiota. Selän takana idässä olevat sadekuurot muuttuivat hiljalleen murahteleviksi. Synkkenevä taivas ja seisova ilma yhdessä pian yhteen ”kolahtavien” ulosvirtausten kanssa loivat tunnelman, että kohta on pakko tapahtua jotain.

 

Lännestä saapuva vyörypilvi alkoi vähitellen ottaa parempaa muotoa ja päätin laittaa videokameran ikuistamaan tilannetta. Taivaalla alkoi jo näkyä muutamia välähdyksiä, mutta tovin päästä vyörypilvi haihtui eteläpäästään surkean näköisiksi alapilviriekaleiksi. Samalla luoteinen taivas kumahteli ja synkkeni lupaavasti. Ulosvirtausten kohtaamisen seuraukset alkoivat vähitellen konkretisoitua. Jyrähdysten houkuttamana ajelin pari kilometriä kolmostietä pohjoiseen. Tässä vaiheessa näyttävät negatiiviset maasalamat halkoivat jo uhkaavasti peltomaisemaa. Laitoin auton nopeasti parkkiin ja aloin hämmästellä komeaa (tai pitäisikö sanoa komiaa) salamointia sekä uutta vyörypilven tynkää. Hetken kruunasi alapilvien muodostama feikkitrombi pohjoisessa horisontissa. Salamadata näytti, että Kurikka oli joutumassa melkoisen salamapommituksen kohteeksi (salamointitiheys oli itse asiassa tässä solussa koko maassa päivän suurin). Myös säätutka tuki havaintojani ja osoitti, että kirein dBZ-gradientti nökötti juuri nenäni edessä.

 

Ukkoskuurorypäs alkoi kuitenkin vähitellen menettää voimiaan, mistä seurasi ankara pohdinta, kuinka päästä Seinäjoen ohi saamatta minkäänlaista kontaktia meneillään oleviin Tangomarkkinoihin. Koska idän puolella olevat ukkoskuurotkin näyttivät voimistuvan, päätin ajaa tuloreittiä takaisin. Koukkaus osoittautui onnistuneeksi, koska ukkoskuurorypäs ajautui lopulta pohjoisessa olevien konvektiosolujen taakse ja heikkeni. Matka itään oli siis alkanut, tavoitteena päästä itäisten ukkoskuurojen etupuolelle. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä pirstaleisen ”ukkoskuurokentän” muodostama epämääräisellä tavalla yhtenäinen ulosvirtaus ajoi parhaan aktiivisuuden aluetta melko nopeasti koilliseen.

 

Matka jatkui Kuortaneen, Lehtimäen ja Soinen kautta kohti Karstulaa. Hieman ennen Karstulaa sattui jahdin miellyttävin yllätys. Etelästä hiipinyt melko pienikokoinen ukkoskuurorypäs oli kyhännyt eteensä näyttävän vyörypilven. Pilvikieleke kurkkasi täysin yllättäen pienen metsäaukion kohdalla puiden lomasta. Huomattuani tämän ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti keskisuomalaiselle chase-helvetille ominainen puuränni. En siis todennäköisesti saisi pilvikaunokaisesta yhtään kunnollista kuvaa. Aikaa meni kuitenkin korkeintaan minuutti, kun juuri oikeassa suunnassa avautui järvimaisema. Eikä siinä vielä kaikki – oikealle kääntyi tie, joka vei parkkipaikalle, josta puolestaan pääsi järvenrantaan. Tilanteen kruunasi rannassa ollut laituri ja näköala juuri oikeaan suuntaan. Tätä seurasi pari minuuttia ankaraa kuvaamista ja jyhkeän vyörypilven ihailua. Muutaman minuutin päästä tuulensuhina järvenselän suunnasta alkoi voimistua ja kielekepilvi rantautui havaintopaikalle.

 

Järvirantastopin jälkeen ukkoskuuroalueen etureunan jahtaaminen jatkui. Tieverkko ei kuitenkaan tällä kertaa ollut jahtaajan puolella. Matka jatkui hiekkateitä ja mutkaisia asfalttiteitä pitkin. Kiivain salamointi oli luisunut jo Kivijärven ja Kinnulan välimaastoon ja näytti selvältä, että tämän eteen ei ollut muuta reittiä kuin coren kautta. Ytimen reuna tuli vastaan Kivijärvellä ja ropsautti välittömästi reissun ainoat rakeet konepellille. Kinnulan lähestyessä sade yltyi ja salamat alkoivat vähitellen paukahdella kilometrin-parin etäisyydellä.

 

Kinnulan jälkeenkin tieverkko haittasi etureunan tavoittamista, kun matka jatkui suoraan rankimmassa sateessa. Näkyvyys huononi huononemistaan ja rungot puurännin reunamilla alkoivat huojua pahaenteisesti. Pian vesi tulikin melkoisina ryöppyinä vaakasuoraan ja maisema harmaantui entisestään. Tunnelma alkoi muistuttaa etäisesti viime kesän rajuilmoista talteen saatua videomateriaalia. Vähitellen huomio alkoi kiinnittyä tien vasempaan reunaan, josta puut voisivat kaatua tielle. Läppärin datayhteys oli mennyt poikki, mutta pikapäivitys kännykän kautta osoitti, että matka eteni pienimuotoisen kaarikaiun alla.

 

Viimein Lestijärven jälkeen pitkä hivutustaistelu kaarikaikua vastaan alkoi kääntyä voitoksi, kun paksuin pilvimassa jäi taakse. Matka eteni Toholammille eikä tieverkko edelleenkään antanut nopeaa mahdollisuutta päästä parhaille näköalapaikoille. Matalalla roikkuva alapilvimassa vilkkui kuitenkin houkuttelevasti puunlatvojen yläpuolella. Toholammin ja Sievin välinen tieosuus oli viimeinen mahdollisuus päästä vähitellen hiipuvan kaarikaiun eteen. Edessä oli kuitenkin toivotonta puuränniä – kunnes juuri sopivalla kohdalla avautui näkymä yli turvesuon. Kaiken lisäksi suon laitaan pääsi nopeasti autolla.

 

Puunlatvojen yltä hahmottui juuri ja juuri harmaa rullapilven reuna. Suon laidassa oli kymmenisen metriä korkea turvekasa, jonka päälle lähdin kameran kanssa katsomaan tarkemmin tilannetta. Kasan päältä eteen nousikin varsin näyttävä vaalean harmaa rullapilvi. Salamointi oli melko laiskaa, mutta tätä kompensoi lähes oppikirjamainen esimerkki rullapilvestä. Pilvimakkara vyöryi melko nopeasti kohdalle, ja paikalle marssiva ulosvirtaus ilmaisi jälleen itsensä lähestyvänä puiden suhinana. Otsaan napsahtelevat suuret sadepisarat ajoivat pian alas turvekasan päältä. Paikalta lähtöä hidastivat hieman kuivaa turvetta täynnä olevat kengät. (On muuten aika vänkä tunne, kun paljas jalka muhii vähän aikaa kuivassa turpeessa)

 

Rullapilvi näytti nopeasti etääntyvän emopilvestä, mikä merkitsi jahdin päättymistä ainakin toistaiseksi. Ainoat voimissaan olevat ukkoskuurot olivat reilun matkan päässä koillisessa ja niinpä päätin jättää ne rauhaan. Ajelin vielä Nivalaan toviksi kyttäilemään tilannetta. Sähköinen kuusituntinen oli takana, ja coretuksen jälkeinen kylmä hiki oli vasta kuivumassa. Pyrin yleensä valokuvauksellisiin paikkoihin ja pois rankasta sateesta, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etteikö joskus asian ytimestäkin olisi mukava hakea kiksejä. No, enpä silti ottaisi ainakaan autolla-ajokokemuksena tämänkertaista ytimen puhkaisua ihan heti uudelleen.

 

Valokuvat

 

9.7.2011 klo 14.12 Töysä

Kumpupilvien olemus kertoo, että jotain on kohta tapahtumassa.

 9.7.2011 klo 16.06 Jalasjärvi, 3-tie

Idän ja lännen ulosvirtaukset kohtaavat ja syntyy päivän kovin salamoija. Horisontissa näyttävä feikkitrombi.

 9.7.2011 klo 16.10 Jalasjärvi, 3-tie

Tiukimpaan dBz-gradienttiin muodostuu pieni ja sievä vyörypilvi.

9.7.2011 klo 18.14 Hankajärvi, Soini

Päivän näyttävin kielekepilvi muodostui pienen ukkoskuuroryppään etureunaan.

 9.7.2011 klo 20.50 Sievi

Heikkenevän kaarikaiun etureunassa matkasi pitkä ja melko näyttävä rullapilvi.

Videot

9.7.2011 Vyörypilvi lähestyy lännestä, Koskuen kylä (25-kertainen nopeutus, 33 Mb)

9.7.2011 Rullapilvi saapuu turvesuolle, Sievi (10-kertainen nopeutus, 11 Mb)

 

13.5.2010 klo 15:24 Iitti Perheniementie

Yksi näyttävimmistä näkemistäni kotimaisista mantelipilvimaisemista.

7.7.2010 klo 00:07 Ähtäri, Mäkikylä

Vaisuksi ja hajanaiseksi jääneen yöukkosnäytelmän komein maapaukku.

7.7.2010 klo 12:41 Keuruu, Vilppulantie

Heikkenemässä olevan monisolu-ukkosen vyörypilvi.

15.7.2010 klo 17:58 Mäntsälä, Lahdentie

Vyörypilven tynkää heikohkon ukkospilvirykelmän etureunassa. Vyöryn jälkeen seurasi noin 15 m/s puuska.

8.8.2010 klo 02:45 Auton lämpömittarikin todisti kesän 2010 lukuisia trooppisia öitä.

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
17.-18.8.2010 klo 22.45-3.15	–	4.5h / 222 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MUCAPE ~500 J/kg, Etelästä lähestyvä kapea ukkosherkän alueen sektori. Ilmavirtaukset erittäin heikkoja ja konvektiosolujen liike hidasta.		Laiskahkoa, mutta melko näyttävää alkuyön salamointia. Salamoita 1-2 minuutin välein.

 

Säädata

 

18.8.2010 klo 00 GFS-mallin alimman 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg)

 

18.8.2010 klo 00 GFS-mallin MUCAPE värisävyin (J/kg) sekä 0-6 km tuuliväänne punaisin viivoin (m/s)

 

 17.8.2010 klo 23.00 säätutkakuva

 

Valokuvat

 

17.8.2010 klo 22.57 Mäntsälä, Mattilantie

Syheröinen pilvisalama kurkkaa alapilvien lomasta.

 

 

17.8.2010 klo 23.02 Mäntsälä, Mattilantie

Kiharaisia pilvisalamoita välähtelee minuutin-parin välein.

 

 

17.8.2010 klo 23.04 Mäntsälä, Mattilantie

Näyttävästä pilvisalamasta mahtui kameran näkymään harmillisesti vain pieni osa.

 

17.8.2010 klo 23.08 Mäntsälä, Mattilantie

Pilvisalamasession näyttävin otus. Jotenkin luulisi, että tuolla harhailun määrällä yksi haara erehtyisi myös maahan.

 

17.8.2010 klo 23.13 Mäntsälä, Mattilantie

Havaintopaikan päällä iskenyt pilvisalama, jonka etäisimmät lonkerot yltävät kuvaan.

 

17.8.2010 klo 23.15 Mäntsälä, Mattilantie

Näytöksen laaja-alaisin pilvipurkaus. Koko 16 millimetrin laajakulman täydeltä sähköä.

 

17.8.2010 klo 23.16 Mäntsälä, Mattilantie

Ainoa hieman lähempänä maihin lävähtänyt isku – sekin aivan ruudun reunaan.

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
8.-9.8.2010 klo 17-03		10h / 521 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MLCAPE 1000+ J/kg, 0-6 km shear 20-25 m/s, MIXR500m 12-14 g/kg. Raju CAPEn ja tuuliväänteen kohtaaminen, missä odotettavissa vaaraa aiheuttavia ukkospilviä ja hyvin järjestäytynyttä konvektiota.		Erittäin näyttävä vyörypilvi ja noin 20 m/s puuskat kolmeen kertaan. Melko tiheää pilvisalamointia ja muutamia näyttäviä “alasinryömiäisiä”. Valokuvattu sähkölinjoista lähtevän valokaaren välähdys.

Säädata

 

9.8.2010 klo 00 GFS-mallin ennuste. Ylärivi vasemmalla: Värein 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg).  Ylärivi oikealla: Värisävyin mean-layer CAPE(J/kg), punaisin viivoin 0-6 km tuuliväänne (m/s). Alarivi vasemmalla: 300 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin. Alarivi oikealla: 850 hPa lämpötila värein, tuulivektorit ja korkeus mustin viivoin.

 

Jokioisten luotaukset 8.8.2010 klo 03 (punainen) ja 15 (musta).

 

Säätutka-animaatio 8.8.2010 klo 21.10-23.30 (jahtaajan sijainti merkitty valkoisella pallolla).

 

Tarina

 

Joitain vuosia sitten mietin, minkälaisia kesäpäiviä Suomessa on ollut lähihistorian kuumimmissa ilmamassoissa. ”Kasipuolikkaan” lämpötilat (lämpötila reilussa kilometrissä) kohoavat yleensä päivänä-parina vuodessa +15 asteen tuntumaan ja muutaman kesän välein tämän yläpuolelle. Näistä lukemista 30 asteen ylitys maanpinnan tuntumassa on mahdollista. Tämä kesä oli kuitenkin jotain aivan muuta – raja murskattiin useana päivänä, ja pariin otteeseen päästiin ”kasipuolikkaassa” uusiin ennätyslukemiinkin, noin +20 asteeseen. Ensimmäinen näistä puserruksista päättyi Asta-rajuilmaan ja toinen näytti tuovan sunnuntaiksi 8. elokuuta jotain nähtävää myös Uudellemaalle. Kuuman ilmamassan reuna oli edennyt varsin pitkälle länteen ja pohjoiseen, missä myös pääosa ukkosien tarvitsemasta kosteudesta piti majaansa. Sunnuntaiksi kylmä rintama oli kuitenkin vyöryttämässä kosteaa vyöhykettä etelästä Suomeen.

 

Jahdin suunnittelu alkoi jo edellisenä päivänä massiivisen Lahja-rajuilman mellastamista hämmästellen. Suunnittelun vaikeutena oli Suomen oloihin suorastaan käsittämätön rajakerroksen paksuus ja kuumuus, mikä muodosti iltapäiviksi vahvan ukkospilvikehitystä estävän ”lämpötulpan”. Jo aiemmat päivät olivat osoittaneet, että rytinä saattaa alkaa vasta illalla ja rajautua kehäksi kosteimman ilmamassan alueelle. Edeltävänä iltana mallit ounastelivat, että ukkospilvikehitys purskahtaisi käyntiin Viron länsiosassa, josta pilvet saapuisivat Helsingin ja Turun välille myöhään illalla. Vaikutti, että aikaisemmin voisi olla jotain tiedossa vielä lännempänä, mutta päätin keskittyä etelästä mahdollisesti nousevan ”mörön” kyttäämiseen.

 

Jahtipäivän edetessä iltapäivän puolelle Satakunnan ja Pirkanmaan rajamaille putkahti varsin nopeasti äkäisen oloisia konvektiosoluja. Tutkadatassa nämä näyttivät melkoisilta hirviöiltä ja enteilivät jääsadetta Tampereen länsipuolelle. Hieman tämän jälkeen myös Baltian puolella alkoi kuplia, mutta ehkä odotettua hieman idempänä. Soittelin työvuorossa olleelle Paavolle, joka ennusteli Baltian möhkäleen osumista jopa pääkaupunkiseudulle. Päätinkin ottaa tämän jälkeen aseman itäisen ja läntisen vaihtoehdon välimaastosta ja suunnata Forssaan. Matkalla pirauttelin Uudenmaan chasemoottorimarssin omalle meteorologille Paulille, jolla olikin jo uutisia Sastamalan rakeista.

 

Stoppasin lopulta Forssaan ja ihmettelin Pirkanmaan jättipilviä – metsäpalosavut ja kostean ilman autereisuus leikkasivat näkyvyyttä niin rajusti, ettei pilvistä näkynyt kuin huipuista kalpeita haamuja. Samaan aikaan Baltian monsteri alkoi olla jo hyvin Suomen tutkien näkymässä. Suomen puolelle oli jyräämässä puhdasverinen ja siististi organisoitunut ukkospilvijärjestelmä (MCS). Säätutkalla katsottuna siinä näytti olevan tuulisia piirteitä. Salamadatassa näkymä ei ollut kovin erikoinen – itse asiassa salamointi oli järjestelmässä pikemminkin hyytymässä. Oli aika tehdä korjaava liike kurssiin ja lähteä asettautumaan MCS:n reitille.

 

Karkkilan kohdilla läppärin vilkaisu kertoi, että MCS oli saavuttanut Viron rannikon. Samalla kuin taikaiskusta salamointi suorastaan räjähti uudelleen käyntiin. Nyt kartalta piti ruveta hakemaan sopivia peltoaukeita jo aivan tosissaan. Monsterin liikerata näytti siltä, että Tampereen tai Lahden motari voisi tarjota mahdollisuuden pysyä vähän aikaa mukana kyydissä. Suomenlahdelle päästyään MCS:n etureuna alkoi uhkaavasti pullistua ja jo ennestään hengästyttävä liikenopeus kasvaa entisestään. Lopulta havaintopaikan valinta osui Hyvinkäälle, mahdollisimman lähelle moottorien liittymää. Pienen hakemisen jälkeen etelään avautui mukava peltomaisema, jonka yllä taivas jo lupaavasti tummui – sillä kellonlyömällä ”täydellinen myrsky” oli saapunut Helsinkiin noin 90 kilometrin tuntivauhdilla.

 

Näkymä peltoaukealla oli jokseenkin hämmentävä. Pohjoinen taivas hohti metsäpalosavujen värittämänä hehkuvan punaisena ja eteläinen taivas mustui jokseenkin piirteettömänä seinämänä. Näiden välillä näkyi pilvien lomasta häivähdys oppikirjamaista ”accasta”. Alueen etureunan puhkuttua vasta 20 kilometrin etäisyydelle alkoi synkeästä seinämästä kuulua murinaa ja näkyä etäisiä välähdyksiä. Kamerat olivat olleet jo tovin valmiina, mutta pienehköstä etäisyydestä huolimatta taivas ei juurikaan tarjonnut kuvattavaa. Vasta noin kymmenen kilometrin etäisyydeltä tummuvalle taivaalle alkoi piirtyä kielekepilven hahmo. Vähitellen myös salamoiden tuike ja valoisuuden väheneminen sallivat aloittaa salamoiden kaappausyritykset kameralla. Muutamassa minuutissa kävi ilmi, ettei tällä kertaa ollut kyse mistään epämääräisestä b-luokan pilvimakkarasta, vaan a-luokan kielekepilvestä. MCS:n etureunaa kehystävä ”aura” puski eteenpäin valtavalla nopeudella yllään kokonaisuuden kruunaavat ”laminaariset” renkaat. Salamoiden välke tapahtui kuitenkin harmillisen paljon pilvien sisällä ja maahan eksyneitä haaroja näkyi vain muutamia minuutissa.

 

Vyörypilven tullessa päälle etelän suunnalta alkoi kuulua uhkaavaa suhinaa – puuskarintama antoi ensimerkin saapumisestaan. Rauhallinen ja tyyni ilta vaihtui hetkessä voimakkaisiin 10-15 m/s tuulenpuuskiin, joita kesti pari minuuttia ennen ensimmäisiä saderipsuja. Sateen alkaessa tuuli voimistui entisestään ja alkoi vetää pellonreunakoivuja kunnolla luokille. Tässä vaiheessa päätin suojata itseni ja kuvausvälineet. Auto sattui kuitenkin olemaan poikittain tuuleen nähden ja saatoin kuvata suojanpuolen ikkunasta tuulessa tempoilevia koivuja. Tuuli vavisutti autoa ja piiskasi kullankeltaiselta viljapellolta hiekkaa(?) auton kylkiin ja lopulta myös avonaisesta ikkunasta sisään. Tässä vaiheessa tuuli oli hetkittäin arviolta 20 m/s.

 

Voimakkaamman sateen alkaessa oli aika suunnata moottoritielle. Ensin oli kuitenkin otettava riski ja ajattava huojuvan koivukujan läpi asfalttitielle. Kuja oli täynnä roskaa ja irronneita oksia, mutta ei onneksi mitään matkanteon katkaisevaa. Parissa minuutissa auto oli motarilla nokka kohti Tamperetta. Edessä näkyi näyttävää valaankitaa ja tien reunoilla syöksyvirtaus riipi edelleen puiden oksia. Välillä tuuli tarttui myös autoon puskien sitä voimakkaasti sivuun. Ilmeisesti motarit ovat suhteellisen runkoturvallisia, mutta en osannut ajatella oksaturvallisuutta. Riihimäen paikkeilla sain tästä muistutuksen ison oksan kolahtaessa auton keulaan. Ohituskaistalla maannut käkkyrä oli kuitenkin vielä isompi ja olisi saattanut tehdä autoon vahinkojakin.

 

Kovan ratista rypistämisen jälkeen vyörypilvi alkoi olla jälleen pään päällä. Jotta tuulen ja vyöryn voisi kokea uudelleen, etäisyyttä oli kuitenkin saatava lisää. Lisäksi oli toistamiseen löydettävä sopiva pysähdyspaikka motarin läheltä. Lopulta sellainen löytyi Janakkalan liittymän läheisyydestä – nopeasti auto parkkiin ja kameran suljin uudelleen laulamaan. Salamat tuikkivat edelleen harmillisen paljon pilvissä. Jo parin minuutin kuluttua pysähdyksestä tuuli alkoi voimistua ja ryntäsi tovi myöhemmin paikalle vähintään samalla voimalla kuin Hyvinkäällä. Taivasta vasten juuri ja juuri näkyneistä puiden silhueteista näki, kuinka rungot joutuivat nyökkäilemään rajusti ukkospuuskan voiman edessä. Läheinen liikennemerkki vapisi edestakaisin ja välillä metsästä kuului teräviä risahduksia. Heti pysähdyksen jälkeen huomio kiinnittyi outoihin, vain hieman puiden latvojen yläpuolella näkyneisiin valon tuikahduksiin. Parin tuikun jälkeen tajusin, että valo on peräisin sähkölinjoille putoavista oksista ja linjoille kaatuvista puista. Vasta kotona kuvasaalista peratessa huomasin, että yksi välähdyksistä oli tarttunut kameran kennolle (kuva alla). Lieneekö ensimmäinen laatuaan oleva kuva Suomessa?

 

Tuulen voima pakotti nojautumaan eteenpäin, ja puhuri puhalsi ajoittain niin, että usean sadan kilometrin ajosta ryvettynyt bongari ei malttanut olla hihkumatta. Tämä oli ehkä rajuin ukkospuuska, missä olin ollut vuodesta 2003 alkaneiden reissujen aikana. Siksi ei ollut kovinkaan raastava päätös lähteä jatkamaan matkaa motarille ja kohti Tamperetta – tätä oli pakko saada lisää. Nopea vilkaisu dataan kuitenkin osoitti, että salamoinnin painopiste alkoi Hämeenlinnan tienoilla erkaantua länteen kaartuvalta motarilta. Päätin silti yrittää bow echon kylkeen asettautumista. Lopulta sateen eteen pääseminen vaati porhaltamista aina Valkeakosken liittymään asti, mistä oli mukavan lyhyt matka Sääksmäen silloille.

 

Silloilta avautui järvinäköala juuri oikeaan suuntaan. Salamoiden välke ja muutamat pitkään valotetut ruudut paljastivat nopeasti, että myös bow echon kyljessä oli näyttävä vyörypilvi. Tuikahduksia näkyi edelleen useita minuutissa ja kerran-pari minuuttiin maasalama kurkkasi esiin vyöryn alta. Tälläkään katselupaikalla ei tarvinnut kovin montaa minuuttia olla, kun korviin alkoi kantautua etäinen tuulen suhina. Puuskarintama oli saapumassa kohdalle kolmatta kertaa kahden tunnin aikana. Tuuli sai nopeasti järven pinnan ”kiehumaan” ja pakotti pitämään tiukasti kiinni kameran jalustasta. Matkalla etelärannikolta Pirkanmaalle tuulen voima ei ollut kovin paljon hyytynyt, vaan jakaus kääntyi jälleen selkäpuolelle arviolta 15-20 m/s puuskissa. Vähittäinen sateen voimistuminen pakotti lopulta suojautumaan autoon. Samalla salamointi tuntui etääntyvän itäpuolitse kohti pohjoista.

 

Nopea läppärin ja kartan vilkaisu kertoivat, että jahti oli päättymässä ukkosalueen nopean etenemisen ja jahtiin sopimattoman tieverkon vuoksi. Valkeakoskella harhaillessa puhelin pirahti ja paikallinen ”chase-veteraani” Haukkovaara oli kenties aavistanut sijaintini. Olli oli vähän matkan päässä peltoaukiolla ottamassa maasalamoista lähes suoria osumia. Jahti päättyikin peltoaukiolle MCS:n tasaisen sateen alueen ”alasinmatosia” Ollin kanssa ihmetellessä. Paluumatka kotiin kulki sammuneiden katuvalojen alta oksia ja kaatuneita puita väistellen. Olihan melkoinen kolmetuntinen – adrenaliiniryöppy yritti pitää nukkumatin loitolla vielä seuraavana päivänäkin.

 

 

Valokuvat

 

 

8.8.2010 klo 21.38 Hyvinkää

MCS:n vyörypilvi oli yksi komeimmista (ellei komein) tähän mennessä näkemistäni. Vyöry tuli näkyviin kunnolla vasta alle 10 km etäisyydeltä. Kuvien aikaleimat kertovat, että tästä pään päälle vyöryllä kesti vain 2 minuuttia.

 

8.8.2010 klo 21.40 Hyvinkää

Maasalamoita oli vähän ja tämä oli lyhyen kuvaussession komeinta antia. Tämä maapaukku näkyy myös ao. videon loppupuolella. Illan hämy tarjosi mahdollisuuden jo noin 10-20 sekunnin valotuksiin.

 

8.8.2010 klo 21.41 Hyvinkää

Pian tämän kuvan jälkeen sade ja tuuli ajoivat auton suojiin, ja etureunan jahti alkoi motaria pohjoiseen.

 

8.8.2010 klo 22.13 Janakkala

Sylvi puhaltaa toistamiseen päin näköä reilun puolen tunnin ajon jälkeen. Havaintopaikan pimeys paljasti useita sähkölinjojen katkeamisesta aiheutuneita valon välähdyksiä. Onko tämä ensimmäinen valokuvattu välähdys Suomessa?

 

8.8.2010 klo 22.16 Janakkala

Yksi harvoista maasalamoista valaisi komeasti pilvenpohjan. Tässä vaiheessa tuuli alkoi olla ylimmillään ja reipotti lähimetsää kunnolla.

 

8.8.2010 klo 22.43 Sääksmäen sillat

Jälleen puolisen tuntia vauhdikasta ajoa motarilla ja Sylvi tervehtii jahtaajaansa kolmannen kerran. Vyörypilvi pysyi hienosti kasassa koko matkan, joskin tässä vaiheessa sitä ei enää paljaalla silmällä erottanut kuin hetkittäin salamoiden valaistessa pilviä.

 

8.8.2010 klo 22.49 Sääksmäen sillat

Puuskat rypyttävät Vanajaveden pintaa.  Ukkospuuska vetää jakauksen taakse kolmatta kertaa. Salamoinnin painopiste lipuu nopeasti havaintopaikan itäpuolitse pohjoiseen. Jahti on päättymässä Sylvin raivoisan vauhdin ja tieverkon asettamien rajoitteiden vuoksi.

 

Videot

 8.8.2010 klo 21.30-21.45 Kooste Sylvin saapumisesta Hyvinkäälle (55 Mb)

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
26.-27.8.2009 klo 21.00-2.00		5.00h / 372 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MUCAPE ~500 J/kg, Lännestä lähestyvä ylämatala ja kapea kostean helleilmamassan sektori, jossa kohokonvektiota. Runsaat sateet mahdollisia.		Keskinkertaista ilta- ja yösalamointia (max noin 5 salamaa/minuutti), reilun sentin kokoiset rakeet, erittäin rankkaa sadetta useita kertoja. Alle kilometrin päähän lähemmäs kymmenkunta maasalamaa. Lähin isku arviolta 100 metrin päähän.

 

Säädata

 

 

27.8.2009 klo 00 GFS-mallin 500 hPa korkeus (mustat viivat), lämpötila (värit) ja tuulet

 

27.8.2009 klo 00 GFS-mallin alimman 500 metrin keskimääräinen vesihöyryn sekoitussuhde (g/kg)

 

 

27.8.2009 klo 00 GFS-mallin MLCAPE värisävyin (J/kg) sekä 0-6 km tuuliväänne punaisin viivoin (m/s)

 

 

26.-27.8.2009 klo 22.30-01.40 säätutkakuva sekä sijainti (merkitty valkoisella ympyrällä)

 

Valokuvat

 

26.8.2009 klo 22.42 Tie 1102 Fagernäs

Pilvisalama kurkkaa alapilvien lomasta.

 

 

26.8.2009 klo 22.43 Tie 1102 Fagernäs

Pilvisalama kurkkaa alapilvien lomasta.  Sade lähestyy nopeasti lännestä…

 

26.8.2009 klo 22.45 Tie 1102 Fagernäs

Maasalama välähtää maiseman oikeassa laidassa puiden takana. Sade alkaa rummuttaa parin sadan metrin päässä olevan ladon peltikattoa.

 

 27.8.2009 klo 00.39 Tie 146 Järvenpää – Uhkaava vyörypilvi lähestyy lännestä. Pari minuuttia kuvan ottamisen jälkeen alle kilometrin säteelle iskee lyhyessä ajassa noin 5 maasalamaa.

 

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
29.6.2009 klo 15.15-17.30		2.25h / 128 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MLCAPE ~500 J/kg, 0-6 km shear 15-20 m/s. Kapea ukkosherkkä alue etelärannikon tuntumassa. Supersolut mahdollisia.		Perusvirtauksesta oikealle liikkuvan solun seuraaminen yli puolen tunnin ajan: mahdollinen seinäpilvi ja tail cloud.

 

Säädata

 

 

29.6.2009 klo 16.25 säätutkakuva. Kuvauspaikka merkitty rastilla.

 

29.6.2009 klo 14.30-17 säätutka-animaatio.  Animaation alussa näkyy konvektiosolun jakautuminen Lahden eteläpuolella. Tämän jälkeen on nähtävissä kuvauskohteena olleen solun voimakas liike oikealle.

 

Valokuvat

 

 

 29.6.2009 klo 16.30 Sikilä

Näkymä oikealle liikkuvasta konvektiosolusta. Pilvenpohjassa oli kovasti seinäpilveä ja “häntäpilveä” muistuttava ulkomuoto, mutta kyseessä oli todennäköisesti vyörypilvi, koska alapilvimassassa ei ollut nähtävissä pyörimisliikettä. Kuvauspaikalla sadetta tuli alasimesta vain tipoittain.

 

29.6.2009 klo 16.30 Sikilä

Pilven alaosaa hieman tarkemmin. Kuvauspaikka on merkitty yllä olevaan tutkakuvaan. Kuvaussuunta on luoteeseen.

 

 29.6.2009 klo 16.46 Ilola

Samainen solu alkaa vähitellen menettää muotojaan. (Kuvauspaikka muuten täsmälleen sama kuin 1.8.2008 chasella)

 

Videot

 Oikealle liikkuvan konvektiosolun elämää 25-kertaisella nopeutuksella (8.8 Mb)