Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
Su 25.7.2004 klo 13:10-21:10	Ähtäri-Karstula-Viitasaari-Keitele-Vesanto- Rautalampi-Konnevesi-Uurainen-Multia-Ähtäri	8 h / 443 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
Maan kaakkoisosasta Pohjanmaalle ulottuvassa helleilmamassan sektorissa sekä okluusiorintamassa ukkoskuuroja. Huolimatta huonosta tuulen shear-profiilista odotettavissa rintaman vuoksi konvektiosolujen järjestäymistä nauhoihin. CAPE 400-800, LI -1…-3, 0-6 km shear alle 10 m/s.		Näyttävä vyörypilvi, kesän 2004 asteikolla reipasta salamointia (max. 5-8 iskua/min), runsaasti mielenkiintoisesti elävää alapilvimassaa

 

Säädata

25.7.2004 klo 15:00 – CAPE-ennuste

25.7.2004 klo 15:00 – Lifted Index -ennuste

25.7.2004 klo 21:00 – Jyväskylän luotaus

25.7.2004 klo 15:00 – Absoluuttinen pyörteisyys

25.7.2004 klo 16:00 – Maasalamat kohdealueella

Tarina

Mustaakin mustempana alkanut eteläisen Suomen ukkoskesä sai heinäkuun lopulla pientä piristystä. Suomeen saapui terhakan ylämatalan kanssa käsi kädessä vaatimattoman oloinen okluusiorintama. Ukkostelut alkoivat latteista ennakko-odotuksista huolimatta kohtalaisen rämäkästi (ainakin kesän -04 skaalassa) lounaisilta merialueilta jo 23. päivä jatkuen 24. päivä läntisessä Suomessa. Tiimin jäsenten siviilielämä haittasi kuitenkin harrastustoimintaa eikä chase länteen kahtena ensimmäisenä päivänä toteutunut.

 

Sunnuntain (25.7.) ennuste näytti suhteellisen valoisalta huolimatta runsaasta pilvisyydestä sekä shearin vähyydestä. Edellisen päivän pirteä salamointi antoi odottaa chasepäivälle ensihoitoa pahaksi äityneeseen salamoinnin puutostilaan. Aamu aukeni odotusten mukaan pahaenteisen harmaana ja tihkusateisena. Keskipäivän jälkeen jäsen A soitteli Etelä-Pohjanmaalle saapuneelle jäsen A-J:lle ja ilmoitti Karstulan tienoille voimistuneesta hitaasti koilliseen etenevästä kuuronauhasta. Enempiä miettimättä jäsen A-J kumartui ratin taakse ja käänsi auton nokan kohti Karstulaa tietäen, että jälleen oli edessä hankala kuuronauhan puhkaisu.

 

Matkalla Karstulaan horisontti ei antanut useaan kymmeneen kilometriin mitään viitteitä tulevasta. Astra viiletti pitkin maaseututeitä vinkkarit tihkuasennossa enemmänkin lokakuiselta näyttävän taivaan alla. Hieman ennen Karstulaa koillinen maisema alkoi vihdoin tummua ja taajaman saavuttua rankka sade ilmoitti core punchin alkaneeksi. Salamointi kuuronauhassa oli yltynyt ja nauhan hidas liike enteili saaliin olevaan helposti napattavissa. Jäsen A opasti yhden miehen tiimiä Karstulasta edelleen kohti Kivijärveä ja nauhan etupuolta.

 

Pian Karstulan jälkeen rankimman sateen alla päivä hämärtyi erittäin selvästi ja auton valoista oli keskellä kirkkainta päivää jopa pientä apua. Sateen seassa näkyi jo muutama salamaniskukin, joista yksi moukaroi maankamaraa noin kilometrin etäisyydellä. Lyhyt synkeä hetki vaihtui kuitenkin nopeasti valon kajoon itäiseltä taivaalta – kuuronauha oli siis pikapuoliin alitettu. Samalla puiden latvojen seasta alkoi hahmottua mielenkiintoisia alapilvirakenteita. Jo etukäteen olikin tiedossa ja selvästi nähtävissä, että LCL-taso oli hyvin alhaalla. Juuri tämä antoi odottaa reissulta kauniisti vellovaa ja puiden latvoja viistävää alapilvimassaa.

 

Nauhan etupuolella oli pakko polkaista keskimmäistä poljinta ja jäädä toviksi ihmettelemään uhkaavan näköistä pilvenpohjaa. Matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa, koska sadeseinämä puhkui välittömästi selän takana. 77-tien risteyksessä oli ensimmäinen valinnan paikka – jatkaako Kivijärven taajamaan vai lähteäkö reilusti itään kohti Viitasaarta. Valinnan tekoa vaikeutti tieto, että huonolla onnella parhaat näkymät saattoivat jäädä suurehkon Kivijärven vesistön taakse. Salamointi kuuronauhassa oli selvästi kiihtymässä ja etenkin lounaan puolella kumahteli tihenevään tahtiin. Taustajoukot ilmoittivatkin puhelimitse, että Kannonkosken suunnalta oli nousemassa uusi aktivoituva ukkossolu. Tämän perusteella matka jatkui suoraan itään kohti Viitasaarta.

 

Jo parin kilometrin ajon jälkeen tuli vastaan Suurusniemi mahtavine näköaloineen yli Kivijärven. Tummanpuhuva, joskin harmillisen piirteetön länsitaivas välähteli kerran-pari minuutissa. Lounaisen taivaan kiivaampi kumahtelu ajoi kuitenkin pian jäsen A-J:n takaisin ratin taakse ja matka itään jatkui – jälleen pari kilometriä kohti Viitasaarta. Taivaalla leijui jatkuvasti mielenkiintoisesti möyriviä stratuksen riekaleita, jotka muodostivat välillä löyhiä ja lyhytikäisiä pyörteitä. Harmillisesti yhdestäkään pyörteenpoikasesta ei kuitenkaan syntynyt edes pientä suppiloa.

 

Kannonkoskelle vievän tien risteyksessä avautui vihdoin aitiopaikka tarkkailla lounaasta kohoavaa “minimörköä”. Takaikkunasta kurkkiva pilvimuodostelma oli sen verran hätkähdyttävä, että Anjalankosken pienestä oharista viisastuneena jäsen A-J päätti pysäyttää menopelin ensimmäisen pienen metsäaukion kohdalla. Autosta noustua taivaalla tervehti yhden hengen yleisöään massiivinen ja erittäin matalalla laahaava vyörypilvi. Näky oli ehkä paras koko kesänä (siihen mennessä) ja kameran suljin napsutti sen mukaisesti. Selän takaa tuleva valo synkisti pilvimuodostelman hyvin tummaksi ja vyöryn pohjoispäädyssä oli jopa pientä seinäpilvimäisyyttä. Koko vyöry eli rauhattomasti ja siinä olevat pienet stratus-osaset näyttivät välillä harhailevan täysin perusvirtauksesta riippumatta.

 

Autosta noustessa lämmin tuulenvire oli pyyhkinyt kohti vyöryä. Parin minuutin kuvailun ja ihmettelyn jälkeen tuulensuunta kääntyi äkisti ja hentoiset tienpiennarkoivut alkoivat vaappua tuulenpuuskien mukana. Vyörypilvi oli lipunut jo lähes zeniittiin ja kääntynyt tuuli kertoi pilven puuskarintaman saapuneen. Tämän havaitsi helposti myös iholla – lämpötila putosi nopeassa tahdissa arviolta reilut 5 astetta. Lopulta kylmät isot sadepisarat kehoittivat jatkamaan matkaa edelleen itäänpäin.

 

Vyörypilvi näytti huolestuttavasti karkaavan emopilvestään ja enteili ukkospilven heikkenemistä. Parin kilometrin ajon jälkeen tehty lyhyt stoppi varmisti havainnon. Vyöryn etupuolelle oli enää turha yrittää ja niinpä seuraava viisiminuuttinen kului jyhkeää sadeseinämää kuvatessa ja kesän parasta salamointia ihmetellessä. Välkettä riitti parhaimmillaan 5-8 iskun minuuttivauhtia. Lähestyvä sade teki kuitenkin jälleen tehtävänsä ja matkaa oli pakko jatkaa.

 

Seuraava datanhakustoppi kertoi karua kieltään. Huolimatta etäältä kuuluvista jyrinöistä kuuronauha oli menettämässä voimiaan ja salamointi oli hiipumassa. Viitasaarella ukkoskuuroketju näyttäytyi länsitaivaalla enää tasaisen synkkänä piirteettömänä pilvimassana. Ilma tuntui kuitenkin yhä tuoreelta ja kaupungin koillispuolelle oli nousemassa yksittäisiä ukkossoluja.

 

Vähin toivein jäsen A-J suuntasi edelleen itään tarkkailemaan mahdollisia popcorn-solujen voimistumisia. Saalis jäi kuitenkin laihaksi, kun Keiteleen kohdalla heikkenevä sadekuuro heitti vaisun pisararyöpyn menopelin tuulilasiin. Gerpsittely ei enää juurikaan antanut toiveita chasen loppukilometreille. Vesannon kohdalla popcorn-konvektio pääsi kuitenkin vielä yllättämään mukavalla vyörynpoikasellaan, muutamilla purkauskanavillaan sekä jyrinöillään. Tämän jälkeen paluumatka oli valmis alkamaan. Päiväukkosvajaus sai reissun mittaan kaivattua ensihoitoa, mutta saadaanko tänä kesänä nauttia lainkaan yöllisestä valoshowsta…?

 

Valokuvat

25.7.2004 klo 14:51 – 77-tie lähellä Kannonkoskea

Uhkaavannäköisen vyörypilven eteläpääty.

25.7.2004 klo 14:51 – 77-tie lähellä Kannonkoskea

Vyörypilven pohjoispääty. Pian kuvan ottamisen jälkeen tuuli muuttui puuskaiseksi ja lämpötila laski useita asteita.

25.7.2004 klo 14:58 – Vuoskoski

Vyörypilvi alkoi etääntyä emopilvestään, mutta salamoinnin intensiteetti oli vielä kohtalainen.

25.7.2004 klo 15:01 – Vuoskoski

Etääntyvän vyörypilven stratus-sormia.

25.7.2004 klo 15:02 – Vuoskoski

Vyörypilveä seurasi synkkä sadeseinämä, jonka edessä ajelehti orpoja stratuksia.

25.7.2004 klo 17:35 – Vesanto

Chasen päätös: pienen ukkoskuuroryppään pieni vyörypilvi. Jyrinää kuului enää harvakseltaan.

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
La 17.7.2004 klo 13:20-18:35	Helsinki-Järvenpää-Orimattila-Anjalankoski-Kotka-Helsinki	5 h 15 min / 370 km	Ari Laakso, A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
CAPE_max 200-700, LI 0-3, 0-6 km shear alle 10 m/s. Puhtaasti ilmamassatyyppisiä, lyhytikäisiä ja vaikeasti jahdattavia ukkoskuuroja.		Rakeet (5-10 mm), intensiivisen soluryppään ”puhkaisu” ja siinä yhteydessä rankkasade, näyttävä vyörypilvi sekä useita mielenkiintoisia alapilvimuodostelmia.

 

Säädata

17.7.2004 klo 15:00 – CAPE-ennuste

17.7.2004 klo 15:00 – Lifted Index -ennuste

17.7.2004 klo 03:00 – Jokioisten luotaus

17.7.2004 klo 15:45 – NOAA-satelliittikuvaa

17.7.2004 klo 16:30 – Maasalamat kohdealueella

Tarina

Alkukesän 2004 apeat säät ajoivat monet myrskybongarit heinäkuun puolivälissä epätoivoisiin tekoihin. Tähän sortui myös HLCL-tiimi ja päätti koittaa onneaan keskellä popcorn-konvektion koristamaa kesämaisemaa. Odotettavissa oli jo viime kesältä tuttua meininkiä – katsotaan missä pienet kuuronrääpäleet eivät ole vielä “saastuttaneet” ilmaa ja suunnataan sinne.

 

Jotta välttyisimme totaaliselta bustolalta, päätimme aloittaa reissun Järvenpäässä olleesta Ursan Cygnus-kesätapahtumasta. Pienellä bongarijoukolla aikamme pällisteltyämme vieri viereen nousevia alasimia päätimme kääntää Audin keulan Järvenpäästä koilliseen.

 

Tutkakuvissa pieniä konvektiosoluja oli jo pitkin Etelä-Suomea. Löysimme kuvista kaksi kuivahkoa aluetta, joista toinen oli Järvenpään luoteispuolella ja toinen koillispuolella. Valintamme osui koilliseen, koska odotimme aktiviteetin siirtyvän vähittäin itään.

 

Kohteemme oli aluksi Mäntsälä-Lahti-Kouvola-kolmio, jonne odottelimme idästä lähestyviä yksittäisiä konvektiosoluja sekä uusien ukkoskuurojen kehitystä itse alueella. Luoteinen taivas olikin motarilla ajeltaessa lupaavan synkkä ja kuvauksellisia kukkakaalimaisia torneja kohoili aivan lähelläkin.

 

Koukkasimme motarilta kohti Orimattilaa vierellämme uhkaavan tumma, joskin piirteetön ukkoskuuro. Salamoita tämä möhkäle ei juurikaan väläytellyt, mutta Orimattilan paikkeilla jäimme osittain sateen motittamaksi. Pari kilometriä taajaman jälkeen sade yltyi ja Nelirenkaan etupellille alkoi tulla osumia päämme päällä olevasta jääpalakoneesta. Isoimpien rakeiden koko oli noin 10 mm.

 

Kiihdytimme menoa ukkoskuuron etupuolelle kohti Artjärveä, siis pois sateen alta. Ennen Artjärveä teimme lyhyen stopin pellon laitaan, josta pääsimme ihailemaan lähestyvän kuuron sadejuovia sekä sateen edellä olevia alapilvimuodostelmia. Salamointi oli melko flegmaattista – isku minuutin-parin välein.

 

Artjärven jäätyä taakse ja tarkkailemamme solun sataessa jalat altaan alkoivat tutkakuvat näyttää huolestuttavalta. Surkeita kuuronalkuja oli koko lähitienoo täynnä. Päätimme edetä edelleen itään kohti kutostietä. Valinta osoittautui oikeaksi, sillä peltoaukeiden avautuessa itäisestä horisontista paljastui uusi voimakkaan näköinen pilvimuodostelma. Samalla myös pohjoinen taivas synkkeni.

 

Kurvasimme piennarparkkiin kutostien risteykseen päästyämme ja jäimme tarkkailemaan kiihtyvää salamointia sekä emopilveen imeytyviä stratuksen raatoja. Salamoita tippui soluista yhden-kahden laakin verran minuutissa ja pohjoisen töppyrän sadejuovat piiskasivat peltoaukiota noin kilometrin päässä.

 

Itätaivaalla puhkuva pilvivalli alkoi vaikuttaa houkuttavalta. Ongelma vain oli, että olimme sen takapuolella. Harmiksemme menopeli alkoi samalla kaivata tankkiinsa täytettä ja niinpä stoppasimme tankkaamaan Elimäellä. Tauon aikana ukkosherra keihästi maanpintaa kolmesti alle kahteen kilometriin.

 

Huoltsikan pihasta säntäsimme välittömästi suorittamaan tiimimme yleensä välttämää core punchia. Vettä alkoikin nopeasti tulla kuin saavista ja tie muuttui yhdeksi suureksi lammikoksi. Tutkakuvat kertoivat pohjoisen ja idän solujen lyöneen hynttyyt yhteen ja sen todella huomasi.

 

Päästyämme viimein rankimman sateen läpi Anjalankoskelle vaivamme palkittiin – taaksemme oli ilmestynyt todella hyökkäävän näköinen vyörypilvi. Se ulottui etelästä pohjoiseen koko horisontin halki etupuolellaan turbulenttia pilvenpohjaa sekä pohjoisessa pilvilauttoja neljässä eri kerroksessa. Mutta kuten yleensä, niin myös tällä kertaa suomalainen maisema teki tehtävänsä. Hukkasimme hätäpäissämme kallisarvoisia minuutteja hyvän horisontin haravointiin ja kun viimein löysimme hyvän pellonpientareen, oli vyörypilven paras puhti jo kadonnut. Pilvikiellekkeen eteläpää tosin kaartui yhä mielenkiintoisesti kohti puiden latvoja.

 

Salamointi vyörypilven alta oli alkukesän asteikolla jokseenkin maittavaa. Pilvestä päin puhaltava kylmänkalsea tuuli kertoi kuitenkin ukkoskuuromuodostelman katselevan jo hautapaikkaansa. Tästä kertoi myös vähitellen katoavat vyörypilven piirteet. Päätimme tästä huolimatta ajaa vielä palanmatkaa itään päin, josta saimme viimeisinä näytteinä muutaman pilvisalaman sekä kauniisti vellovaa pilvenpohjaa.

 

Alkuillan paluumatkan saimme aloittaa chasen ennakko-odotuksiin nähden varsin tyytyväisin mielin. Mieltä lämmitti erityisesti tieto, että vanha kunnon popcorn-kelin taktiikka toimi jälleen ja saimme haaviin lähes parasta, mitä koko eteläisessä Suomessa oli tuona päivänä tarjolla. Mutta kovasti kyllä kelpaisi jo tässä vaiheessa kesää kunnon yörytinätkin…

 

Valokuvat

17.7.2004 klo 14:39 – Orimattila

Vain tunti chasen alettua pääsimme/jouduimme jo kuvauspaikoille ensimmäisen solun alle, joka tumman pohjan näytettyään ryöpsäyttikin tuhdin sadekuuron, ja hetken sen jälkeen myös 10 mm rakeita.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 14:46 – Niinikoski

Artjärven kohdilla pääsimme ukkoskuuron etupuolelle, jossa ehdimme kuvailla tovin pilven muotoja ja sadejuovia ennen kuin matkaa täytyi taas jatkaa sateen alkaessa.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 14:56 – Artjärvi

A-J ikuistamassa sadeseinämää.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 14:59 – Artjärvi

Melko uhkaavan oloista pilvenreunaa, jonka laitamilla napsahti myös muutama maasalama.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 15:25 – Kimonkylä

Erikoisen näköisen ulokkeen alla räiskähti useampikin terävä maasalama. Tässä vaiheessa tutka- ja salamadataa selattuamme päätimme tavoistamme poiketen tehdä core punchin edessä näkyvän pilven etupuolelle, mikä myöhemmin osoittautui oikeaksi päätökseksi.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 15:25 – Kimonkylä

Elimäkeä lähestyvä sadeseinä.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 16:05 – Anjala

Pitkän vyörypilven jo hiukan hiipuvaa pohjoispäätyä. Kuvan vasemmassa laidassa pilvenpohjasta alaspäin kurottuvan ulokkeen tarkoitusperät eivät meille selvinneet, mutta tuskin se maahan asti kuitenkaan ylettyi missään vaiheessa…

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 16:10 – Anjalankoski

Vyörypilvi menetti nopeasti muotoaan, mutta alareunan pilvenriekaleet olivat yhä mielenkiintoisia

17.7.2004 klo 16:10 – Anjalankoski

Vyörypilven eteläreuna roikkui ennen kuolemaansa huomattavan matalalla.

17.7.2004 klo 16:13 – Anjalankoski

Yhteensulautuneen solurintaman etureuna eteni hitaasti mutta varmasti ainakin kolmessa eri tasossa, joista alimmaisena pyörinyt vyörypilvi alkoi jo menettää parasta muotoaan.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 16:16 – Anjalankoski

Panoraamakuvaa lähestyvän solurintaman etureunasta.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 16:46 – Anjalankoski

Otimme vielä kertaalleen etumatkaa pilveen ja seurasimme sen lähestymistä. Vaikka pilven parhaimmat muodot olivatkin jo hävinneet, pilvenpohja pyörteili varsin voimakkaasti.

Kuva: Ari Laakso