Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
24.7.2006 klo 12.00-1.00	Mäntsälä-Riihimäki-Hollola-Viitaila-Lammi- Janakkala-Hyvikkälä-Topeno-Porras-Somerniemi-Karkkila-Mäntsälä	13h / 431 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MLCAPE 500…1000, LI -1…-4, 0-6 km shear alle 15 m/s. Ilmamassatyyppistä syvää konvektiota, jota rintama ja yläsola saattavat järjestää.		Kesän toistaiseksi paras salamointi, pari vyörypilveä (joista viimeisin iltaruskon värjäämä), 5 mm rakeet.

 

Säädata

24.7.2006 klo 18 – GFS-mallin ennuste

24.7.2006 klo 03 ja 15 – Jokioisten luotaus

24.7.2006 klo 19.00-21.30 – Meteosat8-animaatio (HiResVis)

24.7.2006 klo 17 ja 22 – Yhdistelmätutkakuva (violetti 50 dBZ)

Tarina

Kesä 2006 tarjosi heinäkuun loppupuolelle mennessä kunnon ukkospäiviä pieninä annoksina. Kaksi viikkoa raepommituksen jälkeen ukkosrintamalla alkoi jälleen tapahtua. Eteläisen ja keskisen Suomen yllä oli helleilmamassaa, jota alkoi päivän kuluessa puristaa luoteesta saapuva yläsola. Samalla Ruotsista ajautui sopivan kosteaa maanpinnanläheistä ilmaa ukkospilvien ruoaksi. Tämän lisäksi tuulishear vaikutti varsin leppeältä. Toiveissa siis oli, että taivaalle voisi kohota jotain järjestäytynyttä pilvimuuria, joka olisi kuitenkin hidasliikkeisenä helppoa jahdattavaa.

 

Heti maanantaiaamun tilannepäivityksen pohjalta oli selvää, että tulossa olisi kohtalaisen virkeä ukkospäivä kesän 2006 asteikolla. Jäsen A-J pakkaili aamupäivällä chasevermeet ja starttasi auton kesän toiseen soolojahtiin. Hieman yllättävää oli aamu- ja keskipäivän virkeä salamashow keskisessä Suomessa. Ilmeisesti yläsolan suuntaama kuuronauha oli liikkeessä Päitsin itäpuolelle, mikä hieman sekoitti alkuperäisiä suunnitelmia lähteä Lounais-Suomeen. Tiedossa kuitenkin oli, että mehukkain ilmamassa oli lännessä ja kuuronauha oli matkalla näivettymään Itä-Suomen kuivaan ilmaan.

 

Lopulta jäsen A-J päätti tehdä kompromissin ja jäädä passiin Riihimäen paikkeille. Lähialueilla konvektio oli kuitenkin luvattoman laiskaa ja taivaalle jaksoi kohota ainoastaan kuituista popcorn-tyyppistä cumulonimbusta. Aamupäivän ukkosalue oli valumassa yhä etelämmäksi ja alkoi olla sopivalla näköetäisyydellä. Tämän houkuttamana kurssi muuttui kohti Lahtea. Käännös Korpikylän pelloille ennen Hollolaa nosti tummaa horisonttia mukavasti esiin, joskin pilvialuetta ei päässyt kehumaan kovinkaan kuvaukselliseksi. Puolen tunnin stopin aikana näkyi lukuisia maapaukkuja ja kuului vaimeaa murahtelua. Salamoinnin sydän oli siirtymässä Päitsin itäpuolelle, jonne jäsen A-J päätti edelleen olla menemättä. Datanhakupaussi osoitti, että Pirkanmaalle oli ponnahtanut useita melko intensiivisiä ukkosalueita. Niiden reitti oli sopivasti kohti kaakkoa ja seuraavaksi kurssi kääntyikin Lammin koillispuolelle. Valinta osoittautui nopeasti virhearvioksi, koska ylävirtaus hönkäisi solujen alasimet suoraan valitun alueen ylle. Kaiken lisäksi jahdattavat kohteet näyttivät olevan ilmiselviä back-buildereita, minkä seurauksena konvektion painopiste luisui yhä lännemmäksi.

 

Virhevalinta oli korjattava nopealla suunnanmuutoksella kohti lounasta. Tämä palkittiin viimein Lammin ja Janakkalan puolessa välissä, kun luoteinen taivas alkoi muuttua uhkaavan synkäksi. Ongelmana vain oli jälleen puiden reunustama mutkainen ränni, josta oli mahdotonta löytää minkäänlaista näköalaa. Kuin tilauksesta kartassa luki aivan lähistöllä turvetuotantoalue. Tienviitta turvesuolle tuli vastaan parissa minuutissa ja kullanruskea turvekenttä aukeni – kuinkas muuten – suoraan luoteeseen, josta rullasi vastaan kohtalaisen mallikas vyörypilvi.

 

Salamat hakkasivat maihin rullapilven takana pari kertaa minuutissa, ja videokamera tallensi pienen turvekasan päältä vyöryn liikehdintää suon laitamilla. Kymmenen minuutin ihmettelyn jälkeen vyöryn rakenne alkoi kadota ja isot sadepisarat mäiskähdellä kuivan turvesuon pintaan.

 

Matka jatkui länteen kohti kosteimman ilmamassan aluetta. Janakkalan Kalpalinnan rinteiltä näkyi vielä “suo-otuksen” hiipuvia rakenteita sekä melko pirteää salamointia otuksen länsipään tuoreissa soluissa. Uudeksi määränpääksi valikoitui Renko, mutta Hyvikkälän kohdalla suunnitelmaan tuli muutos. Aivan länteen porhaltavan chasekaravaanin vieressä alkoi yhtäkkiä virkeä kipinöinti. Jäsen A-J kaartoi välittömästi läheisen peltoaukion laitaan. Salamointi kiihtyi entisestään ja purkauskanavat välähtelivät aukion takana kilometrin-parin päässä. Itse pilvi oli kuitenkin melko muodotonta pilvimassaa.

 

Pirteää salamointinäytöstä seurasi hankala päätös – jatkaako salamoinnin perässä etelään vai lähteäkö uusille apajille länteen. Sokeasti meteorologiseen tilanneanalyysiin uskoen matka jatkui länteen, koska siellä olivat edelleen korkeimmat kastepisteet ja alueita, joita ukkossade ei ollut vielä viilentänyt. Valinta alkoi kuitenkin hyvin pian jäytää mieltä, koska etelään jatkanut pilvialue voimistui selvästi. Mieli apeana jäsen A-J nosti jalat kojelaudalle. Loukussa. Jääräpäisyyden ja pohjoisesta lähestyviin soluihin luottamisen vuoksi paussi venyi ja venyi ja taukopaikka alkoi vaikuttaa ihan todelliselta loukulta.

 

Lopulta ukkospilvenrääpäleet nousivat puidenlatvojen takaa ja matka jatkui niiden edellä kohti etelää. Vieläkö kostea ilmamassa yhdessä lässähtävän yläsolan kanssa jaksaisi tarjota nähtävää? Salkolanjärven rantamaisema aukeni kuin tilauksesta kohti itää ja pohjoista. Salamointi oli idässä melko vaisua ja jäsen A-J oli jo aikeissa jatkaa matkaa. Silmiin osui kuitenkin pohjoisesta puidenlatvojen yli kurkkaava alapilvimuodostelma. Hetkeä myöhemmin esiin ryömi alati ehostuva vyörypilvi, jonka lipan alta ilta-aurinko kajasti punertavana. Kamerat alkoivat raksuttaa uudelleen, kun vyöry lipui yhä pidemmälle järven selälle. Tilanne alkoi vaikuttaa epätodelliselta – voiko vyöry liikkua ohi näin läheltä tällaisessa maisemissa ilman että tulee tippaakaan vettä? Punertavat sävyt vyöryn takana voimistuivat ja vyöryn lippa kävi yhä aggressiivisemmaksi. Lippa oli tyypillisen tapaan erittäin rauhaton ja ilma sen edessä imeytyi valtavalla voimalla ukkospilven sisuksiin. Lopulta kun vyöry oli jo lähes ylittänyt järvenselän, tuttu kissa-hiirileikki sateen kanssa alkoi.

 

Jo ensimmäisellä pysähdyksellä etuviistossa etelään etenevästä vyörypilvestä, jäsen A-J:ta tervehti kylmä ja puuskainen tuuli. Nopeasti kävi selväksi, että tämä puhallus tulisi olemaan kohtalokas ukkospilvialueen jatkon kannalta. Vyöry etääntyikin yhä kauemmas emopilvestä. Tästä huolimatta laskeva aurinko teki pilvimaiseman väreistä dramaattisen ja mieliinpainuvan. Somerniemen jälkeen ukkoskuurorypäs tarjosi vielä koko reissun kiivaimman salamointinäytöksen. Tumman punertava pilvi tuikahteli ja kuritti maankamaraa parhaimmillaan yli 10 kertaa minuutissa. Eteläisen taivaan halkaisi massiivinen vyörypilven lippa.

 

Pusulassa reissussa rähjääntynyt jahtaaja totesi lopulta, että kauden toinen chasepäivä oli tullut päätökseen. Ukkoskuurot jaksoivat vielä rypistää taivaalle pienen satsin mammatuksia ja väläyttää muutaman väsähtäneen salaman. Piristystä 350 kilometrin sooloiluun toi törmääminen muuan varsinaissuomalaiseen hengenheimolaiseen. Siinä kesäillan hämärtyessä kahden hengen chaser-parlamentti pohti, josko tälle kesälle saataisiin vielä pitkästä aikaa kunnon yöukkosspektaakkeli.

Valokuvat

24.7.2006 klo 15:57 – Laitiala

Päivän ensimmäisen ukkoskuuroryppään takaosaa

24.7.2006 klo 17:04 – Saloinen

Kiivas jahti taakserakentuvan kuuronauhanpätkän edessä palkittiin näyttävällä rullapilvellä.

24.7.2006 klo 17:05 – Saloinen

Rullapilven itäpäätyä.

24.7.2006 klo 18:10 – Hyvikkälä

Lähistölle yllättäen syntyneen ukkoskuuron kiharainen maasalama

24.7.2006 klo 18:10 – Hyvikkälä

Toinen parin kilometrin päähän iskenyt negatiivinen maasalama

24.7.2006 klo 18:10 – Hyvikkälä

Muutaman minuutin pirteän salamoinnin jälkeen ukkoskuuro lähti etenemään kohti Riihimäkeä.

24.7.2006 klo 21:55 – Salkolanjärvi

Vyörypilvi lipuu Salkolanjärvelle. Vyöryn alta kajastaa upeita laskevan auringon sävyjä.

24.7.2006 klo 22:03 – Salkolanjärvi

Matalalla roikkuva ja rauhaton vyörypilvi puskee 10 minuutissa järven selän yli.

24.7.2006 klo 23:13 – Nummi-Pusula

Viimeisetkin ukkoskuurot kuolevat ja taivaalle jää laskevan auringon valaisemia hattivattipilvitorneja.

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
10.7.2006 klo 10.20-1.50	Mäntsälä-Mäntyharju-Ristiina-Mikkeli-Kalvitsa- Kaitainen-Varkaus-Pieksämäki-Varkaus-Mäntsälä	14,5h / 725 km	A-J Punkka (Paavo Korpela Turussa)
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MLCAPE 500…1000+, LI -1…-4, 0-6 km shear 15-30 m/s. Supersolutyyppistä kehitystä lämpimässä sektorissa, yläsolaan liittyvää nauhamaista konvektiota.		Pari vyörypilveä, puuskat ~15 m/s, kohtalaista salamointia (viimeiset iskut alkuyöstä), mammatukset.

 

Säädata

10.7.2006 klo 18 – 0-1 km shear (m/s) ja most unstable CAPE

10.7.2006 klo 18 – 0-6 km shear (m/s) ja mean layer CAPE (J/kg)

10.7.2006 klo 18 – 0-3 km suht. helicity (m^2/s^2) ja pintapaine

10.7.2006 klo 21 – Jyväskylän luotaus

10.7.2006 klo 18 – NOAA-satelliittikuva

10.7.2006 klo 20.45 – Yhdistelmätutkakuva (violetti 50 dBZ)

Tarina

Kuten niin monena edellisenä kesänäkin, myös kesän 2006 chasekauden avaus antoi odottaa hyvin pitkään itseään. Helteisistä säistä huolimatta lounaasta maahamme pyörähtänyt korkeapaine ei antanut pariin viikkoon toiveita kunnon jahtikeleistä. Heinäkuun alussa numeeriset mallit ennakoivat useaan otteeseen hulppeita ukkospäiviä, mutta ennusteet romahtivat pieleen menneisiin kosteusennusteisiin. Vihdoin kuun toisen viikonlopun kuluessa mallit alkoivat heijastella varsin raflaavan säätilanteen kehittymistä alkuviikolle. Helteinen ja kosteutta etelästä saava ilmamassa tulisi heilahtamaan vauhdilla Venäjän puolelle terhakan yläsolan kiskaisemana.

 

Jäsen A-J päätti jo sunnuntaina, että tällä kertaa harvinainen shearin ja CAPEn kohtaaminen seurattaisiin alusta alkaen läpi. Tiedossa oli siis koko päivän turnee, mutta valitettavasti soolona – jäsen A ja P tarkkailivat tilannetta omilta asemapaikoiltaan. Yhden hengen tiimi polkaisi auton vauhtiin jo ennen keskipäivää suuntana Etelä-Savo. Lähellä lännen puolella ollut rintama nosti taivaalle jo aamupäivällä muutamia ukkoskuuroja, joita jäsen A-J päätti tarkkailla tovin Lahdessa. Taivaalla näkyi ukkosalueen edellä mielenkiintoisia aaltomaisia pilvirakenteita ja rullapilven aihio – muutama kumahduskin kantautui vaimeasti havaintopaikalle. Tämän jälkeen ukkosalue sammahti ja jäsen A-J päätti poiketa lounaalle Heinolaan.

 

Matka jatkui pian lähelle Mäntyharjua, jossa seurasi pitkä huoltsikkapaussi auringon paahtaessa siniseltä taivaalta. Melko pian Suomenlahdelle pomppasi muutama ärhäkkä ukkoskuuro, jotka näyttivät suuntaavan sisämaahan. Suomenlahden ukkossolujen inspiroimana karavaani jatkoi matkaansa itään, mutta melko pian solut antoivat maistiaiset tulevasta ja alkoivat kaartaa supersolumaisesti oikealle. Lopulta sompailtuaan Ristiinaan jäsen A-J joutui vaikean valinnan eteen – etelään vai pohjoiseen? Samalla Mikkelin pohjoispuolelle tulvahti kuitenkin nopeasti erittäin voimakkaiden ukkoskuurojen rypäs. Chasefiilis painui jyrkkään alamäkeen, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan juuri tuolloin asemapaikka olisi ollut hyvin lähellä tuoreita ukkoskuuroja.

 

Tovi myöhemmin Mikkelin länsipuolen taivas heräsi. Voimistuva kuurorypäle toi helpotusta päätöksen tekoon – auton keula kääntyi nopeasti kohti pohjoista. Mikkelissä jäsen A-J koki karvaasti soolochasen haittapuolet, kun puolihuolimaton kartan- ja säädatanluku vei väärälle tielle. Mikkelin lentokentän kupeessa luoteisella taivaalla näkyi masentavan piirteetöntä pilvimössöä ja varsin verkkaista salamointia. Huolimatta soluja eteenpäin piiskaavasta hurjasta ohjaavasta virtauksesta, jäsen A-J päätti haastaa solut kilpa-ajoon. 72-tiellä Kalvitsassa karavaani tavoitti vihdoin ukkoskuuroalueen reunan. Näkymät paranivat hiukan Mikkelin mössöstä, kun kuvausasemat löytänyt yhden hengen tiimi kohtasi kohtalaisen kuvauksellisen vyörypilven. Pilvimakkara vyöryi kuitenkin nopeasti kohdalle ja samalla puuskat taivuttivat uhkaavasti pellonreunakoivuja ja riipivät lehtiä puista.

 

Pikaisen kuvaussession jälkeen matka jatkui ukkoskuurojen rinnalla kohti itää. Kovasta, mutta nopeusrajoituksia kunnioittavasta yrityksestä huolimatta jäsen A-J ei onnistunut enää kaartamaan salamointikeskuksen eteen. Joroisten kohdalla oli aika luovuttaa ja ajella rauhassa seuraavaan teiden solmukohtaan Varkauteen. Hieman ennen määränpäätä jäsen A-J päätti kuitenkin tehdä pikaisen säädatapäivityksen. Adrenaliinitulva oli melkoinen, kun läppärin ruutuun ryömi parhaillaan Keski-Suomea kurittava täysverinen nauhamainen konvektiojärjestelmä usealla bow echolla koristettuna. Autossa oli hetki hiljaista, kun uupunut soolojahtaaja mietti, miten kykenikään unohtamaan lännestä lähestyvän yläsolan vauhdittaman ukkosalueen. Hetki katkesi kuitenkin nopeasti puolipaniikkiin ja hätäisen toimintasuunnitelman tekoon. Tarkoitus oli tulla kuuronauhaa vastaan ja ajella sitten sen edellä niin kauan kuin mahdollista.

 

Varkauden ja Pieksämäen välisellä tieosuudella eteen avautui reissun ensimmäinen ensiluokkaisen valokuvauksellinen näkymä. Pohjoisessa siinsivät supersolujen punertavat huiput ja lännessä kuuronauhan jylhät ilta-auringon kultaamat pilvitornit. Matkan oli kuitenkin jatkuttava kohti pilvitorneja.

 

Pieksämäellä jäsen A-J joutui lopulta toteamaan pilviseinämän erittäin nopean liikkeen ja oli pakotettu aloittamaan pakituksen samaa reittiä takaisin. Tämän lisäksi vihreän kullan reunustama valtatie aiheutti kuvaushorisonttipaniikin nousemisen huippuunsa, kun taustapeilistä vilkkui todella hyökkäävän näköinen vyörypilvi. Usean minuutin ajosta huolimatta jäsen A-J:ta kiusasi edelleen suomalaisen chasehorisontin aiheuttama putkinäkö. Vihdoin summittaisen päätieltä poikkeamisen ansiosta vastaan tuli pienen maatalon pieni peltotilkku. Huolimatta horisontin rajallisuudesta taivaalta tervehti yhden hengen yleisöään mahtava vyörypilvi ja sitäkin dramaattisempi alapilvishow. Vyöryn jälkeinen alapilvikeitos pyörteili todella näyttävästi ja uhkaavasti. Pian tämän jälkeen pellonreunan metsä alkoi huojua voimakkaasti. Jäsen A-J päätti suojautua autoon ja kohta puuskat alkoivat ravistaa myös autoa.

 

Vyöry näytti kuitenkin harmillisesti etääntyvän emopilvestään ja lopulta se näkyi kuuronauhan heikkenemisenä ja muuttumisena yhä piirteettömämmäksi möhkäleeksi. Varkaudessa Heinäveden- Outokummun rae- ja “trombi”uutiset tavoittivat jäsen A-J:n. Tätä seurasi taas lyhyt analysointituokio – olisiko ollut oikeasti elämyksellistä lähteä ajelemaan Mikkelistä koilliseen voimakkaan ukkosryppään perässä ja käyttää autoa kuulapäävasarakäsittelyssä? Nämä ilmiöt kuuluvat ehdottomasti tähän harrastukseen, mutta onneksi useimmiten voi vain nauttia näyttävästä salamoinnista ilman pelkoa puita niittävästä tuulesta tai lapsen nyrkin kokoisista rakeista.

 

Iltahämärän hiipiessä ylle alkoi chasepäivä tuntua jo päätetyltä. Väsynyt läppärin avaus kertoi kuitenkin toista – kuuronauhan laahaavasta eteläpäädystä saattaisi kehkeytyä nähtävää paluumatkalle. Juvan pohjoispuolella lounainen horisontti alkoikin tuikahdella. Nopea tilannepäivitys kertoi, että ukkosalueen kohtaaminen sattuisi suunnilleen Juvan keskustaan. Näin kävikin ja keskustan tuntumassa uupunut reissumies sai vielä ihailtavakseen näyttävää leiskahtelua alkuyön hämärässä. Parhaimmillaan välähtely yltyi 5-10 iskuun minuutissa ja lähimmät maasalamat jysähtivät kilometrin-kahden etäisyydelle. Kuten kaikki muukin päivän aikana, myös tämä näytelmä eteni nopeasti itäiselle taivaalle.

 

Viimeiset kuuronauhan aavemaiset hattivatti-pilvitornit välähtelivät vielä laiskahkosti Mikkelin tienoilla. Nauhan takaosan alasimeen pullahti myös melko näyttävä rykelmä mammatuksia, joita aurinko aavistuksen valaisi. Samalla selkenevällä läntisellä taivaalla aaltoili samettimainen yöpilvinäytelmä. Kausi 2006 oli korkattu melkoisella rytinällä ja ryskeellä. Pian “pölyn” laskeuduttua oli selvää, että 10.7.2006 oli ehdottomasti jäävä rajuilmojen historiaan yhtenä ankarimmista raekuuropäivistä, mitä Suomessa on koettu.

 

Valokuvat

10.7.2006 klo xx:xx – Turku

10.7.2006 klo xx:xx – Turku

10.7.2006 klo 18:46 – Kalvitsa

Maasalama päivän ensimmäisestä lähietäisyydelle saadusta ukkoskuuroalueesta. Vyörypilvi ja lehtiä puista repineet puuskat olivat juuri saapuneet kuvauspaikalle.

10.7.2006 klo 20:20 – Varkauden ja Pieksämäen välillä

Hellesektorin supersolu juurellaan kunnon kuplintaa vain hetkeä ennen kuuronauhan saapumista lännestä.

10.7.2006 klo 20:20 – Varkauden ja Pieksämäen välillä

Bow echoja pullautteleva kuuronauha lähestyy vauhdilla lännestä.

10.7.2006 klo 20:56 – Varkauden ja Pieksämäen välillä

Vyörypilvi on juuri ylittämässä kuvauspaikan (näkyy aivan kuvan yläreunassa) perässään rajusti möyrivä alapilvimassa.

10.7.2006 klo 20:57 – Varkauden ja Pieksämäen välillä

Vyörypilveä seurannutta alapilvimassaa. Katso oheinen video alapilvien liikkeestä. Pian kuvan ottamisen jälkeen metsänreunan puut alkoivat heilua rajusti tuulessa.

10.7.2006 klo 22:50 – Juva

Kiharainen pilvisalama kuuronauhan viimeisistä salamoivista konvektiosoluista. Salamointitiheys nousi parhaimmillaan reiluun 5 iskuun minuutissa.

11.7.2006 klo 00:04 – Mikkeli

Kuuronauhan takalaidan mammatuksia auringon himmeästi valaisemana.

10.7.2006 klo 00:23 – Mikkelin lounaispuolella 5-tiellä

Viimeisiä itään nopeasti etääntyviä hattivattipilvitorneja.