May | 2007 | myrskyvaroitus.com chase-blogi

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
29.-30.5.2007 klo 20.00-04.15	Helsinki-Porkkala-Siuntio-Lohja-Mäntsälä	8.25h / 254 km	A-J Punkka, Jari Tuovinen
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MLCAPE 0, MUCAPE 500+, 0-6 km shear alle 15 m/s. Koillisen pintavirtauksen yllä epävakaa ilmamassa ja yöpainotteisia osittain järjestäytyviä ukkoskuuroryppäitä.		Leveä ja näyttävä rullapilvi. Aluksi pari tuntia elosalamointia ja lopuksi täysosuma kuuronauhasta, jossa parhaimmillaan reilut 10 salamaa minuutissa.

Säädata

30.5.2007 klo 00 GFS-mallin ennuste.

29.5.2007 ja 30.5.2007 klo 03 Jokioisen luotaukset

30.5.2007 klo 1.45 ja 2.30 – Säätutkakuva. Sijainti rastilla.

30.5.2007 maasalamat klo 01-03 – Ajoreitti mustalla.

Tarina

Tulvahdus erittäin kosteaa keskileveysasteiden ilmamassaa avasi konvektiokauden maan eteläosassa toukokuun viimeisellä viikolla. Tähän aikaan vuodesta terveiset etelästä ovat usein varsin kuivia, mutta nyt numeeriset mallit ennakoivat poikkeuksellisen rutkasti kosteutta hyvin paksuun kerrokseen. Aluksi runsas pilvisyys torppasi kuurokehityksen hellesektorissa, mutta 29.5. lämpötilat lähtivät aamupäivällä lupaavaan nousuun. Iltapäivällä 28 asteeseen noussut lämpötila ja 20 astetta lähentelevä kastepiste antoivat yöluotausten perusteella muhkean CAPE-profiilin ja ilmiselvän ”kilojoulekelin”.

Mutta, iltapäivän auringonpaahteessa taivaalle ei noussut juuri mitään – vain muutama kumpiaisen rääpäle rimpuili itsensä näkösälle. Lintutornista chasetiimi pääsi illan jo hämärtyessä silmäilemään elosalamointia Viron rannikon tuntumassa. Tarkkailua hyydytti kuitenkin alle 15 asteen lämpötila ja navakka itäkoillinen puhuri. Sisämaassa väijyssä ollut alapilvi vyöryi vähän myöhemmin Porkkalaan latistamaan tunnelmaa ja niinpä tiimi päätti hetkeksi vetäytyä odottelemaan tilanteen parantumista. Vasta hieman ennen puolta yötä Viron taivaalle alkoi kohota nopeaan tahtiin uusia, entistä kiivaammin leiskuvia ukkoskuuroja. Välissä ollut kylmä Suomenlahti ei juuri huolettanut, koska tilanteen luonne oli tiedossa. Näytti siltä, että kylmän ilman kakun yllä olevan ”keipin” realisointi oli alkamassa.

Jäsen P:ltä tullut tekstiviesti palautti tiimin takaisin lintutorniin. Alapilvet olivat lähes tiessään ja elosalamat leiskuivat melkein koko Suomenlahden puoleisella taivaalla. Ensimmäiset vaimeat kumahdukset kantautuivat vähitellen Porkkalaan, ja läppäristä tehty päivitys osoitti, että kiivaimman leiskunnan suunnassa oli muodostunut lyhyt pohjoiseen etenevä kuuronauha. Kaiken lisäksi näytti, että nauhan luoteeseen kaartuva osa tekisi suoran osuman Porkkalaan.

Kaakkoinen taivas tummeni entisestään ja tiheään välkkyvien maasalamoiden punerrus väheni jatkuvasti kuuronauhan lähestymisestä kertoen. Vuorokauden hämärin aika oli käsillä ja pilvien rakenteita oli vaikea hahmottaa. Kameralla tehdyistä aikavalotuksista paljastui, että reilusti kuuronauhan etupuolelle oli kehittynyt pitkä ja näyttävä rullapilvi. Pilvimakkara saapui peräti parikymmentä kilometriä rankkasateen edessä eikä saanut pintasäähän aikaan mitään muutoksia. Päiväsaikaan pilvi olisi ollut varmasti todella näyttävä. Rullapilven kierittyä Porkkalan pohjoispuolelle salamointi alkoi olla jo 10 kilometrin haarukassa. Hämärässä tiimi ei kuitenkaan huomannut, että nauhan eteen oli nousemassa uusia pilvitorneja. Ensimmäinen varoitus tästä saatiin parin kilometrin päähän karauttaneesta maasalamasta, minkä seurauksena tiimi pudottautui lintutornin portaat alas ennätysajassa.

Sateelta ja salamoinnilta pakeneminen alkoi pitkin Porkkalanniemen syheröistä päätietä. Taustapeileissä välähteli kiihtyvään tahtiin pilvi- ja maasalamoinden näytös, jota olisi tehnyt mieli pysähtyä katsomaan. Vasta lähellä ”viisykköstä” karavaani onnistui luikahtamaan sateen alta pois. Katselutauko jäi kuitenkin hyvin pikaiseksi, koska euron kolikon kokoisia sadepisaroita alkoi putoilla kiihtyvän tahtiin. Salamat hypähtelivät pilven sisällä ja pilvestä maahan 5-10 sekunnin välein.

Pako sateen etureunassa jatkui, mutta oli tyssätä Suomen erinomaiseen tieverkkoon. Oli tehtävä loikkaus länteen pitkin ”viisykköstä” ja siitä kohti Siuntiota ja Lohjaa. Sateen etureunan jahti jatkui Siuntion pohjoispuolelle ja tämän jälkeen ennen Lohjaa tiimi onnistui leikkimään sateen kanssa useamman kierroksen kissa-hiirileikkiä. ”Pikkumörkö” pudotteli yhä salamoita useita kertoja minuutissa muutaman kilometrin etäisyydelle. Tahti oli kuitenkin hieman hiipumaan päin. Lohjalla kirkastuva aamu ja väsähtävä salamointi saivat lopulta tiimin kaartamaan paluumatkalle. Plakkarissa oli aikoihin paras toukokuinen salamashow alkaen parin tunnin kalevantulilla ja elosalamoilla ja sitten toista tuntia jatkunut maa- ja pilvisalamatykitys aivan tiimin kintereillä. Yhdistettynä tämä pari päivää aiempaan alkusoittoon, kaudelle voisi tuskin parempaa starttia toivoa. Seuraavalla kerralla tulee ehkä tarkemmin harkittua Porkkalan kärkeen patikointia – paikan ihanuus on valtavat näköalat, mutta kauheus levottomasti kiemurteleva kapea ja loputtoman pitkä asfalttitie.