August | 2007 | myrskyvaroitus.com chase-blogi

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
14.-15.8.2007 klo 21.30-4.15	Mäntsälä-Kärkölä-Heinola-Rutalahti- Toivakka-Lahti-Orimattila-Pukkila-Mäntsälä	6.75h / 460 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MUCAPE 500+ J/kg, 0-6 km shear 10…15 m/s. Helteisessä ilmamassassa kosteimman alatroposfäärin ilmamassan alueella osittain järjestäytynyttä konvektiota.		Vyörypilvi, runsaasti elosalamoita ja kalevantulia, lopuksi parasta yösalamointia sitten Naantalin keikan -03. Intensiteetti kahden tunnin ajan 20-60 salamaa minuutissa.

Säädata

15.8.2007 klo 00 GFS-mallin ennuste.

14.8.2007 klo 09 (pun), klo 18 (musta) – Jyväskylän luotaukset

14.8.2007 klo 21 – Maanpintahavainnot

14.-15.8.2007 klo 23-01 – Maasalamoiden sijainti

Tarina

Yksi viimeisimpien vuosikymmenten aneemisimmista ukkoskesien alkupuolista oli takana, kunnes elokuun puolivälissä etelästä luiskahti Suomeen annos varsin kosteaa ja ukkosherkkää ilmamassaa. Jäsen A-J oli lomansa ”lusinut” ja oli päiväaikaan kirjaimellisesti säässä kiinni. Työpäivän ratoksi jo aamupäivällä pieni, mutta sisukas MCS jyräsi Suomenlahdelta suoraan pääkaupunkiseudulle. Etelän ihmettä tervehti työpaikan kattotasanteella monipäinen joukko ilmatieteilijöitä. Salamointi oli vuorokaudenaikaan nähden varsin intensiivistä. Samainen kuuroröykkiö pesi uuvahtaneet kasvonsa Päijät-Hämeessä ja rynnisti Savoon nakellen jopa 5-senttisiä rakeita ja kaataen metsää.

Pitkähköksi venyneen työpäivän päätteeksi reissuun lähtemisen kynnys oli vähintään korkealla. Iltapalan jämät toisessa poskessa tehty tutkakuvien tsekkaus sai kuitenkin mielen muuttumaan. Pieni kuuronauhantynkä oli muodostumassa parin kymmenen kilometrin päässä jäsen A-J:n tukikohtaa. Pikapyrähdys Kärkölään palkitsi pienellä rullapilven yritelmällä ja kohtalaisen pirteällä salamoinnilla. Välkkeen painopiste alkoi kuitenkin siirtyä yhä pohjoisemmaksi. Muuan bongariporukka oli kuvaillut samaista otusta paremmista asemista ja houkutteli myös jäsen A-J:n jatkamaan pikapyrähdystään kohti Hollolaa ja Lahtea. Matkalla alkoi vaikuttaa, että salamointi pohjoisessa oli nopeasti kiihtymässä. Moottoritien rampin alussa piti kuitenkin vielä arpoa ja laskeskella pari minuuttia – ollaankohan tässä jo myöhässä. Moottoritien tarjoama mahdollisuus hyvään matkavauhtiin ja salamoinnin keskittyminen pieneen nippuun saivat kuitenkin kaasujalan oikenemaan.

Tuikut luoteishorisontissa kirkastuivat kerta toisensa jälkeen ja radio rasahteli todella lupaavaan tahtiin. Käännös Jyväskylän tielle nosti toiveita entisestään – kunnon apajille oli enää vajaan puolen tunnin matka. Päijänteen itärannalla kokoa kasvava MCS äityi hämmästyttävään menoon. Etuoikealla tuikahteli 1-2 sekunnin välein. Lopulta Hartolassa yhden hengen autokunta saapui kuvausetäisyydelle. Hämmästyttävää kyllä peltoaukio löytyi keskeltä suomalaista chasehelvettiä varsin kivuttomasti. Autonoven aukaisu lähes salpasi hengityksen. Läntiseltä taivaalta kuului lakkaamatonta kumua ja pilvisalamavoittoinen tuikahtelu piirsi toistuvasti verkkokalvoille peltomaiseman silhuetin. Kameran suljin raksahteli, ja videokamera ikuisti luontoäidin strobovaloshowta.

Kuvaussession jälkeen matka jatkui vielä edellistäkin parempiin asemiin. Hartolan ohituksen jälkeen jäsen A-J hämmästytti rahtarikansaa pystyttämällä kuvauspisteen nelostien penkalle. Maasalamat kynsivät Hartolan maaperä vain parin kilometrin päässä ja saivat lopulta aikaan kuvauskaluston hätäisen pakkaamisen autoon. Välähtely jatkui edelleen hämmentävän kiivaana.

Pikainen datapäivitys osoitti, että salamointikeskus kulki chasekaravaanin rinnalla aivan nelostien länsipuolella. Tiekartan vilkaisu nosti toiveita, että nyt olisi mahdollisuus päästä keskuksen etupuolelle. Nelostieltä poikkeaminen vei kuitenkin chasemobiilin suoraan sudensuuhun. Sade yltyi eikä edes käännös takaisin pohjoiseen tuntunut kuljettavan pois sateen alta. Maasalamat ”räjähtelivät” taustapeileissä useita kertoja noin kilometrin etäisyydellä, ja ajonopeus piti välillä laskea viiteen kymppiin. Leivonmäellä radio alkoi ensimmäistä kertaa oireilla, että salamailottelu olisi hyytymässä. Lisäksi säätutka kertoi, että salamointikeskus oli joutunut tasaisen sateen ympäröimäksi joka suunnalta. Niinpä chasekaravaani jäi ottamaan iskuja vastaan Leivonmäen ja Toivakan välimaastossa. Sade jatkui tasaisena ropinana ja salamointikeskuksen jälkeen alasinpilven pohjaa kyntivät kauniisti haaroittuvat alasinmönkijäiset (anvil crawler). Siitä oli pitkä aika, kun näitä ”otuksia” oli viimeksi nähnyt.

Lopullinen päätös paluumatkalle käännähtämisestä syntyi Toivakassa. MCS:n salamaintensiteetti oli yhä kohtalainen, joskin jo kalpeneva haamu reilun tunnin takaisesta. Paluumatkalla eri puolilla eteläistä ja kaakkoista horisonttia olleet pienet kuuroryppäät piristivät tuikahduksillaan. Kotimaisemissa vielä eteläisin rypäs intoutui salamoimaan harvakseltaan lähietäisyydellä.

Kotipihassa oli aika summata yön saldo. Pikapyrähdyksestä oli tullut pituudeltaan lähes 500 km ja kestoltaan 7 tuntia. Jokainen kilometri ja minuutti olivat silti vaivan arvoisia. Pian tuli myös mieleen vertailla tapahtunutta kesien 2001 ja 2003 välkkyviin öihin. Intensiteetin suhteen ei jääty varmasti jälkeen. Salamointi oli niin fokusoitunutta, että tahti saattoi olla jopa hieman takavuosien kuuluisia tapauksia kovempi. Kuvaamisen kannalta vanhat klassikot veivät silti voiton – sateen alta oli vaikea päästä pois, eikä kukaan bongari varmasti vapaaehtoisesti mene keskisuomalaiseen chasehorisonttiin hankkimaan itselleen putkinäköä. Yhtä kaikki, paras yökeikka neljään vuoteen ja selvää ainesta kiikkustuolimuisteloihin 🙂