August | 2008 | myrskyvaroitus.com chase-blogi

Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
1.8.2008 klo 11.00-19.30	Mäntsälä-Ruotsinpyhtää-Mäntsälä	7.5h / 267 km	A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
MLCAPE 1000 +J/kg, 0-6 km shear ~ 15 m/s, MIXR500 > 10 g/kg. Kylmän rintaman edellä osittain nauhamaiseksi järjestäytyvää konvektiota. Syöksyvirtaus- ja raeriski.		Auringonpimennys, lukuisia erittäin nopeasti nousevia pilvitorneja, muutama näyttävä vyörypilvi, mahdollinen seinäpilvi ja suuret rakeet

Säädata

1.8.2008 klo 18 GFS-mallin ennuste

1.8.2008 klo 03 ja 15 Jokioisen luotaukset

Tarina

Tässä harrastuksessa jokaisen hiljaisen ukkoskauden jälkeen ajattelee, ettei tämän hissumpaa kesää voi aivan heti vastaan tulla. Yleensä tämä luulo on osoittautunut virheelliseksi odottamattoman pian. Heinä-elokuun vaihteessa 2008 chasekilometrejä oli kertynyt ennätyksellisen vähän – vain reilut 30, vaikka oikea jalka oli ollut kesäkuusta lähtien polkimella. Osasyynä tähän on varmaan se, että ”vanhaa” eivät hehtojoulet enää liikuta – isot pojat kun leikkivät vain kilojoulejen kanssa.

Alkukesän kuivien korkeapaineiden ja sitä seuranneiden lounaisten laimeasti sähköisten mössösateiden jälkeen heinäkuun loppupuoli tarjosi jälleen lännestä maamme päälle kaatuvan kuivahkon korkeapaineen. Sadekausi ja keskikesän aurinko kerryttivät kuitenkin vähitellen rajakerrokseen mukavasti kosteutta, joka aiheutti troposfääriin syvää kuplintaa useina päivinä Suomen länsipuolella.

Jo päiviä ennen elokuun ensimmäistä numeeriset mallit alkoivat oireilla tuttuun tapaan korkeapaineen itäreunan murenemista ja raikasta jäämerellistä tuulahdusta pohjoisesta. Tällä kertaa helleilmamassa ei näyttänyt kuitenkaan poistuvan sähköistymättä Suomesta, vaan edessä oli kolmipäiväinen pohjoisesta etelään etenevä ukkosmarssi. Heinäkuun viimeinen Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa antoi etelän asukeille esimakua ja odotuksia elokuun ensimmäisestä. Terävän kylmän rintaman eteen oli aluksi kiilautunut Suomen länsipuolella kostunutta ilmaa, jossa oli mukana Skandien kohtalaiset keskitroposfäärin lämpötilavähetteet. Pisteenä iin päälle rintaman eteen maan eteläosaan tulvahti lisää kosteutta Ruotsista, mikä lopulta nosti elokuun ensimmäisen kilojoulesarjaan.

Mallien järkähtämätön näkemys tilanteen aikataulusta oli hämmentävä ja pakotti ajattelemaan, että nyt olisi sauma suunnitella jahti suurella huolella. Torstai-iltana laadittu ennuste ja perjantaiaamun tilannepäivitys vakuuttivat, että nyt tarjottimella olisi jotain Suomen oloihin varsin komeaa nähtävää. Sää- ja tiekarttashakin tuloksena ensimmäiseksi tukikohdaksi valikoitui Porvoon ja Liljendalin välimaasto. Aamupäivä kuluikin seesteisesti parkissa alapilviverhon aukenemista ja auringonpimennystä ihmetellessä. Pikkuhiljaa repaleiset sumupilvet muovautuivat kumpiaisiksi ja siitä edelleen ukkosen tuloa henkiviksi hattivattiluokan kumpupilviksi. Jokkiksen ylimääräinen luotaus paljasti, että läsnä oli kohtalainen ”käppi”, joka antaisi periksi vasta noin 25 asteen lämpötiloissa. Päivän ensimmäinen oikea cb pomppasi vihdoin ylös Lahden länsipuolella ja alkoi purkaa varausta Päijät-Hämeen maastoon kohtalaisella voimalla. Tämä yksinäinen torni näkyi mainiosti myös tukikohdan peltoaukealla.

Reilun paussin aikana taivas kuitenkin täyttyi melko uhkaavasti alapilvistä ja säätutka näytti säälimättä lähiympäristöön ukkospilvikehityksen ”paukkumaissistarttia”. Syntyneet ytimet olivat kuitenkin kauden 2008 asteikolla kohtalaisen lupaavia. Lyhyen päänraavinnan tuloksena seuraavaksi kohteeksi valikoitui eräs Liljendalin peltoaukio tarkoituksena puikata kehittyvien solujen väliin jääneeseen aukkoon. Veto oli onnistunut, sillä tovi myöhemmin joka suuntaan aukeava peltoalue tarjosi nähtävää kaikkiin ilmansuuntiin. Lännessä näkyi kovien tornien takaa kultaisena hohtavia pilvisäteitä ja etelässä rannikon tuntumaan rajusti nousevia kukkakaaliröykkiöitä. Pohjoisen taivas oli synkin ja enteili lähialueen voimakkaimman ukkossolun lähestymistä Myrskylän suunnalta. Vähitellen pohjoisesta alkoi hahmottua laatikkomainen alenema ukkospilven pohjassa (näytti aivan seinäpilveltä). Samalla horisontista hiipi esiin orastavan vyörypilven haamu. Tumma seinämä vyöryi yhä lähemmäksi ja vähitellen peltoaukealla viuhui Suomen oloihin varsin raju sisäänvirtaus. Kielekepilven torahampaiden vyöryessä lähes zeniittiin ja lopulta kylmän ulosvirtaushenkäyksen pyyhkäistessä peltoaukion yli tukikohdan vaihto oli väistämätöntä.

Kissa-hiirileikki vyörypilven ja rankkasateen kanssa päätyi Pernajaan, jossa kielekepilvi työntyi lopullisesti irti emopilvestään. Tämän jälkeen seurasi lyhyt tuumaustauko, koska Pernajan itäpuolen voimakas salamointi oli tavoittamattomissa ja toisaalta sisämaassa oli havaittavissa orastavaa uusien konvektiosolujen kehitystä. Suunta kääntyikin Pyhtään pohjoispuolelle, jossa oli tutkakuvien mukaan tapahtumassa kahden ulosvirtauksen törmäys Vastilan tienoilla. Lopputuloksena oli melko vaisu ukkospilvirypäs, jolle raivasi tietä yllättävän kuvauksellinen kielekepilvi.

Reissun toisen kielekepilven jälkeen huomio siirtyi takaisin Uudellemaalle, jonne oli nousemassa useita voimakkaita ukkoskuuroja. Lyhyen strategiatuokion jälkeen alkoi nopea siirtyminen tuoreiden kukkakaalimuodostelmien kupeeseen Porvoon tienoille. Porvoon motarilla horisontti muuttui todella synkäksi ja tutkakuvat vilisivät laajoja violetteja laikkuja kertoen hälyttävän suurista rakeiden todennäköisyyksistä. Emäsalon liittymän kohdalla ohuen hopeisen muovikuoren alla asuvat voimat puuttuivat peliin ja jumittivat läppärin täysin. Tätä seurasi noin vartin elvytysoperaatio, jonka aikana tuli tieto, että Askolassa oli tullut taivaan täydeltä ”isoa jäätä”.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana taivaan ilmiöiden tekeleet ovat vetäneet miehen kolmesti hiljaiseksi. Ensimmäinen kerta oli Unto-rajuilman puunkaadot 2002 ja toinen Kontiolahden trombin tukkimetsään tekemä 300-400 metriä leveä ”ränni” 2004. Nyt kolmannella kerralla paksu 1-4 senttimetrin kokoisista rakeista muodostunut pari sataa metriä leveä usvaa ja hyytävää kylmyyttä hohkaava jääpatja veti sanattomaksi.”Ison jään” alle joutuminen oli nyt lähempänä kuin koskaan. Entä jos läppäri ei olisi tiltannutkaan ja matka olisi jatkunut suoraan jääsateen alle Emäsaloon tai Askolaan? Tai entä jos nämä pilvijättiläiset olisivat syntyneet pari kymmentä kilometriä lännempänä kylväen lopulta kaiken jäänsä maamme suurimpaan väestökeskittymään?