Ajankohta	Reitti	Kesto	Osallistujat
La 17.7.2004 klo 13:20-18:35	Helsinki-Järvenpää-Orimattila-Anjalankoski-Kotka-Helsinki	5 h 15 min / 370 km	Ari Laakso, A-J Punkka
Ennuste kohdealueelle		Merkittävimmät havainnot
CAPE_max 200-700, LI 0-3, 0-6 km shear alle 10 m/s. Puhtaasti ilmamassatyyppisiä, lyhytikäisiä ja vaikeasti jahdattavia ukkoskuuroja.		Rakeet (5-10 mm), intensiivisen soluryppään ”puhkaisu” ja siinä yhteydessä rankkasade, näyttävä vyörypilvi sekä useita mielenkiintoisia alapilvimuodostelmia.

 

Säädata

17.7.2004 klo 15:00 – CAPE-ennuste

17.7.2004 klo 15:00 – Lifted Index -ennuste

17.7.2004 klo 03:00 – Jokioisten luotaus

17.7.2004 klo 15:45 – NOAA-satelliittikuvaa

17.7.2004 klo 16:30 – Maasalamat kohdealueella

Tarina

Alkukesän 2004 apeat säät ajoivat monet myrskybongarit heinäkuun puolivälissä epätoivoisiin tekoihin. Tähän sortui myös HLCL-tiimi ja päätti koittaa onneaan keskellä popcorn-konvektion koristamaa kesämaisemaa. Odotettavissa oli jo viime kesältä tuttua meininkiä – katsotaan missä pienet kuuronrääpäleet eivät ole vielä “saastuttaneet” ilmaa ja suunnataan sinne.

 

Jotta välttyisimme totaaliselta bustolalta, päätimme aloittaa reissun Järvenpäässä olleesta Ursan Cygnus-kesätapahtumasta. Pienellä bongarijoukolla aikamme pällisteltyämme vieri viereen nousevia alasimia päätimme kääntää Audin keulan Järvenpäästä koilliseen.

 

Tutkakuvissa pieniä konvektiosoluja oli jo pitkin Etelä-Suomea. Löysimme kuvista kaksi kuivahkoa aluetta, joista toinen oli Järvenpään luoteispuolella ja toinen koillispuolella. Valintamme osui koilliseen, koska odotimme aktiviteetin siirtyvän vähittäin itään.

 

Kohteemme oli aluksi Mäntsälä-Lahti-Kouvola-kolmio, jonne odottelimme idästä lähestyviä yksittäisiä konvektiosoluja sekä uusien ukkoskuurojen kehitystä itse alueella. Luoteinen taivas olikin motarilla ajeltaessa lupaavan synkkä ja kuvauksellisia kukkakaalimaisia torneja kohoili aivan lähelläkin.

 

Koukkasimme motarilta kohti Orimattilaa vierellämme uhkaavan tumma, joskin piirteetön ukkoskuuro. Salamoita tämä möhkäle ei juurikaan väläytellyt, mutta Orimattilan paikkeilla jäimme osittain sateen motittamaksi. Pari kilometriä taajaman jälkeen sade yltyi ja Nelirenkaan etupellille alkoi tulla osumia päämme päällä olevasta jääpalakoneesta. Isoimpien rakeiden koko oli noin 10 mm.

 

Kiihdytimme menoa ukkoskuuron etupuolelle kohti Artjärveä, siis pois sateen alta. Ennen Artjärveä teimme lyhyen stopin pellon laitaan, josta pääsimme ihailemaan lähestyvän kuuron sadejuovia sekä sateen edellä olevia alapilvimuodostelmia. Salamointi oli melko flegmaattista – isku minuutin-parin välein.

 

Artjärven jäätyä taakse ja tarkkailemamme solun sataessa jalat altaan alkoivat tutkakuvat näyttää huolestuttavalta. Surkeita kuuronalkuja oli koko lähitienoo täynnä. Päätimme edetä edelleen itään kohti kutostietä. Valinta osoittautui oikeaksi, sillä peltoaukeiden avautuessa itäisestä horisontista paljastui uusi voimakkaan näköinen pilvimuodostelma. Samalla myös pohjoinen taivas synkkeni.

 

Kurvasimme piennarparkkiin kutostien risteykseen päästyämme ja jäimme tarkkailemaan kiihtyvää salamointia sekä emopilveen imeytyviä stratuksen raatoja. Salamoita tippui soluista yhden-kahden laakin verran minuutissa ja pohjoisen töppyrän sadejuovat piiskasivat peltoaukiota noin kilometrin päässä.

 

Itätaivaalla puhkuva pilvivalli alkoi vaikuttaa houkuttavalta. Ongelma vain oli, että olimme sen takapuolella. Harmiksemme menopeli alkoi samalla kaivata tankkiinsa täytettä ja niinpä stoppasimme tankkaamaan Elimäellä. Tauon aikana ukkosherra keihästi maanpintaa kolmesti alle kahteen kilometriin.

 

Huoltsikan pihasta säntäsimme välittömästi suorittamaan tiimimme yleensä välttämää core punchia. Vettä alkoikin nopeasti tulla kuin saavista ja tie muuttui yhdeksi suureksi lammikoksi. Tutkakuvat kertoivat pohjoisen ja idän solujen lyöneen hynttyyt yhteen ja sen todella huomasi.

 

Päästyämme viimein rankimman sateen läpi Anjalankoskelle vaivamme palkittiin – taaksemme oli ilmestynyt todella hyökkäävän näköinen vyörypilvi. Se ulottui etelästä pohjoiseen koko horisontin halki etupuolellaan turbulenttia pilvenpohjaa sekä pohjoisessa pilvilauttoja neljässä eri kerroksessa. Mutta kuten yleensä, niin myös tällä kertaa suomalainen maisema teki tehtävänsä. Hukkasimme hätäpäissämme kallisarvoisia minuutteja hyvän horisontin haravointiin ja kun viimein löysimme hyvän pellonpientareen, oli vyörypilven paras puhti jo kadonnut. Pilvikiellekkeen eteläpää tosin kaartui yhä mielenkiintoisesti kohti puiden latvoja.

 

Salamointi vyörypilven alta oli alkukesän asteikolla jokseenkin maittavaa. Pilvestä päin puhaltava kylmänkalsea tuuli kertoi kuitenkin ukkoskuuromuodostelman katselevan jo hautapaikkaansa. Tästä kertoi myös vähitellen katoavat vyörypilven piirteet. Päätimme tästä huolimatta ajaa vielä palanmatkaa itään päin, josta saimme viimeisinä näytteinä muutaman pilvisalaman sekä kauniisti vellovaa pilvenpohjaa.

 

Alkuillan paluumatkan saimme aloittaa chasen ennakko-odotuksiin nähden varsin tyytyväisin mielin. Mieltä lämmitti erityisesti tieto, että vanha kunnon popcorn-kelin taktiikka toimi jälleen ja saimme haaviin lähes parasta, mitä koko eteläisessä Suomessa oli tuona päivänä tarjolla. Mutta kovasti kyllä kelpaisi jo tässä vaiheessa kesää kunnon yörytinätkin…

 

Valokuvat

17.7.2004 klo 14:39 – Orimattila

Vain tunti chasen alettua pääsimme/jouduimme jo kuvauspaikoille ensimmäisen solun alle, joka tumman pohjan näytettyään ryöpsäyttikin tuhdin sadekuuron, ja hetken sen jälkeen myös 10 mm rakeita.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 14:46 – Niinikoski

Artjärven kohdilla pääsimme ukkoskuuron etupuolelle, jossa ehdimme kuvailla tovin pilven muotoja ja sadejuovia ennen kuin matkaa täytyi taas jatkaa sateen alkaessa.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 14:56 – Artjärvi

A-J ikuistamassa sadeseinämää.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 14:59 – Artjärvi

Melko uhkaavan oloista pilvenreunaa, jonka laitamilla napsahti myös muutama maasalama.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 15:25 – Kimonkylä

Erikoisen näköisen ulokkeen alla räiskähti useampikin terävä maasalama. Tässä vaiheessa tutka- ja salamadataa selattuamme päätimme tavoistamme poiketen tehdä core punchin edessä näkyvän pilven etupuolelle, mikä myöhemmin osoittautui oikeaksi päätökseksi.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 15:25 – Kimonkylä

Elimäkeä lähestyvä sadeseinä.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 16:05 – Anjala

Pitkän vyörypilven jo hiukan hiipuvaa pohjoispäätyä. Kuvan vasemmassa laidassa pilvenpohjasta alaspäin kurottuvan ulokkeen tarkoitusperät eivät meille selvinneet, mutta tuskin se maahan asti kuitenkaan ylettyi missään vaiheessa…

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 16:10 – Anjalankoski

Vyörypilvi menetti nopeasti muotoaan, mutta alareunan pilvenriekaleet olivat yhä mielenkiintoisia

17.7.2004 klo 16:10 – Anjalankoski

Vyörypilven eteläreuna roikkui ennen kuolemaansa huomattavan matalalla.

17.7.2004 klo 16:13 – Anjalankoski

Yhteensulautuneen solurintaman etureuna eteni hitaasti mutta varmasti ainakin kolmessa eri tasossa, joista alimmaisena pyörinyt vyörypilvi alkoi jo menettää parasta muotoaan.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 16:16 – Anjalankoski

Panoraamakuvaa lähestyvän solurintaman etureunasta.

Kuva: Ari Laakso

17.7.2004 klo 16:46 – Anjalankoski

Otimme vielä kertaalleen etumatkaa pilveen ja seurasimme sen lähestymistä. Vaikka pilven parhaimmat muodot olivatkin jo hävinneet, pilvenpohja pyörteili varsin voimakkaasti.

Kuva: Ari Laakso