Nyt kun lomasääraivon reseptin (ks. edeltävä blogimerkintä) mukainen keitos on valmistunut, on oiva tilaisuus vilkaista mediassa käytyä keskustelua. Yhteenvetona voi todeta, että perusteluita siirron puolesta ja vastaan on nostettu esiin tukuittain. Pääkirjoitusten, kolumnien ja yleisögallupien perusteella lomia pitäisi pukata eteenpäin. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin huolissani keskustelun ajankohdan (lue: kuluvan kesän sään) vaikutuksesta sekä ilmastotilastojen väärintulkinnasta. Kuten edellisessä blogimerkinnässä spekuloin, hyvin monen keskustelijan tietoinen tai tiedostamaton vahvin motiivi liittyy kuvan kesän säähän. Valitettavasti nykyisessä hektisessä keskustelukulttuurissa jankkaamalla ja toistamalla tuotetaan aiheeseen kuin aiheeseen liittyviä ”mukafaktoja”. Olen näkevinäni ainakin yhden mukafaktan ilmaan nakattujen argumenttien joukossa: ”elokuu on säiltään kesäkuuta parempi lomakuukausi.”
Kuten Ilmatieteen laitos tiedotti 12.8., koulujen kesälomat ovat ilmastollisesti ihanteellisessa kohdassa. Tiedote perustui edellisessä blogimerkinnässä viittaamaani tilastolliseen selvitykseen (Ruosteenoja ja Venäläinen 2004). Koska selvityksellä on ikää jo kymmenisen vuotta, kollegani Pauli Jokinen tarkisti yhdentoista viimeisimmän vuoden vaikutuksen lopputulokseen. Johtopäätös oli: "Vaikka aineisto on vuosilta 1961–2003, eivät viimeiset 11 vuotta muuta tilannetta käytännössä lainkaan. Yksittäiset kesät voivat tämän kesän tapaan poiketa parhaasta ajankohdasta, mutta pitkässä juoksussa koululaisten kesälomat ovat säätilastojen perusteella juuri oikeaan aikaan."
Yllä esitetty on lahjomaton nykyilmastollinen fakta ja kaikki muut väitteet ovat mukafaktoja. Alla oleva linkkilista käytyyn keskusteluun sisältää huolestuttavan määrän klimatologista mutua. Verkkomedioille, jotka ovat tehneet yleisögallupeja koulun kesäloman ajankohdasta, ehdotan tulevina vuosina vastagallupeja. Toistetaan sama kysely alkusyksystä, jota on edeltänyt lämmin kesäkuu ja sateisen viileä elokuu. Väitän, että prosentit keikahtavat jotakuinkin päinvastoin. Jäitä on nyt kaadettava hellehattu kukkuralleen – lomien myöhentämisen perusteet täytyy oikeasti ja aidosti kaivaa jostain muualta kuin ilmastotilastoista.
Näiden blogimerkintöjen jälkeen voisi epäillä, että vastustan koulun kesälomien siirtämistä. Lämpimien elokuun öiden ja yöukkosten ystävänä siirto 1-2 viikkoa eteenpäin ei kuulosta hassummalta, mutta samassa kaupassa tulisi vapaaehtoinen aurinkoisten ja lämpimien kesälomapäivien leikkaus. Kuinka moni meistä on oikeasti valmis ryöväämään koululaisten lomasta pois useita kauniita kesäpäiviä?
Mediassa käytyä keskustelua ja uutisointia
Ilmatieteen laitoksen tiedote: http://ilmatieteenlaitos.fi/ajankohtaista/93597607
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/803616/Kokoomuksen+Heinonen+Suomessa+pitaa+siirtaa+koululaisten+lomaaikaa (Kansanedustaja Heinonen: lomia voisi siirtää parilla viikolla eteenpäin. Yksi peruste Keski-Euroopan loma-ajat.)
http://www.lapinkansa.fi/lappi/koulussa-halua-siirtaa-lomia-myohemmaksi-lapin-kunnissa/
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/300873-kansanedustaja-vaatii-koulujen-kesalomien-myohentamista-pitaisiko-lomia-siirtaa (Kansanedustaja Pelkonen: myöhentämisen syitä Keski-Euroopan loma-ajat, kausityövoimaa saataville elokuuksi)
https://ls24.fi/artikkelit/koulujen-kesaloma-kaipaa-muutosta (Viittaus Pelkoseen. Ilmastosta mukafaktaa: ”Kesäkuu on lähes aina kylmä ja sateinen. Kunnon kesäsäitä saadaan odotella lähes heinäkuun alkuun saakka. Tämän päivän parhaat kesäsäät tuntuvat ajoittuvan heinäkuusta syyskuun alkuun.”)
http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/kolumnit/item/81536-koulujen-kesalomaa-siirrettava-parilla-viikolla (Kolumni: Ilmastosta: ”Ilmastonmuutos on pikkuhiljaa tehnyt ja tekemässä myös Suomen elokuusta kesäkuukautta. Sellaista kuin se on muualla Euroopassa.” Kolmas lukukausi käyttöön.)
http://www.hs.fi/paivanlehti/13072015/a1436670268431 (Kansalaisten mutu-kommentteja. ”Kesä alkaa Suomessa myöhemmin, joten voisimme aivan hyvin mukautua eurooppalaiseen rytmiin, jossa lomat painottuvat elokuulle.” Viittaus Jaana Pelkosen blogiin sekä 10 vuoden takaiseen selvitykseen: ”Kevätlukukauden myöhentäminen ei ratkaisisi lasten ja vanhempien kesälomien yhteensovittamisongelmia, sillä koulujen lomakausi olisi yhtä pitkä kuin nykyisin.”)
http://www.hs.fi/paivanlehti/13072015/a1436669897649?ref=hs-art-artikkeli (Ilmastotilastoista: ”Heinäkuu ja elokuu ovat parempia lomakuukausia kuin kesäkuu, jos katsotaan kuukausien keskimääräisiä lämpötiloja.”)
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1436238621540?ref=hs-art-artikkeli (Pääkirjoitus: ”Helsingissä lukiot aloittavat lukuvuoden keskellä kauneinta Suomen kesää.” Huvipuistojen kausi loppuun kuin seinään. Mustikat ja sienet jäävät metsiin. Mukafaktaa ilmastotilastoista: ”Kesäkuu ei ole nimensä mukaisesti kesäkuu, vaan kevätkuukausi. Elokuu on sydänkesää, vuoden parhainta aikaa, joka vain paranee syyskuun lähentyessä.” )
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/Kesalomat%20taloustieteilijat-39357 (”Siirtäminen ei auta, lomaa pitää lyhentää. Lukukaudet on mitoitettu vanhanaikaiseen maailmaan, jossa molemmat vanhemmat eivät käy töissä.” ”Jos täältä lähtee kesä- tai heinäkuussa matkalle, ei Euroopassa ole vielä ruuhkia. Se tekee matkailemisesta halvempaa.”)
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puheenaihe-pitaisiko-koulujen-kesalomia-siirtaa-heina-elokuuksi/698519/ (”Muutos koskisi lähes kahta miljoonaa oppilasta, koska loma-aikojen muutokset olisivat mahdollisia vain koko koulutusjärjestelmää koskevana, mikä olisi erittäin vaikea – jopa mahdoton tehtävä.”)
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1439262780463 (”Elämme jälkiteollisessa kulutusyhteiskunnassa. Useimmat lapsiperheet asuvat suurissa kasvukeskuksissa, isovanhemmat taas usein pitkän matkan päässä toisella puolella maata. Pitkä loma aiheuttaa monelle perheelle monimutkaisia järjestelyjä.” Epätarkkaa faktaa ilmastotilastoista: ” Meteorologien mukaan on olemassa viitteitä siitä, että kesän alkaminen on siirtymässä entistä myöhäisempään ajankohtaan.” ” Eivätkö kunnat, opettajien työnantajat, halua tietää veronmaksajiensa mielipiteitä?”)
http://www.hs.fi/kotimaa/a1438828660754
http://www.ilkka.fi/mielipide/p%C3%A4%C3%A4kirjoitus/kes%C3%A4lomien-my%C3%B6hent%C3%A4miselle-ei-ole-todellisia-esteit%C3%A4-vain-psykologisia-1.1886018 (Mielipide: myöhentämisen syitä sää, sorsastus, puinnit, kausityövoiman saatavuus elokuuksi, Keski-Euroopan loma-ajat)
http://www.hs.fi/mielipide/a1439603690412 (Mielipide: Ilmatieteen laitoksen tilastot eivät puolla loman siirtämistä.)
GALLUPIT
http://www.esaimaa.fi/Online/2015/08/05/%C3%84%C3%A4nest%C3%A4%3A%20Pit%C3%A4isik%C3%B6%20koulujen%20kes%C3%A4lomaa%20siirt%C3%A4%C3%A4/2015119390478/4 (Pitäisikö koulujen loma-aikaa siirtää? 81% vastasi kyllä)
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015081020154011_uu.shtml (Pitäisikö Suomen kesälomakautta siirtää lähemmäs syksyä? 85% vastasi kyllä.)
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/paivan-puheenaihe-pitaisiko-koulujen-alkaa-nykyista-myohemmin/2103595 (Pitäisikö koulujen alkaa nykyistä myöhemmin? 64% vastasi kyllä. Lisäksi mukafaktaa ilmastotilastoista: ”Heinosen mielestä koululaiset saisivatkin lomansiirrolla nauttia lämpimistä ilmoista ja vesistä nykyistä paremmin.”)
Kuluva kesä näyttäisi olevan sääoloiltaan jokseenkin ihanteellinen aikaansaamaan kiivaan keskustelun koulujen loma-ajoista. Debatin käynnistävä resepti näyttäisi olevan: juhannuksesta elokuun alkuun hyvin niukasti hellepäiviä, runsaasti sadepäiviä sekä lopulta kauniita kesäpäiviä elokuussa. Tuskin on sattumaa, että loma-aikakeskustelu käytiin laajassa mitassa edellisen kerran kesänä 2004, joka oli keitetty osin samaan liemeen kuin kuluva kesä.
Yksitoista vuotta sitten keskustelu oli jopa niin laajamittaista, että Ilmatieteen laitos päätti tehdä ilmastotilastoihin perustuvan selvityksen optimaalista koulujen kesälomien ajankohdasta (Ruosteenoja & Venäläinen 2004). Mittapuuna käytettiin kauniita kesäpäiviä (Tmax > 20C, sade < 1 mm ja aurinkoa yli 6 tuntia). Veikkaanpa, että oli monelle keskustelijalle pettymys, kun tilasto ei ollutkaan linjassa omien argumenttien kanssa. Lopputulos nimittäin oli, että koulujen lomat ovat jokseenkin eksaktisti parhaassa mahdollisessa paikassa. Tilasto kertoi myös lahjomattoman karusti, että lomien liu'uttaminen kahdella viikolla eteenpäin vähentäisi kauniiden kesäpäivien määrää paikasta riippuen 5-10%.
Yleensä lomien siirtoa puoltavat keskustelijat keräävät sään kaveriksi myös muita argumentteja: yhdenmukaisuus Keski-Euroopan kesälomien kanssa, turistikauden pidentyminen ja mm. keskieurooppalaisten turistien palvelujen takaaminen syyskesällä, sadonkorjuukauden täysimittainen hyödyntäminen jne. Vastustajaleiristä puolestaan huudetaan: valon määrän vähenee ja päivä lyhenee, koulun lukukausien pituuden ajautuvat epätasapainoon ja koululaisten jaksaminen vaarantuu.
Tämän vuoden keskustelua on jo käynnistelty mielipide- ja pääkirjoituspalstoilla heinäkuussa. VIimeisimmät ennusteet tulevien viikon-kahden lämmöstä ovat saaneet jo ravintola- ja matkailualan avaamaan sanaisen arkkunsa (esimerkiksi HS 6.8.2015). Voi hyvinkin olla, että keskustelu kiihtyy edelleen koulujen alettua, mikäli aurinkoa ja lämpöä riittää. Sekä vuoden 2004 että tämän kesän keskustelua seuranneena olen tullut siihen johtopäätökseen, että porinan taustalla on vähintään 80-prosenttisesti sää ja pettymys huonoon lomasäähän eli tietynlainen lomasääraivo. Tästä kertoo jo pelkästään keskustelujen ajaksi valikoituneet kesät. Miksi kukaan ei vaatinut lomien siirtämistä hellekesinä 2006 tai 2010, tai minä tahansa vuonna keskellä talvea?
Tapahtuneen perusteella vaikuttaa, että sää ja varsinkin kesäsää on suurelle osalle suomalaisista niin tärkeä, että sitä suorastaan hävettää myöntää (kärsivänsä lomasääraivosta). Tästä seuraa myös se, että jo yhden kesän sivuosuma lämpimissä kesäpäivissä oman loman viereen saa aikaan lomasääkateutta ja vaatimuksia koulun kesälomien siirtämisestä. Ilmiö lienee kapeakatseisuudessaan etäistä sukua sille, että yksittäisen keskimääräistä kylmemmän jakson aikana on vaivatonta ampua alas väitteitä ilmastonlämpenemisestä täysin välittämättä, mihin suuntaan koko maapallon keskilämpötila kehittyy.
Onneksi laajamerkityksisiä ja –vaikutuksisia päätöksiä ei kuitenkaan tehdä pirtinisännän näkövinkkelistä ja pitkäjänteisyydellä. Jos ja kun sää kerran on niin määräävä tekijä keskustelussa, päätös lomien ajankohdista tulisi tehdä objektiivisesti klimatologisin perustein. Kuten aiemmin tehdystä selvityksestä ilmenee, pientä liikkumavaraa eteenpäin on, mutta 2-4 viikon siirtymä vähentää armotta kauniiden lomapäivien määrää ja vieläpä kiihtyvään tahtiin kohti syyskuun alkua. Muistoissa elävät lämpimät elokuun loput eivät varmasti ole kuvitelmaa, mutta käsitys niiden todellisesta frekvenssistä saattaa olla muistojen kultaama.
(PS. Maahamme mahtuu epäilemättä erittäin suuri joukko ihmisiä, joiden mielestä kesän 2015 sää on ollut miellyttävin pitkiin aikoihin. On myös paljon niitä, jotka ottavat sään kuin sään vastaan täysin kiihkottomasti ja näkevät hyvin erilaisissa kesissä paljon hyviä puolia. Elinkeinoelämän esittämät kysymykset matkailun täysstopista elokuun puolivälissä pitäisi silti ottaa vakavasti nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Loppujen lopuksi päätös koulujen loma-ajoista on valinta- ja painotuskysymys. Tämän kirjoituksen tarkoitus onkin lähinnä muistuttaa ilmastollisista tosiasioista, jotta keskustelun käydessä kuumana tilastolliset raamit eivät pääsisi unohtumaan.)
Olen ollut aktiivisesti mukana Suomen säävaroitusten kehittämisessä useita vuosia ja matkan varrella on osunut eteen jos jonkinlaista varoituksiin liittyvää letkautusta. Koostin alle mehukkaimmat myytit ja niiden murtoon tarvittavat faktat.
Myytti 1: Varoituksista ei ole mitään hyötyä - sähköt katkeavat joka tapauksessa
Murto 1: Kukaan ei tietysti pysty kehittämään varoituksia, joiden avulla hongat saataisiin pysymään juurillaan. Säävaroittamisen yksi perusideoista on sen sijaan varautumisen tason kohottaminen sekä sitä kautta pyrkimys toipua haitallisesta tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi sähköyhtiöillä nopeasti tapahtuva vikakorjaus vähentää suoraan ja tuntuvasti sähkökatkoista asiakkaille maksettavia korvauksia (yhtiöiden saama hyöty) sekä asiakkaiden kokemaa haittaa (asiakkaiden saama hyöty).
Ilmatieteen laitos tiedottaa yhteiskunnan perustoiminnoista vastaavia viranomaisia ja elinkeinoelämää etukäteen vaarallisista säätilanteista. Tämän kohderyhmän näkemyksiä tiedottamisesta on kartoitettu systemaattisesti vuodesta 2007 alkaen. Asiakaskyselyistä on tullut ilmi, kuinka tehokkaalla tavalla tiedotteiden käyttäjät varautuvat lähestyviin myrskyihin ja rajuilmoihin. Maininnan arvoista on esimerkiksi se, että vuoden 2014 kyselyssä ainoastaan pari prosenttia vastaajista arvioi, ettei varoituksilla ja tiedotteilla ole minkäänlaista vaikutusta yhteiskunnan toipumiseen haitallisista säätilanteista. Etukäteistiedottamisen hyödyllisyys sai vastaajilta arvosanan 4,5 asteikolla 1-5. Tämä on iso naula ensimmäisen myytin arkkuun. Yksittäiset kansalaiset eivät sen sijaan näytä ymmärtävän, minkälaista hyötyä varoituksista tulee aivan huomaamatta "konepellin" alla. Veikkaisin, että yllätys olisi huiman kylmäävä, jos pari Tapania ja Einoa päästettäisiin valloilleen ilman etukäteisvarautumista.
Myytti 2: Varoituksilla holhotaan ihmisiä ja lisätään uusavuttomuutta
Murto 2: Pitäisin tätä väitettä äkkivääränä heittona. Tällä hetkellä varoitukset eivät itsessään sisällä minkäänlaisia toimenpidekehotuksia. Varoitusten yksi perustehtävä on lisätä suuren yleisön tietoisuutta lähestyvistä mahdollisesti haitallisista tai vaarallisista säätilanteista. Varsinaiset toimenpiteet jäävät kunkin omaan tilannekohtaiseen harkintaan.
Ääritilanteet ovat osoittaneet, etteivät mattimeikäläiset yleensä osaa toimia tolkullisella tavalla sään aiheuttamissa vaaratilanteissa. Suomessa pahin viime vuosien esimerkki tästä oli Sonisphereen 2010 osunut syöksyvirtaus. Suurin osa meistä ei ikinä joudu todistamaan myrskypuuskien voimalla puhaltavaa syöksyvirtausta eikä osaa edes kuvitella, mitä sen aikana tapahtuu tai miltä tilanne tuntuu. Niinpä Sonispheressäkin ihmisiä siirtyi massoittain suojaan huteriin kaljatelttoihin. Kaikkein absurdeinta tilanteessa oli, että porukka jurotti teltoissa, vaikka näki lyhyen matkan päässä tuulen retuuttavan ilmassa yhtä myyntikojuista. Tämäntapaisten esimerkkien valossa voisi jopa olla perusteltua liittää ääritilanteissa toimintaohjeita varoitusten kylkeen.
Myytti 3: Äärilämpötiloihin ja liukkaaseen jalankulkukeliin liittyvät varoitukset ovat turhaa pelottelua
Murto 3: Hellevaroitukset ovat heti käyttöönoton jälkeen aiheuttaneet rutkasti mielipahaa kansalaisten keskuudessa. On jopa hieman huvittavaa, kuinka henkilökohtaisesti osa ihmisistä on ottanut hellevaroitukset. Ilmatieteen laitokselta on muun muassa kysytty, miksi yritätte estää nauttimasta kesästä ja menemästä rannalle. Ensinnäkin, tämänkään varoituksen yhteydessä ei ole kehotettu ihmisiä rajoittamaan tekemisiään mitenkään. Sen sijaan varoituksessa mainitaan sana riskiryhmä. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan kertoa, että varoituksen kohderyhmään ei kuulu perusterve suomalainen. Vielä tähän päivään mennessä en ole kuullut riskiryhmiin kuuluvilta moitteen sanaa hellevaroituksista. Kyseessä on siis ennen hellejakson alkua riskiryhmille tapahtuva kädenojennus, minkä avulla suunnitteluaikaa helteeltä suojautumiseen jää päivä tai pari.
Mitä tulee jalankulkukeleihin, kehotan tutustumaan esimerkiksi lonkkamurtumien hoitokuluihin (TTL). Kuka ilmoittautuu vastustamaan ajatusta, että edes 100 lonkanmurskaustilannetta vältetään vuosittain? Ja myönnän - ihmisiä kaatuu ja lonkkia pirstoutuu joka tapauksessa, vaikka kuinka varoitettaisiin. Mutta eikö tässä taloustilanteessa muutama miljoona euroa ole ihan kelpo säästö?
Myytti 4: Varoituksia on liikaa eikä kukaan enää jaksa kiinnittää niihin huomiota
Murto 4: Täytyy heti alkuun rehellisesti myöntää, että tätä on vaikea murtaa. Kyseessä on aito huoli ja tärkeä tasapainottelukysymys. Kumpikaan ääripää, runsas ali- tai ylivaroittaminen, ei ole tavoiteltava tila. Jotta varoitusinformaatio olisi aiempaa paremmin jäsenneltävissä, monissa Euroopan on otettu käyttöön varoitusten vaaratasot. Tällä tavoin marginaalisesti vaaralliset tilanteet erottuvat selvästi erittäin vaarallisista tilanteista. Vaaratasojen avulla varoitusten käyttäjien on helpompi varautua tilanteisiin oikealla vakavuudella. Keltaisia varoituksia näkee usein, mutta oransseja ja punaisia melko harvoin - jälkimmäisten kohdalla onkin hyvä pysähtyä miettimään toviksi omaa varautumistaan. Vaaratasojen käyttö on tuore asia eikä vielä yleisesti omaksuttua suuren yleisön keskuudessa, joten ajan on hyvä antaa ensin kulua. Niin tai näin, kaikkien varoituksia antavien tahojen on syytä seurata varoitusten uskottavuutta sekä mahdollista inflatoitumista ja reagoida tarpeen mukaan.
Myytti 5: Varoitukset menevät lähes aina pieleen
Murto 5: Samaa sanotaan sääennusteista. Väite liittyy aivan olennaisesti nykyihmisten loppumattomaan tahtoon kontrolloida elämäänsä sekä arvaamattomuuden olemattomaan sietokykyyn. Sää on yksi saareke edellä mainitun aitauksen ulkopuolella ja on siksi omiaan ärsyttämään useimpia meistä toistuvasti. Fakta kuitenkin on, että sään ennustaminen ja siitä varoittaminen on nyt ja jatkossakin peliä todennäköisyyksien kanssa. Täyttä varmuutta ei ole eikä tule, piste.
Lähivuorokausien ennusteita ja varoituksia seuraamalla voi kuitenkin todeta, että osumatarkkuus on pitkällä aikavälillä melko hyvä. Äärevimpiin säätilanteisiin pätee erityinen haaste meteorologeille: niiden yhteydessä pitäisi uskaltaa ennustaa sellaista, joka tapahtuu harvoin tai ääritapauksessa ensimmäistä ja viimeistä kertaa työuran aikana. Viimeisen 10-15 vuoden aikana varoituksilla on kuitenkin onnistuttu napsimaan kiinni valtaosa merkittävästi Suomea kurittaneista myrskyistä tai rajuilmoista. Tilanteesta toiseen on kuitenkin huomattava, että varoitusalueilla on aina vyöhykkeitä, joiden asukkaat voivat kokea tilanteen ennakoitua voimakkaampana tai heikompana. Tätä tapahtuu etenkin kesäisin pienialaisten ja nopeasti kehittyvien ukkoskuurojen yhteydessä.
Myytti 6: Varoitukset ovat Ilmatieteen laitoksen keino pysyä väkisin julkisuudessa
Murto 6: Varoituksilla ei yksinkertaisesti ole varaa jekkuilla tai pelata millään tavalla. Tilanteesta toiseen meteorologit arvioivat parhaansa mukaan lähestyvään säähän liittyviä uhkia ja vaaratekijöitä. Tehdyn analyysin perusteella laaditaan varoitukset, joilla on tarkasti määritelty muoto ja sisältö. Näillä asioilla ei siis kikkailla tai yritetä ansaita julkisuuspisteitä.
Viime vuosina sääaiheet ovat nousseet mediassa erittäin suureen huomioon. Tämän taustalla on epäilemättä ns. klikkijournalismi. Mediataloissa on siis huomattu, että sääuutiset saavat viikosta toiseen runsaasti klikkauksia. Meteorologien näkökulmasta ei-toivottu seuraus on ollut otsikoiden virittely entistä klikattavampaan muotoon. Mega-, super- ja hyper-etuliitteet tavanomaisissa tilanteissa inflatoivat varoitusten tehoa ja sysäävät viestintuojan epäsuotuisaan valoon. Tulkinta voi helposti olla, että Ilmatieteen laitos haluaa keinolla millä hyvänsä pysyä esillä mediassa. Mikäli säälööpit ärsyttävät, kehotan surffaamaan sylttytehtaalle ja tarkkailemaan varoituksia virkamiesmäisen värittymättömästi suoraan Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta.
Myytti 7: Varoitusten laadintaan ei ole järkevää käyttää ihmisiä, vaan kone voisi tehdä sen helposti
Murto 7: Kone voisi ihan helposti hoitaa varoittamistakin, ainakin joihinkin sääilmiöihin liittyen. Täysin toinen kysymys on, olisiko tämä päätös eettisesti kestävä. Varoittamisessa on siirrytty ja siirrytään yhä enemmän kohti vaikutusten arviointia, mikä edellyttää entistä monimutkaisempaa tietojen yhdistelyä ja tulkintaa. Tämä työ on helppoa ihmiselle, mutta vaikeaa koneelle. Ihminen voi mukauttaa omaa toimintaansa ja datojen hyödyntämistä tilanteen mukaan, mihin kone ei helposti kykene. Lisäksi tosielämän tapauksista tiedetään, että ääritilanteissa numeeristen ennustemallien harhailut tulevat aika-ajoin kärjekkäästi esiin. Näissä tilanteissa olisi moraalitonta laittaa kone ratkomaan turvallisuuspähkinää, joka ei ole helposti puettavissa kaikessa monimutkaisuudessaan algoritmin muotoon. Tuorein tähän kategoriaan kuulunut tilanne sattui kevään 2015 Lyyli-myrskyn aikana, kun valtaosa ennustemalleista oli täysin kujalla.
Automatisaatio on tullut jo ajat sitten sääpalvelutuotannon arkeen ja ottaa tulevina vuosina yhä enemmän tilaa. Tämä muutos on alkanut ns. päivittäisestä yleissäästä, jossa ainakin tiettyjen ennusteparametrien suhteen on saavutettu jo melko hyvä laatutaso aiheuttamatta poskettomia sääturvallisuusriskejä.
Myytti 8: Jatkuvalla varoittamisella pyritään osoittamaan, että ilmastonmuutos on totta
Murto 8: Viittaan myyttiin 6. Säävaroituksien antamiseen on olemassa selvät kriteerit eikä tähän kriteeristöön kuulu mitään ilmastonmuutoslisätekijää. Mahdollisimman monen varoituksen kriteerit on pyritty asettamaan todettujen vaikutusten perusteella. Esimerkiksi sadevaroitusten vaaratasorajojen takana ovat kokemukset menneistä rankkasadetilanteista sekä tiedot hulevesimitoituksista kaupunkialueilla. Vaaratasojen rajat eivät ole kiveen hakattuja eli, jos yhden ja saman tapahtuman vaikuttavuus muuttuu, myös vaaratasojen tulee muuttua vastaavasti. Mielestäni tämä myytti on lähinnä yksi värittynyt ilmentymä ylikuumenneesta ilmastonmuutoskeskustelusta, jossa kaivetaan surutta esiin kaikki kortit salaliitto- ja manipulaatiokortti mukaan lukien.
Jo tässä vähän odottelinkin, koska alkaa kolean ja sateisen kesän taivastelu. Heinäkuuta kestettiin noin kolme viikkoa, kun ensimmäiset uutiset aiheesta julkaistiin. Moinen ihmettely on tietenkin vuodentakaiset säät muistaen ymmärrettävää, mutta silti kansalta ja medialta tuntuu hukkuneen ymmärrys siitä, minkälainen on keskimääräinen kesä maassamme. Siihen ei kuulu nihkeät 30 milliä sadetta ja hulppeat 35 hellepäivää - onneksi.
Alla oleva kuva julkaistiin päivitetyin tiedoin 24.7. Helsingin Sanomissa. Siitä näkyy, että heinäkuun keskimääräinen lämpötila Helsingin Kaisaniemessä on ollut 17,2 astetta. Tämän vuoden heinäkuun kolme ensimmäistä viikkoa tuottivat lukeman 17,7 astetta – siis puolikkaan keskimääräisen yläpuolella. Loppukuun ennuste vaikuttaa, että lukema tuskin tulee suuresti heilumaan kumpaankaan suuntaan. Heinäkuusta on siis tulossa ainakin Helsingissä lämpötiloiltaan lähes keskimääräinen. Sademäärässä oltiin tätä kirjoittaessa vielä kuivan puolella, mutta tilanne saattaa vielä kuun lopun myötä tasoittua kohti keskiarvoa (tai jopa sen yli).
Väärälle mielikuvalle on kuitenkin järkeenkäyvä selitys. Lämpötilan vuorokausivaihtelu on ollut keskimääräistä miedompaa, jolloin päivän ylimmissä ollaan jääty ehkä aavistuksen kylmälle puolelle, mutta yön alimmissa taas niukinnaukin lämpimälle puolelle. Tämä kuvio oli vallalla pitkään kesällä 2004, joka jäi mieliin runsaista sateista ja koleudesta. Silti kuukauden keskilämpötila asettui hyvin lähelle pitkän ajan keskiarvoa.
Meteorologeille viime viikkojen kaltainen sää tarkoittaa yleensä sylkykuppina toimimista. Sään pilaamille hääjuhlille, piknikeille ja talonrakennusurakoille pitää tietenkin löytää syyllinen eikä sen keksimiseen tarvitse käyttää mielikuvitusta. Myönnän, se on ymmärrettävää ja inhimillistä. Vaikka nahka alkaa olla jo aika paksu, silti sanansäilä viiltää syvästi, kun yksi epäonnistunut ennuste mustaa yhdeksän onnistunutta ennustetta. Eikä kukaan todellakaan jälkikäteen muista kuin sen yhden epäonnistumisen. On vain vastailtava kysymyksiin, onko sään ennustaminen tullut aiempaa vaikeammaksi, ja miksi saman päivän ennuste vaihtuu jatkuvasti. Jos meteorologit alkaisivat tehdä ennusteitaan tämä kuvio mielessään, sateiset viikot voitaisiin kuitata esimerkiksi näin: ”Alkavalla viikolla sääennusteet tulevat olemaan ärsyttävän huonolaatuisia ja aiheuttavat todennäköisesti lukuisia epäonnistuneita lomapäiviä, kesäjuhlia ja pohjatonta mielipahaa.” Tiedän. Itse olen ammattini valinnut ja sylkykupiksi alkanut. Onneksi motivaatio tähän työhön nousee kuitenkin aivan muualta kuin syvien viiltojen aiheuttamista adrenaliiniryöpyistä. Koettakaa kestää – kesä tulee ensi vuonnakin ;)
Tulevasta ilmastosta on viime aikoina maalailtu mitä hurjimpia uhkakuvia, ja aiheeseen törmää niin paikallisen sähköyhtiön asiakaslehdessä kuin ohikuulemalta kaupan kassajonossa. Asioiden räväkkä ja huomiota herättävä esilletuonti on usein tehokkain tapa iskeä viesti ihmisten tajuntaan. Ilmiselvästi tärkeä sanoma onkin mennyt tai parhaillaan menossa perille. Tämänkaltaisessa viestinnässä on silti omat riskinsä. Aluksi viesti lähtee pyörimään pienenä lumipallona, jota pienilukuinen tiedemiesryhmä työntää eteenpäin. Sen jälkeen palloa alkaa puskea esille kasvava joukko median edustajia. Lopulta pallo joutuu alamäkeen ja lähtee vyörymään omavaltaisesti siten, että suurin osa tutkijaparoista jää rinteeseen hämillään huitomaan karkulaisen perään. Muutamat tutkijat onnistuvat juoksemaan pallon vieressä ja lappavat sen kylkeen vielä lisää lunta, vaikka lumen jyrsiminen pois pallon pinnasta voisi olla järkevämpää.
Vähemmän kuvainnollisesti sanottuna ilmastonmuutoskeskustelu on saavuttanut nykyisellään sellaisen huuman, että jopa vakavasti otettavat tutkijat saattavat sokaistua antamaan ylilyöviä lausuntoja. Keskustelun punainen lanka tuntuu olevan, että lähes kaikki äärevä (ehkä tulipalopakkasia lukuun ottamatta) tulee lisääntymään. Osaan näistä lausunnoista on vahva lukuisten ilmastosimulaatioiden tuki, mutta osa väitteistä tuntuu ilmestyneen keskusteluihin keittiön oven kautta. Eräs näistä väitteistä on, että hurrikaanit tulevat yleistymään ja voimistumaan Atlantilla. Viimeisimpien tutkimustulosten mukaan (korjatkaa, jos muistan väärin ;) hurrikaanien kokonaismäärään ei odoteta merkittävää muutosta, ja niiden voimakkuuteen odotetaan vain vähäistä kasvua. Toinen väitteistä on, että Suomessa myrskyisyys lisääntyy. Todellisuudessa asia on ilmastosimulaatioissa varsin avoin – on simulaatioita, joissa näin käy, mutta myös simulaatioita, joissa mitään merkittävää muutosta ei ole nähtävissä. Suomen sijaan aiempaa tuulisemmista ilmoista on melko vahvoja merkkejä Saksassa, Tanskassa, Ranskassa ja Brittein saarilla.
Kolmas väitteistä on, että voimakkaat ukkoset ja niiden lieveilmiöt (raesateet, trombit ja syöksyvirtaukset) tulevat lisääntymään. Näille väitteille en ole kuitenkaan etsimisyrityksistä huolimatta löytänyt mitään tukea tehdyistä tutkimuksista. Tilannetta selittää myös se, että osa-alueeseen liittyviä tutkimuksia on toistaiseksi tehty hyvin vähän. Epäilisin, että väitteet ovat peräisin oletuksesta, että ukkosia esiintyy entistä lämpimämmässä ilmastossa aiempaa enemmän. Kuulostaa ehkä maalaisjärkiseltä, mutta näin sanova tutkija/meteorologi ei ole todellakaan ajatellut asiaa pintaa syvemmältä, vaan hänestä tulee ilmastohuuman sokaisema huomaamattaan.
Tarkasti ottaen ukkosten syntymisen reseptiin 2 metrin korkeudella mitattu lämpötila ei liity mitenkään. Ratkaisevat ainekset ovat alatroposfäärin kosteus, riittävä lämpötilavähete ja kehityksen käynnistävä ”potku”. On totta, että helleilmamassassa ukkoset ovat pakkasilmamassaa voimakkaampia, mutta edes +40 asteen lämpötila ei takaa mitään, ellei resepti keity tavalla tai toisella kasaan. Niinpä ukkosten tulevaisuuden esiintymiselle pitäisi etsiä tukea aivan muista parametreista kuin 2 metrin lämpötilasta. Kannattaa huomata, että raesateiden, trombien ja syöksyvirtausten reseptiin kuuluu edellä mainittujen lisäksi monia muita tekijöitä, joten niihin 2 metrin lämpötila toimii todennäköisesti vielä tavallisia ukkosia huonommin.
Alla olevasta kuvasta näkyy vuoden keskilämpötila kolmelta kotimaiselta mittausasemalta useiden vuosikymmenien ajalta. Siitä on helppo huomata lätkämailan lavan taitos ylöspäin 1980-luvulta alkaen. Samaa oiretta esiintyy, jos tutkitaan kesäisiä kojukastepisteitä tai erityisesti kasvukauden lämpösummaa (kiitokset Hannu ja Kari ;). Jos otetaan näiden rinnalle salamoinnin vuosittain vaihtelu (toinen kuva alla), lätkämailan lavasta ei ole enää mitään tietoa, vaan mailan varsi jatkaa samalla linjalla pomppien viime vuosiin asti. Siis vaikka lämpötilat ja kosteus maanpinnalla ovat olleet ylämäessä, salamoinnissa ei nähdä mitään muutosta. Mielestäni jo pelkästään tämän pitäisi toimia signaalina sille, että ajatustyötä kannattaisi tehdä ennen kuin holtittomasti yhdistää lämpötilan ja ukkoset tulevassa ilmastossa. Ilmastomuutos on kaikessa vakavuudessaan asia, josta tuskin voi olla liikaa keskustelua. Kunpa vielä kokit kauhan varressa tutkisivat ilmakehäkeitostaan tarkemmin eivätkä tekisi perusteettomia ja hätiköityjä päätelmiä pari kauhallista maistettuaan.