Elokuun toinen ja kolmas päivä koettiin salamashow, joka asettuu modernin, vuodesta 1998 alkavan, mittaushistorian kärkisijoille. Salamointia tilastoidaan perinteisesti niin sanottujen UTC-vuorokausien mukaan eli klo 03:sta seuraavan yön klo 03:een. Toinen päivä elokuuta salamoita paikannettiin peräti 27 112 kappaletta. Heti seuraavana päivänä salamamääräksi muodostui 22 641 paikannettua salamaa.

Kuinka harvinainen elokuun alun 2018 salamashow oli?

Jos näkökulmaa muutetaan siten, että tarkkaillaan liukuvasti 24 tunnin jaksoja, saadaan suurimmalle vuorokauden mittaiselle jaksolle salamamääräksi peräti 34 709. Kuten alla olevasta taulukosta nähdään, kyseessä on vuodesta 1998 alkavan tilastoinnin selvästi suurin lukema. Vanhemman paikannuskaluston ajoilta on tiedossa vuodelta 1988 päivä, jolloin Suomessa paikannettiin peräti 40 000 maasalamaa. Tätä voidaan pitää (ainakin epävirallisesti) Suomen ennätyksenä.

Suurimmat 24 tunnin salamamäärät alkaen vuodesta 1998 (lähde: FMI)

UTC-vuorokausissa tarkasteltuna tuore salamaspektaakkeli menee sijoille 2 ja 4. 

Elokuun alun 2018 salamointi voidaan luokitella ilmastollisesti vähintään harvinaiseksi. Lisäksi huomionarvoista on, että ensimmäistä kertaa havaittiin kaksi peräkkäistä yli 20 000 salaman päivää. Tämän tapahtuman tilastollista toistuvuutta on erityisen vaikeaa arvioida.

Tilastot osoittavat, että yli 10 000 salaman UTC-vuorokausia esiintyy keskimäärin joka toinen vuosi ja 20 000 salaman vuorokausia 3-4 kertaa vuosikymmenessä. Vuodesta 1998 alkaen on havaittu kaikkiaan kahdeksan yli 20 000 salaman päivää. 

Miksi salamamäärä oli niin suuri?

Suurien salamamäärien päivissä on joitain yhteneväisyyksiä:

* Runsasta alatroposfäärin kosteutta (vesihöyryn sekoitussuhde yli 11 g/kg) on erittäin laajalla alueella => takaa laajan elintilan ukkospilville.

* Konvektiivinen esto on vähintään kohtalainen => estää ukkospilvikehityksen käynnistymisen laajalla alueella samanaikaisesti. Yleensä samalla alueella esiintyy melko suuri keskitroposfäärin lämpötilavähete.

* Kostea ja lämmin ilmamassa on liikkeessä => varmistaa sen, että salamointia esiintyy myös myöhään illalla, yöllä ja aamulla kohokonvektion aiheuttamana. Kohokonvektio saattaa liittyä heikkoon matalapaineen osakeskukseen, joka aiheuttaa syvän kostean konvektion ainesosien liikkumisen.

* Ohjaavat virtaukset ovat heikot tai kohtalaiset => vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti otolliset olosuhteet poistuvat Suomen alueelta. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton vaatimus, kuten esimerkiksi 4.8.2010 ja 8.8.2010 korkeat sijoitukset tilastoissa kertovat.

Miksi kesän 2018 hellejakson aikana ei aiemmin esiintynyt todella rajuja ukkosia?

Syvän kostean konvektion ainesosiin kuuluvat alatroposfäärin kosteus, alemman keskitroposfäärin epävakaus sekä kehityksen käynnistävä tekijä. Heinäkuun 2018 aikana oli useita päiviä, jolloin kosteutta oli tarjolla likimain sama määrä kuin elokuun alussa. On myös syytä olettaa, että kehityksen käynnistävistä tekijöistä ei ollut pulaa heinäkuussa. "Ongelmakohdaksi" muodostui sen sijaan niukka epävakaisuuden määrä. Tämä yhdistettynä runsaaseen kosteuteen johti vähäiseen konvektiiviseen estoon, jolloin kuuropilvikehitys pääsi käynnistymään laajalla alueella samanaikaisesti. Näissä tilanteissa yhden kuuropilven nauttima energiamäärä jää vähäiseksi, mikä näkyy myös salamoinnin määrässä.

Miksi tällä kertaa ei koettu kesän 2010 kaltaisia tuulivahinkoja?

Merkittävin selittävä tekijä on ukkospilvien ympäristön heikot ilmavirtaukset. Rajut tuulivahingot tapahtuvat tilanteissa, joissa ukkospilviä ohjaavat virtaukset ovat voimakkaita (tyypillisesti 2-5 km korkeudella jopa 20-30 m/s). Heinäkuun lopussa ja elokuun alussa 2010 ilmavirtaukset olivat huomattavasti rajumpia kuin elokuun alussa 2018. Toinen selittävä tekijä on suuri alemman keskitroposfäärin epävakaus ja siihen liittyvä konvektiivinen esto. Kesällä 2010 esto oli niin voimakas, että vain rajuimmat nousevat ilmavirtaukset pääsivät siitä läpi. Ääriesimerkkinä voi käyttää Lahja-rajuilmaa 7.8.2010, jolloin koko maassa esiintyi vain yksi salamoiva alue. Muualla konvektiivinen esto oli liian voimakas pilvikehityksen käynnistymiselle. Elokuun 2018 alulle parempi verrokki on Elviira-rajuilma 27.6.2013, jolloin salamointi oli runsasta ja ukkospilviä ohjaavat virtaukset melko heikkoja. Näissä tilanteissa vaaraa ja vahinkoja aiheutuu yleisimmin runsaasta sateesta ja salamoinnista. Rakeet jäävät tyypillisesti alle 5 cm kokoisiksi ja tuulivahinkoja esiintyy vain hyvin paikallisesti.