Radioukkonen

Last Updated: Wednesday, 06 November 2013 22:31
Written by A-J Punkka

Radio on avannut minulle aivan uusia ulottuvuuksia ukkosen havainnoinnissa, ja olenkin käyttänyt radiota apuvälineenäni hyvin paljon. Radio on antanut usein arvokasta tietoa ukkosen etäisyydestä ja luonteesta, osoittanut sääennustukset oikeiksi tai vääriksi. Ukkosen havainnointi radiolla on yksinkertaista ja helppoa, se avaa varmasti uusia mahdollisuuksia ukkosten bongaamiseen.

 

Mihin ukkosen havainnointi radiolla perustuu?

 

Kuka tahansa joka omistaa kannettavan matkaradion, jonkun tasku- tai autoradion, voi havainnoida ukkosta helposti. Radion taajuusalue (Frekvenssialue) FM on kaikille tuttu. On olemassa kuitenkin alueita kuten SW, MW ja LW, joissain radioissa myös merkintä AM on tuttu. Kirjaimet tulevat seuraavista sanoista; FM (Frequency Modulation), SW (Short waves), MW (Medium Waves) ja LW (Long Waves). Ukkosen kannalta tärkeimmät alueet ovat juuri MW ja LW eli keskipitkät ja pitkät aallot.

 

Nimensä mukaisesti radioaallot ovat tietyntaajuista sähkömagneettista säteilyä ja aaltoliikettä. Kun kuuntelemme esimerkiksi radio Novaa alueelta FM, kuuntelemme itse asiassa radioaaltoja taajuudelta 104.2 Mhz. Hertsi (f) on taajuuden yksikkö joka voidaan ilmaista myös näin f = 1/T. Tämä kuvaa värähdyksien lukumäärää aikayksikössä. M on lyhenne sanasta “mega“ eli miljoona. Radio Novan lähetykset kuullaan siis 104200000 Hz:n taajuudella. Tällöin aaltoliike on hyvin tiheää “sykkyrää“. Mitä pienempi taajuus aallolla on, sitä pidempiaaltoista se on. MW ja LW ovat pidempiaaltoisia eli värähtelytaajuudeltaan pienempiä. Tavallinen radio ei voi ottaa vastaan kuin tiettyjä aallonpituusalueita. Keskipitkien aaltojen (MW) asteikko kulkee tavallisissa radioissa noin 1629 khz:stä 531khz:iin. Pitkien aaltojen (LW) asteikko kulkee normaalisti 288 kHz:stä 144 kHz:iin. Keskipitkien ja pitkien aaltojen yksikön etuyksikkönä on k (kilo=tuhat). 531 kHz on siis 531000 Hz.

 

Normaalistikin radiota kuunnellessamme saattaa lähetykseen tulla häiriöitä. Esimerkiksi vieressä oleva sähkölaite saattaa aiheuttaa napsauksia tai surinoita. Ukkosen tarkkailussa on havaittavissa sama ilmiö. Salamapurkaukset lähettävät ympärilleen sähkömagneettista säteilyä esimerkiksi valon aallonpituuksilla, mutta radiosignaalien aallonpituuksilla. Salaman lyödessä häiriösignaali tavoittaa valonnopeudella radiovastaanottimen ja se kuullaan eräänlaisena napsauksena tai lyhyenä räsähtävänä äänenä. Räsähdykset erottuvat selvästi tasaisesta suhinasta.

 

Voit kokeilla radiollasi häiriöäänien kuuntelua keinotekoisesti; Aseta radiosi keskipitkille aalloille (MW) ja etsi kanava josta ei kuulu mitään muuta kuin tasaista suhinaa. Nosta reilusti äänenvoimakkuutta. Kävele johonkin toiseen huoneeseen ja napsuttele valokatkaisijaa. Voit kuulla radiostasi häiriöäänen. Kun kuuntelet ukonilmalla radiota vastaavalla tavalla, opit erottamaan salamat helposti taustasuhinasta. Kun ukkosta on lähistöllä avaa radiosi ja laita aluevalitsin keskipitkille tai pitkille aalloille (MW/LW), radiostasi pitäisi kuulua "räsähdyksiä".

 

Räsähdysten tulkinta

 

Ukkosen etäisyyden hahmottaminen on aika hankalaa, mutta kokemus opettaa paljon. Nyrkkisääntönä voi pitää, että pitkiltä aalloilta kuuluu ukkoset hyvinkin kaukaa, kun taas keskipitkillä herkkyys on pienempi. Mitään absoluuttisia sääntöjä ei voida asettaa, koska radioliikenteessä tapahtuu muutoksia koko ajan, jotain mielenkiintoisia säännönkaltaisuuksia voi kuitenkin havaita; Usein Yöaikaan salamat kuuluvat radiossa paljon kauempaa kuin päivällä. Tälle löytyy tieteellinen selitys, Auringosta. Päivällä Auringon säteily törmää ilmakehään ja saa aikaa erilaisia atomien virittymisiä, jotka vaikuttavat radioaaltojen heijastumiseen ilmakehässä epäsuotuisasti. Yöllä Auringon säteilystä ei ole haittaa ja näin radioaallot pääsevät heijastumaan ilmakehän eri osista niin että ukkosten aiheuttamat häiriöt voivat kuulua jopa Keski-Euroopasta asti, mutta tämä ei ole kokemukseni mukaan kovin yleistä. Kesäöinä usein kuuluvat kiivaat räsätelyt kuuluvat Baltiasta tai Venäjältä.

 

Radiossa olevaa asteikkoa voi yrittää käyttää jonkinlaisena etäisyyden mittarina. Perussääntö on että mitä kovempaa räsähdykset kuuluvat, sitä lähempänä salamat lyövät. Äänenvoimakkuuden säädin on hyvä apuväline; yksinkertaisesti mitä hiljemmalle radion laitat ja mitä kovempaa räsähdykset silti kuuluvat, sitä lähempänä ukkonen on. Toinen tapa arvioida etäisyttä on käyttää aallonpituutta mitarina; Mitä lyhyemmillä aalloilla räsähdykset kuuluvat, sen lähempänä ukkonen on. Kokemuksesta oppii, miltä kuulostaa aivan lähellä olevan ukkosen aiheuttamat häiriöt esimerkiksi 1629:llä radion ollessa hiljaisella. Kannattaa yhdistää radion käyttö internetistä saataviin tietoihin; Satelliittikuvat ja sadetutkakuvat kertovat ukkosen sijainnin ja liikesuunnan nopeasti. Tarjolla on myös lukuisia salamatutkia Suomesta sekä myös koko Euroopasta.

 

Räsähdyksistä voi oppia tunnistamaan pääpiirteittäin minkälaisesta ukkosesta on kyse. Esimerkiksi kaakkoisen virtauksen kovat ukkoset ja tavalliset iltapäiväkuurot erottuvat toisistaan hyvin selvästi. Kuuroissa räsähdykset ovat usein lyhyempiä harvakseltaan kuuluvia “tsup“ –ääniä kun taas laajempien ukkosalueiden räsäshdykset kuuluvat tiheämpään ja räsähdykset ovat pitempikestoisia, monimuotoisempia ja päällekkäisiä. Kaakkoisen lämpimän ja kostean ilmamassan ukkosmyrskyt tunnistaa raivoisasta ja impulsiivisesta räsähtelystä joka voi olla lähes jatkuvaa kuten aiemmassa esimerkissä. Pitkät vaeltelevat pilvisalamat aiheuttavat radioon pitkiä suhisevia räsähdyksiä. Kesällä tällaisia kuulee melko usein, vaikka lämmin ilmamassa ei olisi aivan Suomeen yltänytkään. Baltia ja Venäjä ovat usein tällaisten ukkosmyrskyjen syntyalustana kesäisin ja se kuuluu varsinkin yöaikaan radioaaloilta!

 

Kesän 2000 Pohjois-Karjalan / Keski-Suomen ukkosmyrsky oli mielenkiintoinen kokemus vaikka myrsky ei osunutkaan. Seurasin radion avulla ukkosmyrskyn eri vaiheita. Räsähtely voimistui asteittain ukkosalueen lähestyessä Suomen rajaa ja huipentui keskiyön jälkeiseen voimakkaaseen yhtäjaksoiseen räsähtelyyn myrskyn riehuessa Pohjois-Karjalassa.

 

Käytäntöä

 

Radio kuuluu Chase-varustukseen! Ukkosalueen muodostumisen voi helposti havaita radiolla ja näin saadaan arvokasta reaaliaikaista tietoa, jota muut tietolähteet eivät välttämättä pysty antamaan. Radion avulla voidaan myös selvittää missä vaiheessa lähellä oleva tuore ukkospilvi sähköistyy; Ensimmäinenkin lähistöllä iskevä salama (jota ei välttämättä nää) erottuu selvästi radiossa muista kauemmista salamoista. Yksittäisistä lähellä olevista ukkosista voi radion avulla laskea salamatiheyden ja käyttää tietoa apuna esimerkiksi salamoiden valokuvauksessa.

 

Kun radiosta saatava hyöty yhdistetään internetistä saataviin satelliittikuviin, sadetutkakuviin luotauksiin yms, saadaan selville ukkosten tarkka sijainti ja voidaan yrittää määrittää niiden liikesuuntaa ja kehitystä.

 

© Paavo Korpela