Tuoreimmat

Saturday, 27 June 2015 00:00

Varoitusmyytit murtuvat

Written by
Rate this item
(3 votes)

Olen ollut aktiivisesti mukana Suomen säävaroitusten kehittämisessä useita vuosia ja matkan varrella on osunut eteen jos jonkinlaista varoituksiin liittyvää letkautusta. Koostin alle mehukkaimmat myytit ja niiden murtoon tarvittavat faktat.


Myytti 1: Varoituksista ei ole mitään hyötyä - sähköt katkeavat joka tapauksessa

Murto 1: Kukaan ei tietysti pysty kehittämään varoituksia, joiden avulla hongat saataisiin pysymään juurillaan. Säävaroittamisen yksi perusideoista on sen sijaan varautumisen tason kohottaminen sekä sitä kautta pyrkimys toipua haitallisesta tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi sähköyhtiöillä nopeasti tapahtuva vikakorjaus vähentää suoraan ja tuntuvasti sähkökatkoista asiakkaille maksettavia korvauksia (yhtiöiden saama hyöty) sekä asiakkaiden kokemaa haittaa (asiakkaiden saama hyöty).

Ilmatieteen laitos tiedottaa yhteiskunnan perustoiminnoista vastaavia viranomaisia ja elinkeinoelämää etukäteen vaarallisista säätilanteista. Tämän kohderyhmän näkemyksiä tiedottamisesta on kartoitettu systemaattisesti vuodesta 2007 alkaen. Asiakaskyselyistä on tullut ilmi, kuinka tehokkaalla tavalla tiedotteiden käyttäjät varautuvat lähestyviin myrskyihin ja rajuilmoihin. Maininnan arvoista on esimerkiksi se, että vuoden 2014 kyselyssä ainoastaan pari prosenttia vastaajista arvioi, ettei varoituksilla ja tiedotteilla ole minkäänlaista vaikutusta yhteiskunnan toipumiseen haitallisista säätilanteista. Etukäteistiedottamisen hyödyllisyys sai vastaajilta arvosanan 4,5 asteikolla 1-5. Tämä on iso naula ensimmäisen myytin arkkuun. Yksittäiset kansalaiset eivät sen sijaan näytä ymmärtävän, minkälaista hyötyä varoituksista tulee aivan huomaamatta "konepellin" alla. Veikkaisin, että yllätys olisi huiman kylmäävä, jos pari Tapania ja Einoa päästettäisiin valloilleen ilman etukäteisvarautumista.


Myytti 2: Varoituksilla holhotaan ihmisiä ja lisätään uusavuttomuutta

Murto 2: Pitäisin tätä väitettä äkkivääränä heittona. Tällä hetkellä varoitukset eivät itsessään sisällä minkäänlaisia toimenpidekehotuksia. Varoitusten yksi perustehtävä on lisätä suuren yleisön tietoisuutta lähestyvistä mahdollisesti haitallisista tai vaarallisista säätilanteista. Varsinaiset toimenpiteet jäävät kunkin omaan tilannekohtaiseen harkintaan.

Ääritilanteet ovat osoittaneet, etteivät mattimeikäläiset yleensä osaa toimia tolkullisella tavalla sään aiheuttamissa vaaratilanteissa. Suomessa pahin viime vuosien esimerkki tästä oli Sonisphereen 2010 osunut syöksyvirtaus. Suurin osa meistä ei ikinä joudu todistamaan myrskypuuskien voimalla puhaltavaa syöksyvirtausta eikä osaa edes kuvitella, mitä sen aikana tapahtuu tai miltä tilanne tuntuu. Niinpä Sonispheressäkin ihmisiä siirtyi massoittain suojaan huteriin kaljatelttoihin. Kaikkein absurdeinta tilanteessa oli, että porukka jurotti teltoissa, vaikka näki lyhyen matkan päässä tuulen retuuttavan ilmassa yhtä myyntikojuista. Tämäntapaisten esimerkkien valossa voisi jopa olla perusteltua liittää ääritilanteissa toimintaohjeita varoitusten kylkeen.


Myytti 3: Äärilämpötiloihin ja liukkaaseen jalankulkukeliin liittyvät varoitukset ovat turhaa pelottelua

Murto 3: Hellevaroitukset ovat heti käyttöönoton jälkeen aiheuttaneet rutkasti mielipahaa kansalaisten keskuudessa. On jopa hieman huvittavaa, kuinka henkilökohtaisesti osa ihmisistä on ottanut hellevaroitukset. Ilmatieteen laitokselta on muun muassa kysytty, miksi yritätte estää nauttimasta kesästä ja menemästä rannalle. Ensinnäkin, tämänkään varoituksen yhteydessä ei ole kehotettu ihmisiä rajoittamaan tekemisiään mitenkään. Sen sijaan varoituksessa mainitaan sana riskiryhmä. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan kertoa, että varoituksen kohderyhmään ei kuulu perusterve suomalainen. Vielä tähän päivään mennessä en ole kuullut riskiryhmiin kuuluvilta moitteen sanaa hellevaroituksista. Kyseessä on siis ennen hellejakson alkua riskiryhmille tapahtuva kädenojennus, minkä avulla suunnitteluaikaa helteeltä suojautumiseen jää päivä tai pari.

Mitä tulee jalankulkukeleihin, kehotan tutustumaan esimerkiksi lonkkamurtumien hoitokuluihin (TTL). Kuka ilmoittautuu vastustamaan ajatusta, että edes 100 lonkanmurskaustilannetta vältetään vuosittain? Ja myönnän - ihmisiä kaatuu ja lonkkia pirstoutuu joka tapauksessa, vaikka kuinka varoitettaisiin. Mutta eikö tässä taloustilanteessa muutama miljoona euroa ole ihan kelpo säästö?


Myytti 4: Varoituksia on liikaa eikä kukaan enää jaksa kiinnittää niihin huomiota

Murto 4: Täytyy heti alkuun rehellisesti myöntää, että tätä on vaikea murtaa. Kyseessä on aito huoli ja tärkeä tasapainottelukysymys. Kumpikaan ääripää, runsas ali- tai ylivaroittaminen, ei ole tavoiteltava tila. Jotta varoitusinformaatio olisi aiempaa paremmin jäsenneltävissä, monissa Euroopan on otettu käyttöön varoitusten vaaratasot. Tällä tavoin marginaalisesti vaaralliset tilanteet erottuvat selvästi erittäin vaarallisista tilanteista. Vaaratasojen avulla varoitusten käyttäjien on helpompi varautua tilanteisiin oikealla vakavuudella. Keltaisia varoituksia näkee usein, mutta oransseja ja punaisia melko harvoin - jälkimmäisten kohdalla onkin hyvä pysähtyä miettimään toviksi omaa varautumistaan. Vaaratasojen käyttö on tuore asia eikä vielä yleisesti omaksuttua suuren yleisön keskuudessa, joten ajan on hyvä antaa ensin kulua. Niin tai näin, kaikkien varoituksia antavien tahojen on syytä seurata varoitusten uskottavuutta sekä mahdollista inflatoitumista ja reagoida tarpeen mukaan.


Myytti 5: Varoitukset menevät lähes aina pieleen

Murto 5: Samaa sanotaan sääennusteista. Väite liittyy aivan olennaisesti nykyihmisten loppumattomaan tahtoon kontrolloida elämäänsä sekä arvaamattomuuden olemattomaan sietokykyyn. Sää on yksi saareke edellä mainitun aitauksen ulkopuolella ja on siksi omiaan ärsyttämään useimpia meistä toistuvasti. Fakta kuitenkin on, että sään ennustaminen ja siitä varoittaminen on nyt ja jatkossakin peliä todennäköisyyksien kanssa. Täyttä varmuutta ei ole eikä tule, piste.

Lähivuorokausien ennusteita ja varoituksia seuraamalla voi kuitenkin todeta, että osumatarkkuus on pitkällä aikavälillä melko hyvä. Äärevimpiin säätilanteisiin pätee erityinen haaste meteorologeille: niiden yhteydessä pitäisi uskaltaa ennustaa sellaista, joka tapahtuu harvoin tai ääritapauksessa ensimmäistä ja viimeistä kertaa työuran aikana. Viimeisen 10-15 vuoden aikana varoituksilla on kuitenkin onnistuttu napsimaan kiinni valtaosa merkittävästi Suomea kurittaneista myrskyistä tai rajuilmoista. Tilanteesta toiseen on kuitenkin huomattava, että varoitusalueilla on aina vyöhykkeitä, joiden asukkaat voivat kokea tilanteen ennakoitua voimakkaampana tai heikompana. Tätä tapahtuu etenkin kesäisin pienialaisten ja nopeasti kehittyvien ukkoskuurojen yhteydessä.


Myytti 6: Varoitukset ovat Ilmatieteen laitoksen keino pysyä väkisin julkisuudessa

Murto 6: Varoituksilla ei yksinkertaisesti ole varaa jekkuilla tai pelata millään tavalla. Tilanteesta toiseen meteorologit arvioivat parhaansa mukaan lähestyvään säähän liittyviä uhkia ja vaaratekijöitä. Tehdyn analyysin perusteella laaditaan varoitukset, joilla on tarkasti määritelty muoto ja sisältö. Näillä asioilla ei siis kikkailla tai yritetä ansaita julkisuuspisteitä.

Viime vuosina sääaiheet ovat nousseet mediassa erittäin suureen huomioon. Tämän taustalla on epäilemättä ns. klikkijournalismi. Mediataloissa on siis huomattu, että sääuutiset saavat viikosta toiseen runsaasti klikkauksia. Meteorologien näkökulmasta ei-toivottu seuraus on ollut otsikoiden virittely entistä klikattavampaan muotoon. Mega-, super- ja hyper-etuliitteet tavanomaisissa tilanteissa inflatoivat varoitusten tehoa ja sysäävät viestintuojan epäsuotuisaan valoon. Tulkinta voi helposti olla, että Ilmatieteen laitos haluaa keinolla millä hyvänsä pysyä esillä mediassa. Mikäli säälööpit ärsyttävät, kehotan surffaamaan sylttytehtaalle ja tarkkailemaan varoituksia virkamiesmäisen värittymättömästi suoraan Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta.


Myytti 7: Varoitusten laadintaan ei ole järkevää käyttää ihmisiä, vaan kone voisi tehdä sen helposti

Murto 7: Kone voisi ihan helposti hoitaa varoittamistakin, ainakin joihinkin sääilmiöihin liittyen. Täysin toinen kysymys on, olisiko tämä päätös eettisesti kestävä. Varoittamisessa on siirrytty ja siirrytään yhä enemmän kohti vaikutusten arviointia, mikä edellyttää entistä monimutkaisempaa tietojen yhdistelyä ja tulkintaa. Tämä työ on helppoa ihmiselle, mutta vaikeaa koneelle. Ihminen voi mukauttaa omaa toimintaansa ja datojen hyödyntämistä tilanteen mukaan, mihin kone ei helposti kykene. Lisäksi tosielämän tapauksista tiedetään, että ääritilanteissa numeeristen ennustemallien harhailut tulevat aika-ajoin kärjekkäästi esiin. Näissä tilanteissa olisi moraalitonta laittaa kone ratkomaan turvallisuuspähkinää, joka ei ole helposti puettavissa kaikessa monimutkaisuudessaan algoritmin muotoon. Tuorein tähän kategoriaan kuulunut tilanne sattui kevään 2015 Lyyli-myrskyn aikana, kun valtaosa ennustemalleista oli täysin kujalla.

Automatisaatio on tullut jo ajat sitten sääpalvelutuotannon arkeen ja ottaa tulevina vuosina yhä enemmän tilaa. Tämä muutos on alkanut ns. päivittäisestä yleissäästä, jossa ainakin tiettyjen ennusteparametrien suhteen on saavutettu jo melko hyvä laatutaso aiheuttamatta poskettomia sääturvallisuusriskejä.


Myytti 8: Jatkuvalla varoittamisella pyritään osoittamaan, että ilmastonmuutos on totta

Murto 8: Viittaan myyttiin 6. Säävaroituksien antamiseen on olemassa selvät kriteerit eikä tähän kriteeristöön kuulu mitään ilmastonmuutoslisätekijää. Mahdollisimman monen varoituksen kriteerit on pyritty asettamaan todettujen vaikutusten perusteella. Esimerkiksi sadevaroitusten vaaratasorajojen takana ovat kokemukset menneistä rankkasadetilanteista sekä tiedot hulevesimitoituksista kaupunkialueilla. Vaaratasojen rajat eivät ole kiveen hakattuja eli, jos yhden ja saman tapahtuman vaikuttavuus muuttuu, myös vaaratasojen tulee muuttua vastaavasti. Mielestäni tämä myytti on lähinnä yksi värittynyt ilmentymä ylikuumenneesta ilmastonmuutoskeskustelusta, jossa kaivetaan surutta esiin kaikki kortit salaliitto- ja manipulaatiokortti mukaan lukien.

Read 1525 times Last modified on Saturday, 27 June 2015 22:23