Tuoreimmat

Jälkiviisastelu

Jälkiviisastelu (4)

Tuesday, 05 November 2013 18:56

Pannukakku nimeltään Simone

Written by

Hurrikaanin voimalla puhaltunut Simone-myrsky (tunnetaan myös nimillä St. Jude ja Christian) sai kiehumaan muutakin kuin Pohjanmeren aallot. Uutisointi kävi voimakkaasta syysmyrskystä kuumana aina Pohjanmeren rantavaltioista tänne Fennoskandian perukoille. Simone laittoi Tanskan tuuliennätykset uuteen uskoon, ja Ruotsissakin syntyi uusi lokakuun tuuliennätys. Suomessakin odotettiin hurjaa syystuulta ja varauduttiin muun muassa sähkökatkoihin, mutta lopulta Simonea ei voitu edes luokitella myrskyksi, ja lässähdys oli laajalti yleinen ihmettelyn ja naureskelun aihe. Jälkikäteen voikin kysyä, mitä odotettiin, miksi odotettiin ja kuka odotti?

Uutisointi myrskystä alkoi brittiläisen median johdolla jo edeltävän viikonlopun aikana. Vähitellen uutisia alkoi tipahdella myös Tanskasta ja Ruotsista. Simone oli tulossa Suomea kohti, joten tapaus alkoi vähitellen kiinnostaa myös kotimaista mediaa ja suomalaisia. Viikko alkoi raflaavilla kuvilla ja tuulilukemilla Englannista ja jatkui myöhemmin maanantain aikana uutisilla Hollannista ja Tanskasta. Suomessa uutisoitiin, että Simone tulisi heikentymään ennen saapumistaan meille, mutta en huomannut missään tietoa, joka olisi asettanut lähestyvän puhurin voiman oikeaan mittakaavaan. Lisäksi meille esiteltiin, kuinka pelastustoimi ja sähköyhtiöt olivat varautuneet lähestyvään tuiverrukseen. Vaikutti siltä, että Simonen ympärille kohotettu hype oli imaissut mukaansa myös tahoja, joiden pitäisi pystyä pitämään päänsä kylmänä joka tilanteessa ja katsomaan käytössä olevaa säätietoa niin objektiivisesti kuin mahdollista. Sääammattilaisen näkökulmasta tilanne vaikuttaa suorastaan pelottavalta, jos tässä epäonnistutaan. Asiassa on kyse viestinnän uskottavuudesta, varautumisen onnistumisesta, valtavista summista rahaa ja jopa ihmishengistä.

Vilkaistaanpa seuraavaksi, mitä tarjolla ollut meteorologinen tieto sanoi Simonesta. Alla on kaksi animaatiota, joissa näkyy myräkkää edeltävän vuorokauden säävaroitukset Simoneen ja Tapani-myrskyyn liittyen. Tapani toimii tässä sopivana esimerkkinä harvinaisen voimakkaasta kotimaisesta talvikauden myrskystä. Animaatioista näkyy, että Simonesta ennustettiin kyllä myrskyä eteläisille merialueille, mutta lukemat olivat vain niukasti myrskyrajan yläpuolella.

Tapani-myrskyssä varoituslukemat olivat jo edeltävänä päivänä 27 m/s ja hieman ennen tilanteen alkua jopa 30 m/s. Tämä on rohkea arvio, koska Suomen merialueilla ei ole koskaan mitattu rajumpaa keskituulta kuin 31 m/s. Maa-alueille Simonen tapauksessa annettiin alimman tason tuulivaroitus (keltainen nuoli) aivan etelärannikon tuntumaan. Tapanin tilanteessa toiseksi ylintä tasoa käytettiin jo edeltävänä päivänä ja ylintä eli punaista tasoa kolmesta kuuteen tuntia ennen pahimpia tuulia. Tapani on toistaiseksi ainoa talvimyrsky, josta on annettu sekä ylimmän tason maa-alueiden tuulivaroitus että viranomaistiedote (nykyisin nimeltään vaaratiedote).

Varoitusten lisäksi Ilmatieteen laitoksen mediatiedotteessa todettiin Simonen lähestyessä: ”Maanantain ja tiistain välisenä yönä Suomeen saapuva myrsky on jo heikentynyt Suomeen saapuessaan. Matalapaineen reitti on varmentunut säämalleissa ja kovimmat tuulet jäävät Suomen eteläpuolelle.” Lisäksi Twitterissä toistettiin samaa viestiä: ”Tuuli nousee myrskylukemiin eteläisillä merialueilla. Meillä kyseessä on voimakkuudeltaan normaali syysmyrsky.” Syystä tai toisesta näiden kaikkien viestien ja signaalien läpimeno esimerkiksi mediassa oli varsin laimeaa. Hurjimmissa uutisissa kehotettiin ihmisiä jopa pysymään sisätiloissa.

Tämän blogimerkinnän päämäärä ei ole selvittää, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä. Sen sijaan tämä on säätä ennustavan meteorologin julkinen huolenilmaus ja vetoomus, jotta myrskytilanteisiin liittyvä viestintä säilyisi uskottavana ja varautuminen olisi mitoitettu oikein. Median vastuuta ei voi tässä liiaksi korostaa. Pidän lukijamäärien ja klikkausten jahtaamista sään ylilööpityksen avulla moraalittomana. Mielestäni rohkeutta ei ole se, kuka uskaltaa repäistä karmaisevimman otsikon, vaan se, kuka uskaltaa polkea syntyneen hypen tarvittaessa lyttyyn. Myrskytiedottamisen ja säävaroitusten uskottavuuden menettäminen olisi äärimmäinen takaisku ihmishenkien ja omaisuuden varjelemiselle.

Vetoan myös viranomaisiin ja muihin yhteiskunnan perustoiminnoista vastaaviin tahoihin, että he voisivat pitää yllä kylmän viileää harkintaa ympärillä vellovasta hypestä huolimatta. Keskimäärin lienee turvallista ja järkevää olla hieman ylivarautumisen puolella, mutta toistuvat ylilyönnit voivat rasittaa henkilöstöä ja lopulta hankaloittaa toiminnan käynnistymistä oikeasti haastavassa tilanteessa. Tarjolla olevaa, värittymätöntä Suomea koskevaa säätietoa pitäisi pystyä tarkastelemaan mahdollisimman objektiivisesti ja tarvittaessa varmistamaan tilanteen vakavuus meteorologeilta.

Viestien alkulähteillä ovat luonnollisesti meteorologit. Vaikka tapaus Simone meni säänäkökulmasta katsoen melko hyvin, välillä ennusteissa voi olla suuriakin virheitä. Meteorologien tehtävänä onkin kommunikoida itse ennusteen lisäksi sen epävarmuus. Arvioiden antamisessa tulisi olla sitä varovaisempi, mitä suurempia epävarmuudet ennusteessa ovat. Nyt tapahtuneen perusteella lienee tarpeellista painottaa omaa viestiään, jos se poikkeaa siitä, mitä naapurimaiden meteorologit kertovat. Tämä tehoaa todennäköisesti parhaiten, jos viestin saa ulos jo hypen nousuvaiheessa. Vertailukohtien ja toistuvuuksien antaminen voi myös auttaa tulevan tilanteen raamittamisessa ja hillitä hypen nousua.

Edellä mainittujen tahojen lisäksi myös suurella yleisöllä on vastuu uida uutisvirrassa kriittisesti ja yrittää suodattaa virrasta vain kotimaata koskevat faktat. Tämä ei ole välttämättä helppoa ja saattaa edellyttää aiempaa kokemusta myrskytilanteiden seurannasta. Jos meteorologit ja media eivät kykene asettamaan lähestyvää myrskyä oikeaan mittakaavaan, yksittäisen kansalaisen on jokseenkin mahdotonta tehdä sitä itse.

Jotta ketju päivystävän meteorologin työpöydältä ihmisten ja omaisuuden suojeluun tähtääviin toimenpiteisiin asti olisi kunnossa, ketjun jokaisen lenkin on oltava ehjä. Täydelliselläkään varoituksella ei tee mitään, jos sitä ei osata kommunikoida oikein, viestiä ei ymmärretä tai sitä ei oteta riittävän vakavasti. Inhimillisiä erehdyksiä tapahtuu, mutta yhtäkään ketjun lenkkiä ei saisi tietoisesti ja pikavoittojen toivossa heikentää. Jos ketju heikentyy tai katkeaa, seuraukset ovat äärimmäisen vakavat.

Sunday, 05 September 2010 00:00

Väärin varoitettu, väärin varauduttu

Written by

Heinä-elokuun rajuilmat koettelivat pelastustoimen lisäksi myös Ilmatieteen laitoksen toimintakykyä. Sää- ja turvallisuuskeskuksessa, jossa itse työskentelen, tehtiin erikoispitkiä päivystysvuoroja ja laadittiin massoittain varoituksia. Muun muassa Radio Suomessa luettavia (muita) viranomaistiedotteita annettiin säätilanteisiin liittyen enemmän kuin aiempina vuosina kaikissa säätilanteissa yhteensä. Lisäksi www.fmi.fi -etusivulla vilisi päivästä toiseen oransseja “nostolaatikoita” kertomassa vaaraa aiheuttavasta säästä.

Kun rajuilmat niittivät metsää, riipivät kattopeltejä ja saivat lopulta aikaan myös henkilövahinkoja, alkoi luonnollisesti syyllisten etsintä. Kohtuuttoman pitkiksi venyneiden sähkökatkojen vuoksi syyniin joutui pelastus- ja sähkölaitosten toimintakyky ääritilanteissa. Tässä rytäkässä Ilmatieteen laitos selvisi melko vähin kolhuin ja sai kiitosta varoituspalveluistaan pelastusylijohtaja Partaselta. Pelastus- ja sähkölaitoksia sen sijaan syytettiin alimitoitetusta reagoinnista ja hitaasta tuhojen raivauksesta. Mielestäni kritisointi oli turhan kovaa ottaen huomioon tilanteen poikkeuksellisuuden. Esimerkiksi aiempia Asta-rajuilman kaltaisia yöllisiä syöksyvirtausparvia ei tunneta Suomen säähistoriasta. Päiväaikaankin sattuvien tapausten frekvenssiksi on arvioitu kerran vuosikymmenessä. Lisäksi se, että syöksyvirtauksia esiintyy laajalti neljänä päivänä reilun viikon aikana, on erittäin harvinaista. Jotta tämäntapaisten “avohakkuu-ukkosten” jäljet pystyttäisiin siivoamaan nopeasti, pelastus- ja sähkölaitosten olisi todennäköisesti moninkertaistettava henkilöstönsä määrä. Epäilen, että tästä maasta ei löytyisi kovin montaa vapaaehtoista veron- ja sähkölaskun maksajaa, joka lähtisi rahoittamaan tämän tason varautumista. Aivan vastaava oli tilanne viime talven junaliikenteen vaikeuksien kanssa: raiteita huoltavan henkilöstön määrää ei ole mitään järkeä mitoittaa kerran 50 vuodessa esiintyvän äärisään mukaan.

Rajuilmaepisodin osa kolme eli Lahjan päivän rajuilma pyyhkäisi Pirkanmaan ja Tampereen yli. Voimakkaita syöksyvirtauksia aiheuttanut ukkospilvijärjestelmä matkasi päivän aikana pahemmin heikkenemättä maan lounaisosasta Kainuuseen ja siitä edelleen Venäjälle. Maan lounaisosassa rajuilma oli vielä kohtalaisen säyseä, mutta alkoi voimistua Pirkanmaalla. Tämän lopputuloksena Pirkanmaan pelastustoimi sai tukuittain säähän liittyviä tehtäviä. Ilmatieteen laitos antoi rajuilmaa koskevan ensimmäisen viranomaistiedotteen klo 17. Se koski Pirkanmaan pohjoisosaa ja Etelä-Pohjanmaata. Tamperelaisten kannalta tiedote tuli myöhään (tosin tiedote ei edes koskenut Tampereen aluetta). Aamulehti otti kuitenkin Ilmatieteen laitoksen toiminnan suurennuslasin alle ja uutisoi seuraavasti: “Tampereen yli kulki voimakas ukkosmyrsky noin kello 16.30 aikaan lauantaina, mutta Ilmatieteen laitos antoi voimakkaista ukkospuuskista varoittavan viranomaistiedotteen vasta kello 17.15. Tiedote annettiin Pirkanmaan pohjoisosiin ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaan.” Jutussa haastatellaan Ilmatieteen laitoksen viestintäpäällikkö Eeva-Kaisa Heikuraa ja kysytään, miksi tiedotetta ei annettu aiemmin.

Katsotaanpa, mitä todellisuudessa tapahtui ja kuinka kansaa varoitettiin. Sää- ja turvallisuuskeskus antoi Lahjan päivänä klo 12 alimman tason varoituksen ukkospuuskista maan länsiosaan, Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Tässä vaiheessa Lahja-rajuilma oli vielä merellä eikä sen puuskista oltu saatu ensimmäistäkään havaintoa. Noin klo 14 Lahja rantautui Kemiön tienoilla, jossa havaintoverkon tuulimittarit värähtivät ensimmäisen kerran näyttäen noin 15 m/s puuskia. Tämän jälkeen Forssaa lähestyessään Lahja alkoi saada hienoisia kaarikaiun piirteitä. Osuma Tampereelle tuli klo 16.30 ja heti perään Tampereen Siilinkarin asemalle humahti noin 25 m/s puuska. Tähän mennessä Lahjan reitillä pelastustoimella oli ollut melko rauhallista. Kun voimakkaista ukkospuuskista tuli näyttöä sekä havaintojen että pelastustoimen tehtävien muodossa, Ilmatieteen laitoksella tehtiin päätös viranomaistiedotteen antamisesta. Klo 17 päivitettiin viranomaistiedotteen lisäksi myös viralliset varoitukset, ja Lahjan ennustetulla reitillä ukkospuuskavaroitus nostettiin toiselle vaaratasolle. Loppupäivän aikana laadittiin vielä kaksi viranomaistiedotetta pohjoisemmille alueille Lahjan edetessä kohti pohjoiskoillista.

Entäpä Aamulehden esittämät kysymykset. Olen pitkälti samoilla linjoilla Heikuran kanssa:

Miksi tiedote Pirkanmaalle annettiin vasta myrskyn jälkeen?
Viranomaistiedotteet ovat Ilmatieteen laitoksen voimallisin keino viestiä vaaraa aiheuttavasta säästä. Sen vuoksi niitä ei voi antaa turhaan ja laatimiseen vaaditaan havaintoihin pohjautuvaa näyttöä vaaraa aiheuttavasta säästä. Tällä kertaa näyttö ei ollut tarpeeksi vahvaa ennen Lahjan saapumista Tampereelle.

Tiedotteen mukaan viranomaistiedote voidaan antaa, kun voimakkaan sääilmiön ennustetaan alkavan seuraavan kolmen tunnin aikana suurella todennäköisyydellä tai on jo tietoa tuhoista. Se olisi siis voitu antaa aiemminkin?
Jos otetaan huomioon havaintoihin pohjautuva näyttö Lahjan reitiltä ennen Tamperetta, tehty ratkaisu oli oikea. Tiedote olisi toki voitu antaa vaikkapa aamupäivällä, mutta epäonnistuneen tiedottamisen riski olisi ollut ilmeinen.

Ovatko viranomaistiedotteen kriteerit kohdallaan, kun se tuli vasta myrskyn jälkeen?
Tiedote ei koskenut Tampereen aluetta, vaan se annettiin Lahja-rajuilman pohjoispuolelle, jonne se ehti siis ajallaan. Kriteerit ovat kohdallaan, koska tiedotteiden uskottavuuden säilyttämiseksi niitä ei voida antaa turhaan.

Salaman kuvia ei ollut esimerkiksi Tampereen ennusteessa netissä päivälläkään. Eiväthän ihmiset mene katsomaan erikseen varoituskarttaa.
Paikkakuntakohtaiset sääennusteet eivät (yleensä) sisällä varoitustietoja. Ilmatieteen laitos päivittää säävaroituksiaan 24/7/365, ja varoitukset ovat jatkuvasti saatavilla mm. Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta. Jos tulevaksi päiväksi on suunnitteilla sääherkkää toimintaa, on syytä tarkistaa voimassa olevat varoitukset ja nähdä yhden lisäklikkauksen vaiva. Säävaroitusten koonti yhdelle erilliselle sivulle antaa hyvän mielikuvan säätilanteen vaarallisuudesta ja on siksi perusteltua.

Kun ukkonen tuulineen pelmahtaa paikalle niin sanotusti puskista ja aiheuttaa vielä vahinkojakin, on toki perusteltua kysyä, miksi se tuli puskista ja varoitettiinko siitä asianmukaisesti. Kuten yllä olevasta ilmenee, viranomaistiedotteilla ei kuitenkaan voi leikkiä ja pelata varman päälle.

Ilmatieteen laitoksen verkkosivujen kävijäseurannassa on tullut ilmi, että reilut 90% liikenteestä kohdistuu paikallissääsivuille. Varoitussivun kävijämäärä on häviävän pieni tähän verrattuna. Osaksi tästä syystä tulevan verkkosivu-uudistuksen yhteydessä varoitukset nostetaan paremmin näkyviin paikallissääsivuille. Kaikesta päätellen suuri yleisö seuraa siis 24/7-säävaroituksia varsin niukalti. Huolimatta viime vuosien myrskyistä ja rajulmoista, Suomessa eletään sään kannalta huolettomasti. Toki maamme on säänkin suhteen jonkinasteinen lintukoto, mutta yhteiskunnan jatkuvan sääherkkyyden kasvun vuoksi suuren yleisönkin olisi hyvä opetella uusia tapoja kuluttaa sääpalveluja. Tässä muutoksessa tärkeässä roolissa on Ilmatieteen laitos, jonka täytyisi tuoda varoituspalvelujaan saataville yhä helpommin ja näkyvämmin.

Se, että varoitukset hohkaavat punaista verkossa, radiossa ja televisiossa, ei välttämättä riitä. Varsinkin kesäaikaan suuri osa ihmisistä ei seuraa tiedotusvälineitä kovinkaan tarkasti. Jos tieto uhkaavasta säätilanteesta halutaan oikeasti saada mahdollisimman monelle ihmiselle, lähes ainoaksi tavaksi jäävät massatekstiviestit. Tämä on helppo ymmärtää esimerkiksi yöllisen Asta-rajuilman tapauksessa. Henkilökohtaisesti toivon kovasti massatekstiviestijärjestelmän käyttöönottoa. Alustavien tietojen mukaan järjestelmä voisi olla parhaassa tapauksessa käytössä jo 2011. Tällöin tiedottamisesta tulee huomattavasti nykyistä henkilökohtaisempaa eikä massatekstiviesteillä ole varaa leikkiä sitäkään vähää mitä nykyisillä tiedotteilla. Tämä taas tietää lisää painetta, puristusta ja adrenaliinia sääpäivystyksiin. Enpä silti valita - itse kuulun niihin “masokistimeteorologeihin”, jotka jaksavat tasapaksun ja harmaan stratuksen läpi juuri äärisäistä seuraavan paineen ja adrenaliinipiikin avulla.

Wednesday, 19 August 2009 00:00

"Onnistuneita ennustuksia", toivottaa etana

Written by

Mikä olisikaan parempi aika kuin kesä taivastella sääennusteita ja niiden ala-arvoista laatua. Tänäkin kesänä sademittari on monilla läikkynyt yli oikukkaista kesäsäistä siinä määrin, että Ilmatieteen laitos on saanut reilusti kansalaispalautetta. Tässä vaiheessa saattaa tulla mieleen, että aloitan epätoivoisen puolustuspuheenvuoron ja lyön lukijoita ilmakehän perusyhtälöillä ja perhosefekteillä päin näköä. Ajattelin kuitenkin pitää tämän puolen sivummalla ja lähestyn asiaa tavantallaajien näkökulmasta.

 

”Ilmatieteen laitoksen mukaan…”

 

Katsotaanpa aluksi, otteita Ilmatieteen laitoksen tämän vuosikymmenen sään ennustamista liippaavasta uutisoinnista.

Kelitiedot joulun ajomatkoille kännykkään

Ilmatieteen laitos ja Tieliikelaitos laajentavat yhteisiä palvelujaan päätiet kattavalla langattomalla ajokelipalvelulla. Palvelusta saa helposti kännykkään lähituntien keliennusteen kahden kaupungin tai hiihtokeskuksen väliselle tielle. (18.12.2002)

Ammattikuljettajille kehitetään ajantasainen varoituspalvelu

Ajantasainen automaattinen varoituspalvelu antaa puolestaan reaaliaikaisesti varoituksen muuttuneesta kelitilanteesta tai muusta yllättävästä, vaarallisesta häiriöstä, kuten ennakoimattomista liukkauksista, rajuista ukkoskuuroista ja lumimyrskyistä, voimakkaista tuulista ja onnettomuuksista. (15.11.2004)

Suomen tutkaverkoston täydentyminen parantaa sääennusteita (28.10.2005)

Uusi säämalli pyrkii kaupunginosan tarkkuuteen

Ilmatieteen laitos on ottanut testikäyttöön uuden AROME-säänennustusmallin prototyypin, joka kuvaa säätä kaupunginosan mittakaavassa. (8.6.2006)

Euroopan uusi sääsatelliitti tarkentaa sääennustuksia (17.10.2006)

Kesästä tulossa keskimääräistä lämpimämpi

Kesäkuusta elokuuhun ulottuvan jakson keskilämpötilan ennustetaan olevan suurimmassa osassa maata 0,5-1,0 astetta tavanomaista korkeampi. Sade-ennuste ei sen sijaan anna mitään mainittavaa poikkeamaa tavanomaisesta. (22.5.2008)

 

Uutisointi on vienyt eteenpäin ainakin kolmea eri viestiä:

1)      Uusi numeerinen malli, sääsatelliitti tai säätutka tarkentaa ennusteita (jopa kaupunginosamittakaavaan asti)

2)      Säätä voidaan ennustaa jopa kuukausia eteenpäin

3)      Voit tilata kännykkääsi täsmäsään omaan sijaintiisi tai ajoreitillesi

 

 

Kansa on puhunut

 

Kurkistetaan seuraavaksi tämän kesän vähemmän kannustavaan sääennusteisiin liittyvään kansalaispalautteeseen. Alla on vain murto-osa kriittisestä palautteesta ja yksittäisiä palauteviestejä on lyhennelty. Viestien julkaisemiseen ei ole kysytty palautteen lähettäjiltä lupaa (osa palautteesta on ollut myös anonyymiä), mutta näin esitettynä viestejä ei mitenkään voi yhdistää yksittäisiin henkilöihin.

 

”Tämä ei ole ainut kerta kun nämä pidemmän ajan ennusteet menevät täysin metsään. Eikö tietokoneaikana pystytä parempaan ennustavuuteen?”

 

”Kuinka månta vuotta siellä yliopistosasa pitää istua, että pystyy noita arpomaan. Koskaan ei 3 vrk ennuste pysy ennallaan kuin muutaman tunnin... hei haloo, jos saisin itsekin korjailla tuolla tavalla työn tuloksia, niin eipä olisi hätäpäivää.”

 

”Teidän "sääennusteet" on perseestä. Aina ne vaihtuu ja ei pidä paikkaansa.”

 

”On se kumma ettette osaa käyttää kalliita tietokoneitanne ja varoittaa ihmisiä ajoissa moisista myrskyistä!!! MITEN TÄLLAINEN VOI OLLA NYKYPÄIVÄNÄ MAHDOLLISTA ????”

 

”yllätyksiä sattuu,mytta alkaa usko mennä hienoihin laitteisiinne.”

 

”Eikö Teillä todellakaan ole VALMIUKSIA saada tarkempia ennakkotietoja?
Onhan Teille hankittu Miljoonien arvoiset 'TIETOKONEET', joilla luulisi
saavan hieman tarkempaa ennustetta aikaiseksi?”

 

”Kannaattaako noita sää ennusteita julkistaa ollenkaan kun ne eivät juuri koskaan ole lähellä toteumaa? Ihmettelen myös noita pitkiä ennusteita esim. viikon päähän jotka muuttuvat esim. lämpötilojen osalta useasti saman päivän aikana. Mitä hyötyä niistä voi olla kenellekään?”

 

”Onko Teillä siellä kesäharjoittelijoita jotka eivät osaa tulkitä säätä?”

 

Yksittäisistä pieleen menneistä tapauksista valittamisen lisäksi palautteesta nousee esiin erityisesti kaksi yleistä kysymystä:

1)      Miksi ennusteet vaihtuvat koko ajan?

2)      Miten ennusteet voivat mennä pieleen, vaikka teillä on kalliit supertietokoneet?

 

Sääennusteiden käyttäjien antaman palautteen perusteella näyttää siis vahvasti siltä, että uutisoinnin kautta annetut viestit ovat menneet (ainakin osittain) perille. On täysin perusteltua ihmetellä, miksi alle vuorokauden mittainen ennuste menee täysin metsään, jos ensin puhutaan jopa kaupunginosatarkkuudesta, reittiennusteista ja kuukausien mittaisista sääennusteista. Lisää hämmennystä aiheuttaa varmasti myös se, että samaan aikaan puhutaan ilmaston ennustamisesta vuosikymmeniksi eteenpäin.

 

Sään ennustettavuudesta

 

Edellisen perusteella on luontevaa kysyä, onko kansalle luvattu liikaa ja kaunisteltu totuutta sään ennustamisesta. Tarkastellaan ensin lyhyesti väitteitä ennustetarkkuudesta ja ennusteiden pituudesta ja lopuksi ennusteiden muuttumisesta.

 

Ennustetarkkuus. Pääsääntöisesti numeeristen mallien ennustekyky parantuu, jos mallin laskentahilaa tarkennetaan tai mallille annetaan laskennan lähtötiedoiksi esimerkiksi aiempaa tarkempaa satelliittimittaustietoa. Mallin laskentahilaa voidaan tiivistää, jopa niin, että laskentapisteitä on vaikkapa 50 metrin välein. Tällöin voitaisiin puhua korttelimittakaavan mallista. Laskentatarkkuuden kasvattaminen ei kuitenkaan suoraan tee ennusteesta laadukasta. Korttelimittakaavan mallissa esimerkiksi maasto (mukaan lukien rakennukset) pitäisi kuvata tarkasti, jotta ennuste toimisi parhaassa mittakaavassa. Lisäksi pienen mittakaavan tapahtumat ilmakehässä olisi toivottavaa kuvata suoraan eikä epäsuorasti parametrisointien kautta. Myös laskennan lähtötietojen pitäisi mieluusti olla sillä tasolla, josta voidaan nykyisin vain haaveilla.

 

Ennusteiden luotettavuus ja tarkkuus menevät ja ovat menneet ihan aikuisten oikeasti eteenpäin, mutta vielä on aivan liian aikaista puhua kaupunginosatarkkuudesta. Uutisien hehkuttama parantunut ennustetarkkuus on siis totta, mutta annettu vaikutelma on aivan liian ruusuinen. Alla on esimerkki siitä, miten mallin sade-ennuste voi muuttua, kun laskentatarkkuutta parannetaan. Ylimmässä kuvassa laskentapisteitä on noin 20 km välein ja alimmassa noin 2 km välein. Kuten kuvista näkyy, yksityiskohtia saadaan selvästi lisää tarkkuutta parantamalla, mutta kuinka realistinen tarkan mallin ennuste on?

 

 

Alla olevassa tutkakuvassa näkyy, mitä todellisuudessa tapahtui. Maan etelä- ja keskiosassa oli sadekuuroja ainoastaan Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Varsinais-Suomessa. Parhaimman tarkkuuden mallissa sadekuuroja oli siis aivan liikaa. Silmämääräisesti paras ennuste sateen sijainnista oli mallissa, jossa on huonoin laskentatarkkuus. Jos katsotaan parhaan tarkkuuden mallia, on myös helppo ymmärtää, miksi tämänkaltaisista ratkaisuista on täysin järjetöntä tehdä pistekohtaisia täsmäsääennusteita. Entä jos malli ennustaa muutaman kilometrin kokoisen sadekuuron muuten aivan oikein, mutta sen reitti meneekin Tampereen sijaan Kangasalle? Tamperelaisten kannalta täsmäsäätikka lensi ohi taulun, mutta kuinka moni hudin kokijoista olisi tuominnut ennusteen täydeksi humpuukiksi, jos olisi nähnyt omin silmin ennusteen karttamuodossa ja verrannut sitä toteumaan?

 

 

Ennusteen pituus kytkeytyy edelliseen aiheeseen siten, että kansa on tottunut deterministisiin ennusteisiin (huomenna sataa tai ei sada). Näin ollen kansa ei osaa käyttää, tai oikeastaan kansalle ei edes tarjota probabilistisia ennusteita (huomenna sateen todennäköisyys on 30%). Edellisenkin esimerkin perusteella on ilmeistä, että mentäessä riittävän ”täsmään” säähän todennäköisyyksiä tarvitaan. Mikä on siis todennäköisyys sille, että sadekuuro osuukin Kangasalle Tampereen sijaan. Samoihin tarpeisiin törmätään, kun ennusteen pituutta kasvatetaan. Yleisesti tunnettu tosiasia, jopa suuren yleisön keskuudessa on, että sään ennustettavuus heikkenee, mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään. Toinen, joskin vähemmän tunnettu asia on, että ennusteen laskennan alkutilaa muuttamalla saadun ns. parviennusteen keskiarvo ohittaa yksittäisen ns. operatiivisen ajon ennustekyvyn 4-5 vuorokautta pidemmissä ennusteissa. 15-50 ennustetta käsittävän parviajon tuloksista probabilististen ennusteiden teko olisi helppoa, mutta jostain syystä kansalle tarjotaan lähes pelkästään operatiivisen ajon tuloksia jopa 10 vuorokauteen asti.

 

Alla olevasta kuvasta nähdään yksi tapa havainnollistaa ennustettavuuden kehittymistä viime vuosikymmeninä. Siitä nähdään, että Pohjois-Euroopassa ennusteella on käyttöarvoa keskimäärin viikko eteenpäin. Ennustemalleja ajetaan kuitenkin koemielessä useita viikkoja tai jopa kuukausia eteenpäin. On ehkä puolittainen salaisuus, että Euroopan alueella näillä ennusteilla ei ole toistaiseksi todettu olevan käyttöarvoa noin kahta viikkoa pidemmäksi ajaksi. Silti ennusteita on tuotu julkisuuteen Suomessa ja muualla Euroopassa. Onko siis oikein, että tuloksia julkistetaan vain siksi, kun niitä on olemassa? Ja miksi ennusteista puuttuu usein rehellinen maininta niiden todellisesta luotettavuudesta?

 

 

Kuinka tulevaisuuden ilmaston ennustamisessa voi olla mitään järkeä, jos edes 24 tunnin ennuste ei aina onnistu. Aivan aluksi on ymmärrettävä, mitä eroa päivittäisellä säällä ja ilmastolla on. Lyhyesti sanottuna tietyn vuodenajan säät 20-30 vuoden aikajaksolta muodostavat kyseisen vuodenajan ilmaston eli keskimääräiset olosuhteet. Ilmaston ennustamisessa yksittäisen päivän säällä ei siis ole juuri mitään merkitystä, vaan asioita katsotaan huomattavasti laajemmasta perspektiivistä. Sama pätee siihen, että yksittäinen kylmä talvi ei todista millään tavalla, etteikö ilmasto olisi muuttumassa. Ilmaston ennustamisessa on tärkeää ymmärtää, miten maapallon lämpöoloihin vaikuttavat tekijät muuttuvat tulevaisuudessa. Ennustettujen muutosten perusteella voidaan arvioida se tasapainotila, johon pallomme tulevaisuudessa hakeutuu.


Ennusteiden muuttuminen liittyy läheisesti edellä mainittuun deterministen ennusteiden suosimiseen. Tällöin käytössä on jokaiselle paikalle ja jokaiselle hetkelle 10 vuorokautta eteenpäin vain yksi totuus. Kuten edellä on tullut jo ilmi, sään ennustamisessa ei ole kuitenkaan olemassa mustaa ja valkoista, vaan ääretön määrä harmaan eri sävyjä. Alla on satunnaisesti poimittu kesäinen esimerkki siitä, mihin determinististen ennusteiden käyttö voi johtaa. Oheisessa animaatiossa jokainen kuva esittää sade-ennustetta yhdelle ja samalla ajanhetkelle (14.7.2009 klo 03). Animaation ensimmäinen kuva on ennuste 12 tuntia eteenpäin (laskettu siis 13.7.2009) ja viimeinen kuva 228 tuntia eteenpäin (laskettu siis 4.7.2009). Animaatiosta näkyy, kuinka ennuste pysyy melko samana noin kolme vuorokauden ennusteeseen asti (sadetta maan itä- ja pohjoisosassa). Tätä aikaisemmissa eli pidemmissä ennusteissa sadealueet alkavat hyppiä kuvissa miten sattuu. Hyppiminen on ilmentymä ennusteen epävarmuudesta ja kertoo konkreettisesti sään ennustamisen perushaasteista. On helppo kuvitella, kuinka esimerkiksi Jyväskylän sade-ennuste 14.7. vaihtelee jatkuvasti ajosta (kuvasta) toiseen. Koska lähes kaikki verkossa, sanomalehdissä ja televisiossa esitettävät ennusteet pohjautuvat juuri deterministiseen lähestymistapaan, ne pomppivat armotta jopa laidasta toiseen. Kun kesäisin taivaalle astuvat pienikokoiset ja lyhytikäiset sade- ja ukkoskuurot, tilanne mutkistuu entisestään ja ennusteet hyppivät entistä ankarammin. Sateen ja poudan raja on tällöin veitsenterävä. Sitä se on tosin malleissakin, mutta mallien ”musta” osuu turhan usein todelliselle ”valkoiselle”. Siksi mallien musta ja valkoinen olisi syytä muuttaa suurta yleisöä varten harmaasävyiksi.

 

 

Ratkaisu?

Vaikuttaa siltä, että koko asia kääriytyy erittäin hankalan viestinnällisen haasteen ympärille. Haasteen, jossa asiakas tahtoo mustavalkoista ja myyjä vastaa toiveeseen tietäen, että asiakas tulee pettymään tuotteeseen vähän väliä. Mustavalkoisen tahtominen on ymmärrettävää nyky-yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat tottuneet kontrolloimaan lukuisia ja yhä vaikeampia asioita. Tähän tilanteeseen ei sovi uutinen, jossa kerrotaan, että sääennusteita lasketaan 4 viikkoa eteenpäin, mutta niiden käyttöarvo on olematon. Tai että uusi numeerinen malli ennustaa sateen kaupunginosan tarkkuudella, mutta ennustetta kannattaa lukea vain maakunnan tai puolen Suomen tarkkuudella unohtaen hienot yksityiskohdat.

 

Viestinnällisen umpisolmun avaamiseen on vaikea keksiä ratkaisua. Determinististen ennusteiden jatkeeksi olisi ehkä järkevää alkaa ujuttaa probabilistista lähestymistapaa. Myös sään ennustamisen perushaasteita olisi hyvä tuoda selkeämmin esille. Jossain olisi oltava saatavilla kaunistelematon tieto siitä, missä sään ennustamisessa oikeasti mennään. Vaikka edellä olevasta vuodatuksesta saattaisi ehkä epäillä muuta, olen ehdottomasti ja täysin epäilemättä numeerisen laskennan tarkkuuden lisäämisen kannalla. Tarkkuuden parantuessa on kuitenkin välttämätöntä muuttaa tapaa, jolla ennusteita kansalle esitetään.

Wednesday, 22 August 2007 00:00

Sähköiset jälkilöylyt

Written by

Takana on sekä harrastuksellisesti että ammatillisesti mielenkiintoisen haastava vuorokausi. Eilen Areenan ennustetta värkätessäni ihmettelin pohjoiseen puskevan rintaman liikkeen hidastumista. Numeeriset mallit olivat aiemmin heilauttaneet rintaman kevyesti maan eteläosaan ja osoittivat, että ruutimäärä kasvaisi illan ja yön aikana vähitellen stabiilin rajakerroksen yläpuolelle. Meteosatin vesihöyrykanavan data kuitenkin osoitti, että maan eteläosan yli oli matkalla kenties mitätön yläsola, joka puristi rintaman itäosaa pihdeissään ja viivytteli sen etenemistä pohjoiseen. Silti oli odotettavissa, että tämän oikun mentyä ohi esteitä konvektiokarkeloille ei olisi. Tärkein kysymys vaan oli, koska ja missä tulppa tykinputken suulta poistuisi.

Lopulta tämä tapahtui Hankoniemen edustalla Baltiasta saapuneessa epämääräisessä ukkoskuuroalueessa. Kehitys ryöpsähti täyteen vauhtiin klo 8 ja 9 välillä samalla, kun ohjaavat virtaukset alkoivat kääntää konvektiosolujen liikerataa kohti itää. Reilussa tunnissa läntistä Uuttamaata kuritti jo täysiverinen konvektiojärjestelmä (MCS, "ukkoskuurojen yhteenliittymä"), jossa salamointi ja rankin sade fokusoitui tyypilliseen tapaan alueen etureunaan. Rajuimpaan salamointiin ukkospilvijärjestelmä intoutui pääkaupunkiseudun länsipuolella ja myöhemmin Kotkan seudulla sekä keskellä Suomenlahtea. Päivän rajuin salamatiheys sattui Porvoon ja Kotkan välille Suomenlahdelle, hieman reilut 100 maasalamaa / 100 neliökilometriä (kiitokset tästä tiedosta Tapiolle). Tämän rinnalla reilun viikontakaiset salamoinnit Helsingistä koilliseen ulottuneella alueella jäävät selvästi hopealle. Tuolloin suurimmat tiheydet olivat luokkaa 60 paukkua / 100 km2.

"Oliko tämä poikkeuksellista?" kysyi tänään n kappaletta eri lehdistön edustajia Ilmatieteen laitokselta. Virkamiesmäinen, mutta silti aivan pätevä vastaus tähän on, oli ja ei. Jos puhutaan etelärannikon poikki kulkeneesta otuksesta pelkästään satavana oliona, tilannetta voidaan pitää melko tyypillisenä loppukesän ilmiönä. Maassamme vaeltelee nimittäin joka kesä keskimäärin kymmenittäin voimakkaaksi luokiteltavia konvektiojärjestelmiä. Lisäksi konvektiivisissa sateissa 20-50 millimetrin sadekertymät ovat yleisiä, vaikkakin yhdessä havaintopisteessä varsin harvinaisia. Entä sitten syöksyvirtaukset? Ainakaan toistaiseksi ei ole tullut tietoon yhtään närettä, joka makaisi rentona tantereessa voimakkaan tuulen vuoksi. Tosin itärajan pinnassa järjestelmässä alkoi olla myös tuulisuuteen viittaavia piirteitä. Trombit? Samoin kuin syöksyvirtausten kohdalla ilmakehän alin 500-1000 metriä olivat tänään armottomia tuuli-ilmiöiden synnyn kannalta. Salamat? Jos noudatetaan toistuvuuksiin perustuvaa terminologiaa harvinainen (kerran 10 vuodessa), jos edes se, olisi parempi sana kuin poikkeuksellinen (kerran sadassa vuodessa). Jotten lyttäisi koko päivän eri tuuteista pursunnutta hehkutusta ilmiön harvinaisuudesta, pitää tehdä yksi myönnytys. Todennäköisyys sille, että tämän päivän tapainen sääilmiö, joka aiheuttaa kyseisen määrän salamointia ja sadetta, osuu maamme "ytimeen", on kieltämättä pieni. Mutta onko tässäkään sana poikkeuksellinen oikea?

"Miksei tätä voitu ennustaa aiemmin?" oli tänään vähintään yhtä yleinen kysymys. Jälleen kerran nykyihminen herätettiin turvallisuuden tunteen huovuttamasta unestaan, kun yhtäkkiä tapahtui jotain, johon ei ollut kontrollia. Karu tosiasia vaan on, että voimakkaista ukkospilvistä varoittaminen torppakohtaisesti ei onnistu päiviä eikä aina edes tunteja etukäteen. Yhteiskunnan ja kansalaisten on yksinkertaisesti nieltävä, että omaa napaa koskevat hetimullekaikkinyt-rajuilmavaroitukset tulevat lyhyellä varoitusajalla (siis korkeintaan muutama tunti). Edellisenä päivänä voi kuulla meteorologin puhuvan todennäköisyyksistä ja laajoista alueista, joissa vaaraa aiheuttava ukkospilvikehitys on mahdollista. Valitettavasti useimpien korvassa tämä puhe voi kuulostaa turhalta jaarittelulta ja meteorologin ammattitaidottomuudelle. "Eikö se nyt %¤#&"! osaa sanoa meneekö heinät lakoon vai ei!" Tämä pohdinta päätyy jälleen determinististen ja probabilististen ennusteiden periaate-eroihin ja järkevään käyttöön. Lyhyesti sanottuna voimakkaiden ukkospilvien kohdalla deterministinen ennuste on järkevä vasta silloin, kun taivaanranta alkaa jo tummua. Eikä tähän ongelmaan auta, että supertietokone jauhaa numeerista mallia 100 metrin resoluutiolla. Täsmäsäätä sanoisi joku "viisas" tässä kohdassa ;)

Tätä kirjoittaessa sormet pomppivat näppiksellä sitä tahtia, että epäilisin tarinan saavan vielä jatkoa. Vihdat ovat vasta alkaneet heilua kipakoissa jälkilöylyissä sekä Ilmatieteen laitoksella että arvatenkin myös YLEssä.